Vuoden 2012 treenit

Heiaheian tilastojen mukaan harrastin päättyneenä vuonna liikuntaa yhteensä 261 tuntia eli keskimäärin 5 tuntia viikossa. Taukoa liikuntaharrastuksista tuli kesällä 2 viikon jakso ollessani reissussa, kahdesti viikon tauko ollessani flunssassa sekä loppuvuodesta kolmesti noin viikon tauko erinäisistä syistä. Eniten tuli käytyä salilla, juoksukilometrejä kertyi vaivaiset 410 km (edellisvuonna 540 km), lentopalloa kävin pelaamassa vajaa kolmekymmentä kertaa.

Punttitreeni vaihteli kaksi- ja kolmijakoisen välillä. Keväällä ja kesällä jalkatreeni oli vähäisempää johtuen lenkkeilystä.  Lentopalloa olen käynyt pelaamassa kesää lukuunottamatta 1-2 kertaa viikossa riippuen miten olen ehtinyt. Kesällä kävin pari kertaa pelaamassa rantalentopalloa.

Juoksumäärä laski edellisvuodesta johtuen alkukesän penikkavaivoista ja myös siitä, että tarkoituksella juoksin lyhyempiä lenkkejä. Juoksumatkat olivat 5-18 km, keskimäärin n. 7-8 km. Lenkillä kävin yleensä 1-2 kertaa viikossa.

Treenit jatkuvat ensi vuonna. Tammikuussa pääpaino on punttitreenillä ja noin kerran viikossa poljen treenin päälle kuntopyörää (25-30 min, keskisyke 140-150). Jossain vaiheessa alan juosta intervalleja juoksumatolla ja maalis-huhtikuun vaihteessa alkaa taas juoksukausi, joka on parhaimmillaan touko-kesäkuun vaihteessa.

21.12.2012

Jotkut uskovat mayojen ennustaneen, että tänään tulee maailmanloppu. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta.

Mayat olivat edistyksellistä kansaa ja kiinnostuneita ajan kulumisesta ja kalentereiden laatimisesta. Mayojen pisin ajanjakso on 144000 vuorokauden eli noin 395 vuoden mittainen baktun.  Niin sanotun pitkälaskun täysi kierros koostuu kolmestatoista baktunista eli uusi pitkälasku alkaa kolmannentoista baktunin päätyttyä. Koska mayojen ajanlasku alkaa 13. elokuuta 3114 eaa, päättyy kolmastoista baktun tänään. Jotkut luulevat sen tarkoittavan maailmanloppua.

Ihminen eroaa eläimistä siinä, että ihmisellä on kyky hahmottaa aikaa, tarkastella menneisyyttä ja pohtia tulevaisuutta. On kuitenkin muistettava, että ajanjaksoja määritetään ja lasketaan ihmisen luomalla numerojärjestelmällä. Esimerkiksi babylonialaisten tai mayojen numerojärjestelmät poikkeavat nykyään yleisesti käytetystä arabialaisesta numerojärjestelmästä.

Numerot ovat symboleita eli konventionaalinen merkitysjärjestelmä ts. niiden merkitys muodostuu inhimillisestä ajattelusta ja on siten siitä riippuvainen. Immanuel Kant puhui järjen kategorioista, jotka määrittävät tapaamme hahmottaa maailmaa. Numerojärjestelmät ja ajanjaksot eivät kuvaa todellisuutta sellaisenaan, vaan sellaisena, kun sen hahmotamme inhimillisessä ajattelussa. Syklinen ajanjakson käsite on lähtöisin inhimillisestä ajattelusta ja ylipäänsä aika on vain yksi järjen kategoria eikä niinkään objektiivisen todellisuuden attribuutti.

Suurin ongelma on siinä, että jos on olemassa Jumala, me emme tiedä, millaista numero- ja ajanjaksojärjestelmää Jumala käyttää tai käyttääkö ollenkaan. Jos maailmallamme on ikä, yksin Jumala sen tietää, ei ihminen. Jumalalle vuosituhannen vaihtuminen tai kolmannentoista baktunin päättyminen ovat yhdentekeviä, koska niiden merkityksellisyyden on luonut ihminen. Joka tapauksessa minua ei haittaa, jos illalla tulee vedenpaisumus, sillä olen itse turvassa ruotsinlaivalla. Myönnän silti, että olisi sääli missata Kungsträdgårdenin ja Vanhan suurtorin joulumarkkinat.

Pari sanaa milfeistä

Kirjoitan tunnetusti ihan mistä vain. Kun eräs blogiani tiiviisti seuraava ystäväni taannoin tokaisi "kirjoita milfeistä", päätin tarttua härkää sarvista.

Milfit eivät ole mikään uusi ilmiö. Heitä on ollut historiassa aina Bysantin ajoista Mata Harin päiviin. Kuitenkin viime vuosina milfit ovat lisääntyneet merkittävästi johtuen paitsi elinajanodotteen kasvusta niin myös asenteellisesta muutoksesta: nykypäivänä vanhempikin nainen saa olla hottis. Myös ennakkoluulot ovat väistymässä eikä enää ajatella, etteikö nainen voisi olla samaan aikaan älykäs ja milf. Hyvä esimerkki on tv-kokki Nigella Lawson (synt. 1960).

Milfien yleistyminen on helpoiten havaittavissa juuri televisiossa. Aiemmin Heather Locklear (synt. 1961) saattoi olla ainoa milf, jota kuvaruudussa näki. Nykyään milfin voi bongata jopa niinkin arkipäiväisessä tv-sarjassa kuin Emmerdale, jossa milf-casting on ollut suorastaan häikäisevä: ensin sarjaa tähditti kaikkien milfien kantaäiti Patsy Kensit (synt. 1968) ja nyttemmin pienessä roolissa on nähty huikaiseva, skotti-/irkku-taustainen Kim Thomson (synt. 1960).

Myös meillä koto-Suomessa milfit ovat yleistyneet. Televisiossa näkee harva se päivä milfejä kuten Kirsi Salo ja Susanne Päivärinta ja onpa meillä jopa ensimmäinen milf-ministerikin: Maria Guzenina-Richardson (synt. 1969). 

Tavallisten kaduntallaajien kannalta on positiivista, että nykyään milfeihin törmää helposti myös turuilla ja toreilla, jopa ihan arkisesti ruokakaupassa. Esimerkiksi taannoin ollessani Stockan ruokaosastolla kassajonossa takanani seisoi MTV3:n uutisankkuri Maija Lehmusvirta (synt. 1969). Vaikein tilanne on luonnollisesti pienillä paikkakunnilla, joissa milf-tarjonta saattaa olla jopa hälyttävän heikko. Milfien maaltamuutto on kiihtynyt viime vuosikymmeninä, mistä johtuen Suomen merkittävimmät milf-populaatiot ovat suurimmissa asutuskeskuksissa.

Positiivinen ilmiö vapaan liikkuvuuden lisännyttyä Euroopassa on milf-diasporan nopea laajeneminen. Esimerkiksi yltäkylläisen runsaassa milf-tarjonnassa kylpevästä itäisestä Euroopasta on siirtynyt milf-massoja niillekin maantieteellisille alueille, joissa milfien prosentuaalinen osuus kantaväestöstä on huomattavasti pienempi.

Patsy Kensit on kaikkien milfien kantaäiti.

Joulupukki, tontut ja enkelit

Ajattelin että näin joulun alla olisi sopivaa kirjoittaa muutama sananen joulupukista, tontuista ja enkeleistä.

Vaikka Joulupukki onkin 200 vuoden tarina, elää Joulupukki edelleen kolmena eri hahmona, joiden ruotsinkieliset nimet ovat Julgubben, Julbocken ja Julbissen. Joulupukkiin liittyy vahvasti tonttu, joka paitsi näyttäytyy niin myös esiintyy. Monelle on ollut suuri ihme, missä tonttu lopulta näyttäytyy, mutta esimerkiksi tallin vintissä tontut ovat saaneet lämpöä hevosista.

Tonttujen lisäksi on myös jouluenkeleitä, jotka ovat sittemmin lähes hävinneet. Myös enkeli näyttäytyy ja esiintyy. Perinteisesti jouluenkelit ovat navetassa, minne emäntä menee jouluna karjalanpiirakan kanssa ja antaa hyvälle enkelille piirakan. Ja kun on yksi hyvä enkeli, niin silloin muutkin muodostuvat hyvyyden esimerkeiksi.

Nainen voi olla enkeli, kun hän avaa siipensä jollekin toiselle naiselle ja vastaavasti miehellä on tonttu, kun hän uhraa lahjansa suoraan tontusta.

Joulun muistilista

Joulu on jo ovella ja monta asiaa muistettavana. Päätin helpottaa blogini lukijoita laatimalla listan asioista, jotka tulisi muistaa näin joulun alla.

Joulukoristeet. Joulun valmistelu alkaa aina sillä, että ottaa joulukoristeet esille: laitetaan kynttelikkö ikkunalle, ripustetaan himmeli näkyvälle paikalle sekä tietysti jouluseppele oveen ja asetellaan pieniä pahvisia joulutonttuja ympäri asuntoa. Ne luovat joulumielen!

Joulukortit. Kortteja kannattaa lähettää mahdollisimman monille ystäville ja sukulaisille, myös niille, joiden kanssa ei ole missään tekemisissä. Tosin nykyään on muodikkaampaa kirjoittaa Facebook-päivitys: ”tänä vuonna lahjoitan joulukorttirahat Unicefille” tms. (Tämän voi tehdä myös, vaikkei olisi koskaan lähettänytkään joulukortteja.)

Joululahjat. Tärkeintä joulussa on tietenkin lahjat, joita kannattaa alkaa miettiä jo hyvissä ajoin. On ihanaa kierrellä kauppojen ihmisvilinässä joululaulujen soidessa taustalla!

Joulusiivous. Koska joulu on juhlista arvokkain, kuuluu joulun alla siivota talo läpikotaisin. Imurointi, lattian peseminen, vessan puhdistaminen, kaikki kuuluvat joulusiivoukseen. Tärkeää on jättää joulusiivous aivan viimeisille päiville, jotta sen tärkeydestä ehtii muistuttaa puolisoa tai perhettä mahdollisimman usein.

Jouluruuat. Joulupöytä huokuu antimista, kun on kystä kyllä. Siksi jouluruokaostokset kannattaa ajoittaa useammalle päivälle. Samalla pääsee nauttimaan tunnelmista Prisman käytävillä! Joulukinkku on luonnollisesti joulupöydän kunkku, mutta tärkeää on myös leipoa joulutorttuja ja tehdä piparkakkutalo.

Joulukuusi. Mitäpä olisi joulu ilman joulukuusta! On suositeltavaa hankkia kuusi muutamaa päivää ennen aattoa ja nostaa sisälle sulamaan hyvissä ajoin. Joulukuusen koristelu ei ole mikään läpihuutojuttu, sillä on tärkeää, että koristeet ja varsinkin kuusenkynttilät on sijoitettu tasaisesti. Kuusen koristelu kannattaa tehdä jouluaaton aattona, jotta aattoaamuna voi ihastella sitä samalla, kun syö riisipuuroa.

Joulustressi. Tärkeintä on viime kädessä se, että on mahdollisimman paljon kaikkea säädettävää joulun alla. Jos ystävä pyytää kylään tai kaljalle, niin vastauksen olisi tultava kuin apteekin hyllyltä: ”En ehdi, kun pitää keskittyä joulun valmisteluun.”


Mukavaa joulun odottelua kaikille!

Antti Heikkilä onkin ovela

Tajusin vasta, että siirtyminen Dojosta Terveysklubiin onkin ollut osa Antti Heikkilän ovelaa ja suunnitelmallista juonta:

Dojolaisten takana ollut Dojo Oy on rekisteröity vuonna 2008. Sama yritys on nyt avatun Antti Heikkilän Terveysklubin takana. Maksuton, ning-alustalle perustuva keskustelufoorumi Dojolaiset avattiin vuonna 2009. Nyt Heikkilä kertoo, että on ”rakentanut” uutta Terveysklubi-sivustoaan kolme vuotta eli siitä lähtien, kun Dojolaiset käynnisti toimintansa (jokainen tajuaa, ettei yhden sivuston tekeminen oikeasti kestä noin kauan).

Käytännössä siis Dojolaiset on ollut Heikkilän suunnitelmissa jo alusta alkaen pelkkä välivaihe, jossa on kerätty jäseniä ilmaisen palvelun piiriin ja nyt kun tapahtuu siirtymä maksullisesta maksulliseen sivustoon, ottaa Heikkilä hölmöiltä rahat pois. Tämä on helppoa, kun Dojo-vaiheessa kaikki kriittisesti ajattelevat on potkittu seurakunnasta pihalle ja jäljelle ovat jääneet vain lampaat, jotka seuraavat paimentaan vaikka jyrkänteeltä alas.

Otetaanpa vielä poiminta Heikkilän Terveysklubin käyttöehdoista:

”Dojo Oy:lla on oikeus purkaa sopimus korvauksetta ja poistaa käyttäjän käyttöoikeus palveluun välittömästi, mikäli Dojo Oy:n harkinnan mukaan käyttäjän lähettämät kysymykset tai kommentit ovat loukkaavia, epäkunnioittavia tai muutoin hyvän tavan vastaisia.”

 

Eli jos erehdyt esittämään kritiikkiä tai kyseenalaistamaan Heikkilän juttuja, niin sinut voidaan erottaa – aivan kuten Dojolaisista – etkä saa rahojasi takaisin.


POST SCRIPTUM:

Sittemmin Heikkilä ilmoitti, ettei ota vastaanotolleen muita potilaita kuin Terveysklubin jäseniä.

Dojosta Terveysklubiin

Kolmisen vuotta sitten lääkäri Antti Heikkilä perusti sivuston nimeltään Dojolaiset. Kyseessä oli keskustelupalsta, johon liittyminen oli ilmaista ja jossa jokainen kirjoitteli omalla nimellään ja kuvallaan. Nyt Dojo on sulkeutumassa.

Dojolaiset kaatui omaan mahdottomuuteensa: Heikkilä ei tajunnut, että ihmisiä ei voi eikä kannata määrätä ajattelemaan tietyllä tavalla. Dojolaiset oli Heikkilän mukaan ”itsenäisesti ajattelevien ihmisten yhteisö”. Heikkilä kuitenkin määräsi, mitä ihmiset saivat ajatella ja sanoa ja juuri ne itsenäisesti ja kriittisesti ajattelevat potkittiin Dojolaisista pihalle. Koomisinta tässä kaikessa on se, että Heikkilä ei kestä minkäänlaista kritiikkiä, mutta kirjoittaa kuitenkin blogissaan: "Todellinen kehitys syntyy ajatusten ristiriidasta ja samanmielisyys johtaa helvettiin."

Suurin syy Dojolaisten sulkemiseen on se, että karppausbuumi on selvästi takanapäin. Kuluneen vuoden aikana keskustelu paitsi karppaus-foorumissa, niin myös Dojolaisissa on vähentynyt huomattavasti. Loppuaikoina reilusta kahdesta tuhannesta Dojon jäsenestä vain enää kymmenisen kirjoitti palstalle aktiivisesti.

Nyt Heikkilä on avannut uuden sivuston: Antti Heikkilän Terveysklubi. Terveysklubiin liittymällä pääsee kirjoittelemaan uuteen keskustelufoorumiin (Dojolaisista poiketen myös nimimerkillä), saa kahdesti kuukaudessa uutiskirjeen sekä pääsee lukemaan Heikkilän kirjoituksia ravinnosta, terveydestä sekä treenaamisesta. Aivan oikein, Heikkilän uusin lanseeraus on Pellinkitreeni®. Sivuston jäsenyys maksaa käsittämättömät 294 euroa vuodelta (vrt. Keventäjät 79 e / vuosi). Ote käyttöehdoista:


"Dojo Oy, Rasalas Oy tai Antti Heikkilä eivät miltään osin vastaa palvelun tai sen osien tai palvelun kautta saavutettavien muiden palveluiden sisällön oikeellisuudesta, luotettavuudesta, toimintavarmuudesta tai muista ominaisuuksista."


Lue myös: Antti Heikkilä onkin ovela.

 



Skyfall – paras Bond-elokuva

Ensimmäisestä James Bond -elokuvasta tuli lokakuussa kuluneeksi viisikymmentä vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Skyfall on monessa mielessä erilainen Bond-elokuva.

Casino Royalen ohella Skyfall poikkeaa tavanomaisesta Bond-elokuvasta, minkä vuoksi se nousee muiden Bondien yläpuolelle. Intertekstuaaliset viittaukset aikaisempiin elokuviin sekä koko Bond-instituutioon tekevät Skyfallista varsin ainutlaatuisen katselukokemuksen. Skyfall voisi hyvin olla koko Bond-sarjan viimeinen elokuva.

Daniel Craig on Bondina yhtä vakuuttava kuin kahdessa aikaisemmassa elokuvassa. Kuitenkin elokuvan huikeimmasta näyttelijäsuorituksesta vastaa espanjalainen Javier Bardem pääkonnan roolissa. Aikaisempiin Bondeihin verrattuna James Bondin esimies M on Skyfallissa poikkeuksellisen suuressa roolissa.

Vaikka Skyfall on juonensa puolesta helposti seurattavissa, heittää se katsojalle haastetta tulkintoihin. Kaikessa jännityksessään elokuva pitää otteessaan alusta loppuun, mistä suuri kiitos kuuluu Thomas Newmanin perkussiiviselle, konemusiikin ja klassisen tyylikkäästi yhdistävälle soundtrack-raidalle.

Syntymäpäivä

Minulla on tänään syntymäpäivä. Minun lisäkseni syntymäpäiviään viettää tänään mm. Zlatan Ibrahimovic, Gwen Stefani, Tommy Lee sekä RHCP-kitaristi Josh Klinghoffer. Kenties merkittävin tapahtuma syntymäpäivänäni on ollut Saksojen yhdistyminen vuonna 1990.

Juhlin syntymäpäiviäni tapani mukaan hillitysti: juon pari lasillista venäläistä kuohuviiniä ja menen Absoluuttisen Nollapisteen keikalle.

Kovasikajuttu

Pertti Kurikan Nimipäivät -nimisestä kehitysvammaisten punk-bändistä kertova dokumenttielokuva Kovasikajuttu on saanut erilaisia palkintoja ja ylistystä osakseen. Elokuva on huomioitu myös ulkomailla. Tätä taustaa vasten Kovasikajuttu oli itselleni pettymys.

Elokuvan kenties suurin ongelma on, että siihen ei ole onnistuttu leikkaamaan minkäänlaista juonta tai draamankaarta. Tasapaksuna etenevä, yksittäisistä kohtauksista yhteen nivottu dokumentti käy paikoitellen jopa pitkäveteiseksi. Kovasikajuttu onnistuu hienosti kuvaamaan kehitysvammaisia nimenomaan ihmisinä ja yksilöinä ja meininki on kauttaaltaan sympaattista, mutta valitettavasti henkilökuvat jäävät melko ohuiksi.

Kovasikajutun yksi kohokohta on, kun laulaja Kari purkaa turhautumistaan jalkahoitajaan biisin keinoin. Samalla kiteytyy punk-rockin syvin olemus: kun harmittaa ja asiat eivät mene niin kuin haluaisi, kiukutellaan siitä sitten vaikka musiikin keinoin.

Pertti Kurikan nimipäivä on muuten 24. huhtikuuta, jolloin on myös Altin nimipäivä.

Nouseeko Lukko?

Olen seurannut jääkiekon SM-liigaa kaksikymmentä kautta Rauman Lukkoa kannattaen. Tämän kauden Lukko on aloittanut viidellä peräkkäisellä tappiolla, jota ei ole viimeisen kahdenkymmenen kauden aikana tapahtunut kertaakaan.

Jääkiekkolehti ennusti Lukkoa runkosarjassa sijoille 4-6. Viime kaudella ennuste oli sama, mutta suoran pudotuspelipaikan sijasta Lukko taisteli pääsystä ns. Villi kortti -kierrokselle ja oli lopulta runkosarjan yhdeksäs. Jo varhain puhuttiin "välikaudesta" ja odoteltiin, että Risto Dufva aloittaa Lukon päävalmentajana tällä kaudella.

Dufva on ansioitunut valmentaja. Hän nosti menestymättömyyteen tottuneen JYP:in kahdessa vuodessa Suomen mestariksi ja vei joukkueen kolmesti peräkkäin runkosarjan voittoon. Kun tällaisen poppamiehen lisäksi Lukko sai maalin suulle maailmanmestari Petri Vehanen, joka kauden 2009-2010 alussa torjui Lukolle 14 voittoa putkeen, oli odotukset kuluvan kauden alla korkealla. Toisin on käynyt: liigan kolmanneksi suurimmalla pelaajabudjetilla operoiva Lukko on sarjan jumbona. Hupaisinta on, että SaiPan pelaajapalkat ovat vain reilu puolet Lukon vastaavista, mutta lappeenrantalaiset porskuttavat sarjan kärjessä.

Lukon joukkue on tiettävästi rakennettu Dufvan toivomusten mukaan. Kuitenkin silminnäkijähavainnot kertovat, että Lukon peli on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin organisoitua. Jo ennen kauden alkua oli tiedossa, että Lukolla ei ole liiaksi maalintekijöitä. Uusi hankinta Justin Avezedo on ollut täysin hampaaton ja Lauri Tukosen pelikunto on täysi arvoitus. Kakkoskentän sentteri Juhani Jasu soveltuisi paremmin jarrukenttään kuin ns. tulosyksikköön. Kun tämän lisäksi Petri Vehanen ei ole pelannut tasollaan, näkyvät seuraukset sarjataulukossa.

Optimistisimmat raumalaiset sanovat, että Dufvan pelityylin sisäistäminen vie aikansa. Tietysti tosiasia on, että runkosarjaa on vielä 55 ottelua jäljellä ja tärkeimmät pelit pelataan vasta keväällä. Viime kaudella JYP voitti kauden seitsemästä ensimmäisestä pelistään ainoastaan yhden ja senkin jatkoajalla. JYP paransi otteitaan, sijoittui runkosarjassa neljänneksi ja voitti lopulta Suomen mestaruuden. Voisiko näin käydä myös Lukolle? Jääkiekossa kaikki on mahdollista, mutta todennäköisemmin Dufvan kaksivuotinen projekti saa päätöksensä, kun herra saa potkut viimeistään marraskuun alussa ja Lukko taistelee keväällä jälleen kymmenennestä sijasta.

Kuulumisia

Te kaikki rakkaat kolme blogini lukijaa olette varmaankin ihmetelleen, miksi en ole viime aikoina juuri postaillut mitään. Syy on hyvin yksinkertainen: ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai oikeammin en ole ehtinyt/jaksanut. Työni on enimmäkseen tekstien kirjoittamista ja muiden tekstien editointia, mistä johtuen energiaa ei ole riittänyt blogia varten.

Olen ottanut tavakseni kirjoittaa blogissani ihan mistä vain. Kuitenkaan omasta yksityiselämästäni en ole juuri mitään kertonut. Koska eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi ensimmäisestä postauksestani, ajattelin sen kunniaksi vähän kertoa, mitä minulle kuuluu.

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Töissä on ollut kädet täynnä tekemistä ja sen lisäksi olen ottanut itselleni sivutoimisia hommia ja videointiprojekteja, joiden parissa puuhailen vapaa-ajallani. Tämän lisäksi lentopallon alasarjat käynnistyvät lokakuussa, jolloin alkaa tuomarointihommat.

Fyysinen kunto on nousujohteinen:  lenkillä sykkeet ovat pysyneet alkukesää alhaisempina ja voimatasoissa olen huomannut pientä nousua. Syksyn kunniaksi pitäisi kokeilla penkkimaksimia, uskoisin olevani 135 kg kunnossa. Juoksumäärä on jäänyt viime vuodesta vähäisemmäksi, kun kärsin loppukeväästä penikkavaivoista ja lentopallon mukaantulo on vähentänyt lenkkeilykertoja. Tätä nykyä käyn kahdesti viikossa pelaamassa lentopalloa, nelisen kertaa salilla treenaamassa ja sen päälle pari kertaa lenkillä.

Yöunien kanssa on ollut vähän niin ja näin, sillä toisella kissallamme oli neljä viikkoa kestänyt kiima ja ensi viikolla se pitäisi saada vihdoin vietyä leikattavaksi. Juuri kun luulin, että mouruaminen ja ulvominen on kaikkein rasittavinta, aloitti katti merkkailun ts. kuseskelun eri paikkoihin, pääasiassa sänkyyn ja sohvalle. Alkuviikosta heräsin yhtenä yönä neljän aikoihin siihen, kun kissa kusee tyynylleni ja poskelleni.

Altti vastaa

Viikko sitten kirjoittamassani postauksessa annoin mahdollisuuden esittää minulle kysymyksiä mistä tahansa aiheesta. Nyt on tullut aika vastata:

Mikä on lempieläimesi?

V: Bengalikissa.

Miksi aika on sidoksissa nopeuteen? Tutkijat väittävät, että mitä nopeammin liikkuu sitä enemmän hidastuu aika ja ylittämällä valonnopeuden voisi matkustaa ajassa taaksepäin.

V: Ajassa matkustamiseen vaaditaan 88 mph nopeus, flux capasitor sekä jokin voimalähde tuottamaan 1,21 gigawatin energia (esim. salama).

Joogaatko?

V: Jooga ja ruutuhousut olivat muodissa 90-luvun lopulla, mutta en tullut tunnetuksi joogina.

Mitä pitäisi tehdä?

V: Pitäisi pohtia sanojen ”pitää” ja ”täytyä” vivahde-eroja ja sitä, mitkä asiat elämässä ovat ns. ”must”-juttuja (onko esim. tämän kaltainen pohdiskelu).

Oletko?

V: Olenko.

Voiko Marsissa asua?

V: Koska Marsista on vaikea saada töitä ja harrastusmahdollisuudetkin ovat rajalliset, ei siellä kovin täysipainoista elämää voi viettää.

Koska kysymykseen saa vastauksen?

V: Tuulelta vaan sä vastauksen saat.

 

 

Kysy Altilta

Päätin antaa rakkaille lukijoilleni ainutkertaisen mahdollisuuden esittää minulle kysymyksiä nimettömänä. Pyrin vastaamaan mahdollisimman moniin kysymyksiin seuraavassa postauksessa.

Kysykää ihan mitä tahansa, korostan: IHAN MITÄ TAHANSA.

*KYSYMYSLOMAKKEESEEN*

Missä on Jordy?

Räppäri Steen1 hyökkäsi kovin sanoin Nelosen uutta AnkkaRäp-formaattia vastaan. Kyseessä on tv-ohjelma, jossa etsitään alle 12-vuotiasta räppäriä. Stenkan mielestä lapsitähdillä tehdään häikäilemättä rahaa.

Uutisesta tuli mieleeni ranskalainen lapsitähti Jordy, josta tuli 5-vuotiaana maailman nuorin soolorap-artisti, kun hänen singlensä "Dur dur d'être bébé!" julkaistiin vuonna 1993. Seuraavana vuonna Jordyn esiintyminen kiellettiin Ranskassa, koska epäiltiin hänen vanhempiensa rahastavan lapsellaan.

Olin kuudennella luokalla, kun Jordysta tuli suosittu. Itselleni ei Jordy kolahtanut, mutta ostin samana vuonna Aerosmithin "Get A Grip" -CD:n ja Metallican "...And Justice for All" c-kasetilla. Kummatkin löytyvät edelleen levyhyllystä ("Justice" nykyään CD:nä).

Matkakohteena Makedonia

Kahden miljoonan asukkaan Makedonia on Balkanin maista kenties tuntemattomin. Makedonia ei ole juurikaan otsikoissa lukuun ottamatta Kreikan kanssa käymäänsä nimikiistaa. Kreikka ei hyväksy hellenististä Makedonia-nimen käyttöä, minkä vuoksi esimerkiksi Yhdistyneet Kansakunnat kutsuvat Makedoniaa nimellä Former Yugoslavian Republic Of Macedonia (F.Y.R.O.M).

 

Jugoslavian hajoamissotien aikana Makedoniaan ei juurikaan kiinnitetty huomiota, sillä maa vältti sodan itsenäistyessään alkusyksystä 1991. Entisistä Jugoslavian osavaltioista Makedonia oli takapajuisin ja köyhin. Köyhä se on edelleen, joskin hitaasti kehittyvä valtio, jossa perusasiat toimivat ja esimerkiksi hygienia on hyvää tasoa. Kännykällä on helppo päästä nettiin, sillä avoimia verkkoja on joka puolella.

Vaikkei Makedonialla olekaan rantaviivaa, löytyy 350 neliökilometrin kokoiselta Ohridjärveltä Balkanin alueen matkailijoiden suosimia rantakohteita, suurimpina Ohrid ja Struga. Autojen rekisterikilvet kertovat, että matkailijoita saapuu enimmäkseen Bulgariasta, Serbiasta sekä yllättäen Hollannista. Viime kesästä saakka Aurinkomatkat on järjestänyt valmismatkoja suoralla lennolla Ohridiin. Joillain lentoyhtiöillä on mahdollista lentää Skopjeen.

 

Ohrid on Makedonian vanhin kaupunki, josta löytyy paljon kirkkoja. Vanhan ja uuden kaupungin jakava kävelykatu on täynnä kahviloita ja terasseja sekä erilaisia liikkeitä. Gorica-hotellin eteläpuolella sijaitsee paras uimaranta, jossa on uimisen, rantatuolilla makoilun ja kahvilassa istuskelun lisäksi mahdollista vuokrata polkuvene tai vesiskootteri. Myös venetaksilla voi tehdä retken Ohridjärvellä.  Iltaelämästä kannattaa nauttia kävelykadun lähistöllä. Suosituin menomesta lienee Kadmo, jonka lisäksi suosittelen sitä vastapäätä sijaitsevaa coctail-baari Hemingwayta sekä kävelykadun varrella, katutason yläpuolella piilossa olevaa pientä terassia, josta voi seurata ihmisvilinää.

Makedonian pääkaupunki Skopje on yleisilmeeltään harmaa ja ränsistynyt kaupunki, jossa on runsaasti rumia patsaita. Kontrastina betonihelvetille on vanhan kaupungin basaarit moskeijoineen. Valtauskonnoltaan ortodoksisen Makedonian väestöstä kolmasosa on muslimeja, pääasiassa albaaneja, joita asuu Skopjen lisäksi enimmäkseen maan luoteisosissa. Matkailijoita ei Skopjessa satunnaisia reppureissaajia lukuun ottamatta hirveästi näe.

 

Makedonia on pinta-alaltaan pieni maa, jossa liikkuminen on edullista, joskin hidasta. Esimerkiksi 250 kilometrin bussimatka Ohridista Skopjeen kestää noin 3,5 tuntia, mutta maksaa vain 8 euroa. Makedoniasta on myös helppo jatkaa matkaa naapurimaihin Albaniaan, Kosovoon, Serbiaan ja Bulgariaan. Maantieteellisesti Makedonia on vuoristoista ja vihreää. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen on Skopjen lounaispuolella sijaitseva Matka-kanjoni.

Matkailijan kannalta Makedonia on erittäin edullinen maa. Tilastokeskuksen tekemän hintaselvityksen mukaan Makedonia on ruuan ja juomien suhteen Euroopan edullisin valtio. Viinipullo maksaa ravintolassa n. 10 euroa, olut reilun euron, pizza 3-4 euroa. Rannalla saa grillistä ison hampurilaisen 1,70 eurolla. Taksimatkat kaupungin sisällä ovat 2-4 euroa, joskin varsinkin Skopjessa monet kuskit yrittävät kusettaa ulkomaalaisia. Hinnasta onkin syytä sopia ennakkoon tai sitten kysyä, onko taksissa mittaria.

 

 

 

Peruna, riisi ja pasta eivät lihota suomalaisia

Olen välillä seuraillut huvittuneena karppaajien keskusteluja ja näkemyksiä suomalaisten ylipainon syistä. Syyllisiä löytyy kaikkialta muualta paitsi peilistä, ensisijaisesti THL:n johdosta ja virallisista ravitsemussuosituksista. Voin kertoa jotain: peruna, riisi ja pasta eivät ole syynä suomalaisten ylipainoon. Lyön vähän faktoja pöytään:

Suomalaiset syövät keskimäärin 62 kiloa perunoita vuodessa eli n. 95 kcal vuorokaudessa.

Suomalaiset syövät keskimäärin 4,5 kiloa riisiä vuodessa eli n. 45 kcal vuorokaudessa.

Suomalaiset syövät keskimäärin 3,2 kiloa pastaa vuodessa eli n. 30 kcal vuorokaudessa (vrt. italialaiset syövät pastaa kahdeksan kertaa enemmän ja ovat Euroopan hoikimpia).

Suomalaiset saavat siis perunasta, riisistä ja pastasta energiaa YHTEENSÄ keskimäärin 170 kcal vuorokaudessa eli vain n. 8,5 % aikuisen ihmisen keskimääräisestä päivittäisestä energiantarpeesta (2000 kcal).

Perunan, riisin ja pastan lisäksi suomalaisten ylipainosta syytetään leipää, jota syödään keskimäärin 50 kiloa vuodessa eli n. 350 kcal edestä vuorokaudessa eli tuplasti enemmän kuin perunasta, riisistä ja pastasta yhteensä. Leipä lienee osasyyllinen liialliseen energiansaantiin, muttei ratkaisevin.

En yritä edes arvioida, kuinka paljon kaloreita suomalaiset saavat rasvaisesta pikaruuasta, sokerisista herkuista ja virvoitusjuomista sekä alkoholista, mutta jokainen lienee samaa mieltä, että on helpompi saada 800 kcal 6-packista olutta kuin 1,5 kilosta perunoita.

Maailman oluet

Aiemmin nimellä ”Olutmaailma – Yli 350 perinteistä olutmerkkiä” ilmestynyt kirja esittelee 350 olutta 40 eri maasta ympäri maailmaa. Jokaisen oluen esittelyssä kuvaillaan sen ulkonäkö, tuoksu, maku, vaahto ja muuta yksityiskohtaista sekä kerrotaan tietoja oluen taustasta, tarjoilulämpötila sekä ruokasuositus.

Tämän lisäksi kerrotaan taustatietoa eri olutmaista kuten oluen tuotannon määrä sekä oluen kulutus vuodessa henkeä kohden. Kirjan täydentää runsas kuvitus sekä perehdytys oluen valmistuksen historiaan. Kirja on jokaisen oluen ystävän pakollinen hankinta.

Omat suosikkiolueni tulevat Yhdysvalloista kuten Samuel Adams, Miller ja Blue Moon, jota valitettavasti ei saa Suomesta. Lisäksi pidän erityisesti jamaikalaisesta Red Stripesta, ranskalaisesta Kronenbourgista ja uusiseelantilaisesta Steinlagerista, jota saa Helsingin Aussie Barista.

Hyvä blogini lukija, mikä on sinun suosikkioluesi?

Minä Zlatan Ibrahimović

Asuessani kesän 2004 Tukholmassa tuli Zlatan Ibrahimovićin nimi tutuksi. Ruotsin iltapäivälehtien lööpeistä sai lukea lähes päivittäin "Zlatan sitä" ja "Zlatan tätä", vaikkei jalkapallokausi ollut enää käynnissä. Tajusin että Zlatan on suuri persoona.

Zlatanin kirja on tuhkimotarina siitä, millaista on nousta maahanmuuttajalähiöstä jalkapallotähdeksi. Zlatan paljastaa seurasiirtojen taustat ja jännittävät sopimusneuvottelut kulissien takana ja valottaa, millaista on elää jatkuvien paineiden ja suurennuslasin alla sekä paparazzien ja kiihkeiden fanien tähtäimessä.

Zlatan kertoo kirjassaan perheestään, lapsuudestaan ja nuoruudestaan Malmön Rosengårdissa ja siitä, kuinka hän ihaili brasilialaisia jalkapalloilijoita ja oli omapäinen pienestä pitäen:

"Valmentajia pitää kunnioittaa, sen tiesin. Tai oikeastaan ajattelin, että niitä pitää kuunnella ja pitää opetella niiden lätinää aluepelistä, taktiikasta ja muusta sellaisesta. Mutta samalla pitää olla kuuntelematta. Ja jatkaa neuvoista huolimatta harhauttelua ja kikkailua."

Kirjassa osansa saavat niin kiukutteleva ex-seuratoveri Rafael van der Vaart kuin valmentaja Pep Guardiola, jonka vuoksi 70 miljoonalla Zlatanin ostanut Barcelona myi tämän vuotta myöhemmin Milaniin 20 miljoonalla. "Kysykää filosofilta, mikä se ongelma on", totesi Zlatan lehdistölle.

Zlatanin kirja päättyy loppukevääseen 2011, mutta Zlatanin tarina jalkapallokentillä jatkuu. Päättyneellä kaudella Zlatan oli Italian Serie A:n paras maalintekijä. Tänään hän johdattaa Ruotsin maajoukkueen avausotteluunsa jalkapallon EM-kisoissa.

Suuri jalkapallokysely

Jalkapallon EM-kisat käynnistyvät tänään. Kuusitoista joukkuetta käy taistoon ja reilun kolmen viikon päästä pelataan finaali, jossa ratkeaa Euroopan mestaruus. On aika järjestää EM-kisoihin liittyen suuri jalkapallokysely. Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto!

VASTAA KYSELYYN TÄSTÄ LINKISTÄ

Näin saat kesäheilan!

Kesällä moni etsii itselleen kesäheilaa. Tehtävä ei ole aina helppo, joten päätin antaa vinkkejä, miten jokainen voi parantaa omia mahdollisuuksiaan.

Vaatetus on kaiken A ja O. Nainen, jätä legginsit kotiin, sillä vaikka ne kuinka tuntuvat kivoilta päällä, ovat ne kenties mauttomin vaatekappale, jonka voit pukea. Kesämekot ovat nyt IN, mitä värikkäämpi, sen parempi. Muistathan ettet paljasta liikaa – jätä tilaa miehen mielikuvitukselle!

Miehen on syytä muistaa, että hihattomat paidat ja Ed Hardy -vaatteet ovat nyt OUT. Naiset eivät voi vastustaa tyylitietoisia miehiä. Kokeile esimerkiksi raikkaita italialaisia paitoja, joita löydät Kampin NaraCamiciesta tai Ison Omenan 7Camiciesta. Valitse vaatteet, joissa olosi on rento!

Olennainen osa flirttailua on oikeanlaiset eleet ja sanaton viestintä. Yritä saada hallittuja, viipyileviä katsekontakteja. Miehen kannattaa ottaa kädet pois taskuista, keskittyä hyvään ryhtiin ja muistaa, että jokainen nainen haluaa rinnalleen itsevarman miehen. Naisten sen sijaan kannattaa satsata leikkimieliseen kujeiluun sekä valloittavaan hymyyn. Harjoittele vaikka peilin edessä!

Kun viimein olet saanut rohkaistua itseäsi lähestymään potentiaalista kesäheilaa, satsaa avausrepliikkiin. Toimivia icebreakereita ovat esimerkiksi: ”aikamoinen kesä, etten sanoisi”, ”kas, kas, sitä ollaankin kesämielellä, vai?”, ”lämmin on… kyllä!” tai ”oletkos muuten lukenut Altilla on asiaa -blogia? aika tiukkaa, aika tiukkaa…”

Onnea kesäheilan metsästykseen!

Euroviisut arvioitavana

Euroviisut on kerrassaan loistava kilpailu, koska ikinä ei voi tietää, mikä esitys voittaa. Silloin tällöin Euroviisuissa kuulee jopa ihan hienoja kappaleita, mutta voittajaksi selviytyy aina joku tasapaksun kappaleen esittävä saksalaistyttö, joka ei osaa lausua englantia tai Norjaa edustava valkovenäläinen menninkäinen markan rallillaan. Nimenomaan Euroviisujen lopputulosten vaikea ennustettavuus tekee kilpailusta mukavan seurata.

Ajattelin arvioida tämän vuoden Euroviisujen finaalin kappaleet sekä veikata niiden menestysmahdollisuuksia. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ennustukseni menevät enemmän tai vähemmän pieleen.

1. Iso-Britannia

Engelbert Humperdinck: "Love Will Set You Free"

Humperdinck on loistava (ja legendaarinen) laulaja ja kappalekin ihan nätti, joskin modulaatio hieman mauton. Sanoisin että liian pliisu avauskappale finaalille ja sijoittunee häntäpäähän.

2. Unkari

Compact Disco: "Sound Of Our Hearts"

Alussa ihan kivat kasarisynat, mutta kertosäkeestä tulee mieleen lähinnä tasapaksua tuubaa suoltavat formaattiradiot. Eipä tästä oikein mitään jää mieleen. Tällainen shaisse yleensä menestyy Euroviisuissa.

3. Albania

Rona Nishliu: "Suus"

Minulla oli jo ennestään päänsärky eikä se ainakaan helpottanut tämän biisin kertosäettä kuunneltaessa. Myös kissani näyttivät kärsivän. Aivan hirveä kappale.

4. Liettua

Danny Montell: "Love Is Blind"

Balladi muuttuikin yllättäen popiksi, takaisin rauhalliseksi ja takaisin popiksi, mikä hieman häiritsee. Tulee hieman mieleen "I Will Survive". Tai oikeastaan aika paljonkin.

5. Bosnia ja Hertsegovina

Maya Sar: "Korake ti znam"

Tavallaan ihan nätti kappale, mutta ehkä kuitenkin jokin koukku puuttuu. Serbokroatia on kyllä kaunis laulukieli, minkä vuoksi entisen Jugoslavian maat menestyvät viisuissa.

6. Venäjä

Buranovskije Babushki: "Party For Everybody"

Kun kuusi mummoa laulaa epävireisesti tyhjänpäiväisen rallin, niin voitto on varma. Tämän tahdissa saa sitten bilettää tulevan kesän.

7. Islanti

Greta Salóme & Jónsi: "Never Forget"

Aika kivasti soi lauluäänet yhdessä. Elokuvamusiikkimaisia piirteitä, tulee mieleen David Arnoldin sävellykset. Hieno kappale, jonka sovitus olisi voinut olla hieman hevimpi. Oma suosikkini.

8. Kypros

Ivi Adamou: "La La Love"

Tyypillistä euroviisuhuttua, aivan hirveät synasaundit. Tarkoitushakuinen kertosäe ei ainakaan itselle jää soimaan päähän, joten en povaa menestystä.

9. Ranska

Anggun: "Echo (You and I)"

Perus poppia, ei mikään persoonallisin kappale. Ei herätä intohimoja puolesta eikä vastaan, valju esitys. Eli todennäköisesti menestyy hyvin.

10. Italia

Nina Zilli: "L'amore è femmina (Out Of Love)"

Tällainen "ihan kiva" kappale, jossa ei ole minkäänlaista tarttumapintaa. Kertosäkeessä on yksi kiva sointuvaihdos.

11. Viro

Ott' Lepland: "Kuula"

Hyvä etten nukahtanut tätä kuunnellessa. Kus o Saku Ölletehas?

12. Norja

Tooji: "Stay"

Onko oikeesti paskempaa viisua? Voisin säveltää tällaisia viisi päivässä (kymmenen, jos maksettaisiin palkkaa).

13. Azerbaidzan

Sabina Babayeva: "When The Music Dies"

Lainaus "Miten teet koskettavan balladin" -kirjasta: Melodia perussointujen ympärille, herkkä alku, puolen välin jälkeen pieni noste ja rummut mukaan. Tylsä ja mitäänsanomaton biisi.

14. Romania

Mandinga: "Zaleilah"

Tarttuva kertosäe ja toimiva komppi yhdessä haitarin ja säkkipillin kanssa takaavat menestyksen. Veikkaan kärkisijoille.

15. Tanska

Soluna Samay: "Should've Known Better"

Ihan raikas meininki, mutta ehkä hieman tasapaksu. Tälle toivoisi menestystä, mutta taitaa jäädä viimeisten joukkoon.

16. Kreikka

Eleftheria Elefheriou: "Aphrodisiac"

Vahva esitys, veikkaan menestystä, sillä tämän tyylisillä kappaleilla on voitettu aiemminkin. Tosin kreikkalaisilla luusereilla ei olisi varaa järjestää kisoja ensi vuonna.

17. Ruotsi

Loreen: "Euphoria"

Olen saanut kuulla tätä kappaletta aivan tarpeeksi salilla. Yksi ennakkosuosikeista, mutta toisaalta niin oli myös The Ark viisi vuotta sitten ja sijoittui lopulta vasta kahdeksanneksitoista.

18. Turkki

Can Bonomo: "Love Me Back"

Aika ihq itämainen meininki, raikas rytmi ja komeita poikia. Taistelee kärkisijoista, mahdollisuudet on jopa voittoon.

19. Espanja

Pastora Soler: "Quédate conmigo"

Espanjassa toivotaan, ettei se voita viisuja, koska maalla ei olisi varaa järjestää kilpailua ensi vuonna. Voin kertoa, että ei pelkoa menestyksestä - vaikka biisissä onkin kieltämättä hyvät saundit.

20. Saksa

Roman Lob: "Standing Still"

Vaisuimpia esityksiä näissä karkeloissa, sanoma tulee kyllä selväksi. Sama sointukierto (Bb-F/A-Gm-Eb) alusta loppuun.

21. Malta

Kurt Calleja: "This Is The Night"

Maailman käytetyin sointukierto, muttei kuitenkaan kovin tarttuva kertsi "e-e-e-eeeiii" -kohdasta huolimatta. Sijoitus lienee keskikastissa.

22. Makedonia

Kaliopi: "Crno i belo"

Herkkä alku, puolivälissä rummut ja särökitarat mukaan, viululla dramaattisuutta jne. Miksi keksiä pyörää uudestaan? Kitarasoolo tulee täysin puskista. Tällaista musaa kuulee Balkanilla.

23. Irlanti

Jedward: "Waterline"

Norjan viisua kuunnellessa mietin, onko paskempaa biisiä. Ja olihan sellainen.

24. Serbia

Zeljko Joksimovic: "Nije ljubav stvar"

Erittäin vahva esitys, finaalin kiistatta hienoin balladi, menestystä odotettavissa (12 pistettä tulee ainakin Montenegrolta, Bosnialta, Kroatialta ja Makedonialta). Toinen oma suosikkini.

25. Ukraina

Gaitana: "Be My Guest"

Niin tyypillinen euroviisukappale kuin olla voi. Plussaa hämäristä kosketinsaundeista säkeistön alussa. Voi hyvinkin taistella kärkisijoista.

26. Moldova

Pasha Parfeny: "Lautar"

Melko tyhjänpäiväinen rallatus, johon haettu vaikutteita vähän sieltä täältä.

Altin päivä

Tänään on Altin päivä. Vuodesta 1900 tähän päivään on nimi Altti annettu yhteensä 1400 suomalaiselle. Altti oli suosituimmillaan viime vuosisadan alkupuolella. Viimeisen 50 vuoden aikana noin 500 suomalaista on saanut etunimekseen Altti. Lisäksi 69:llä suomalaisella on Altti sukunimenä.

Tunnetuimpia Altteja lienevät taidehistorioitsija Altti Kuusamo, seiväshyppääjä Altti Alarotu, kirjailija-toimittaja Altti Holmroos sekä viime vuonna kuollut Keski-Pohjanmaan maakuntajohtaja Altti Seikkula, joka toimi Esko Ahon ollessa pääministerinä tämän erityisavustajana 1991-95.

Montenegro – Adrianmeren helmi

Tähän aikaan vuodesta moni miettii jo kesälomaa ja sopivaa matkakohdetta. Olen itse matkustanut kahdessakymmenessäkuudessa maassa ja jos pitäisi suositella jollekin lomakohdetta kesäksi, ehdottaisin Montenegroa.

Kroatia on noussut reilun kymmenen vuoden aikana suosikkilomakohteeksi, mutta sen eteläiseen naapuriin eivät suurimmat turistivirrat ole vielä löytäneet. Kuusi vuotta sitten Serbian ja Montenegron valtioliitosta irrottautuneen ja itsenäistyneen Montenegron matkailijat tulevat pääasiassa muualta Balkanilta ja Venäjältä. Turistin kannalta Montenegron edut Kroatiaan nähden ovat halvemmat hinnat, ystävällisemmät ihmiset sekä euro valuuttana.

Montenegron pinta-alasta 85 % on vuoristoa ja maan nimi omalla kielellä, Crna Gora, tarkoittaa mustaa vuorta. Vuoriston lisäksi Montenegrolle luonteenomaista on Dalmatian rannikko ja turkoosinsininen Adrianmeri. Maan virallinen kieli on montenegron kieli, joka on käytännössä sama kuin serbia. Sitä kirjoitetaan sekä latinalaisilla että kyrillisillä aakkosilla ja venäjää osaava pystyy ymmärtämään paljon.

Suomesta valmismatkoja Montenegroon järjestää Aurinkomatkat, mutta omatoimimatkan tekeminen on myös yksinkertaista. Kätevin ja edullisin keino saapua Montenegroon on ottaa Blue1:n suorat lennot Dubrovnikiin ja jatkaa lentokentältä taksilla Montenegron puolelle. Omaa pientä taksifirmaansa pyörittävä nuorimies Goran kuljettaa 20 eurolla Dubrovnikin lentokentältä rajan yli Herceg Noviin, josta pääsee kätevästi jatkamaan matkaa muualle.

Montenegro on pieni maa, jossa etäisyydet ovat lyhyitä ja liikkuminen paikasta toiseen kätevää ja edullista. Minibusseja liikkuu suurimpien kaupunkien välillä parhaimmillaan vartin välein ja esimerkiksi yhdensuuntainen matka eteläisimmästä rannikkokaupunki Ulcinjista pohjoisimpaan Herceg Noviin maksaa vain 12 euroa.

Montenegron tärkein turistikaupunki on Budva, jossa riittää tekemistä: vanhassa kaupungissa kävelyä, rantakadulla hengailua, carting-autolla ajelua, huvipuistossa hummailua sekä tietysti uimarannalla chillailua. Budvan paras uimaranta on kaupungin eteläpuolella sijaitseva Bečići. Rannalla voi vuokrata veneitä tai vaikkapa vesiskoottereita.

Budvasta tehdään paljon erilaisia järjestettyjä matkoja, joista ehdottomasti suositeltavin on koskenlasku (rafting). Päivän reissu maksaa noin 60–70 euroa sisältäen ruuan ja kuljetuksen sisämaahan Tara-joelle, josta retkiläiset kuljetetaan Bosnian puolelle (passia ei tarvita). Koskenlasku kestää parisen tuntia ja matkan varrella pysähdellään reitin varrelle.

Budvan hyvän sijainnin vuoksi sieltä voi myös tehdä päiväreissuja muihin kaupunkeihin. Esimerkiksi bussilippu vuonon pohjukassa sijaitsevaan Kotoriin maksaa vain pari euroa. Kotorissa voi nauttia vanhan kaupungin tunnelmasta ja kiivetä viereisen vuoren huipulle, jonne kestää kavuta puolisen tuntia.

Montenegron eteläisin kaupunki Ulcinj sijaitsee aivan Albanian rajan tuntumassa ja 90 % asukkaista onkin albaaneja. Ulcinjiin eksyvän kannattaa käydä kaupungin eteläpuolella sijaitsevalla, 12 kilometrin pituisella Velika plaza -uimarannalla.

Montenegron ruokakulttuuri on sekoitus italialaista, slaavilaista ja Välimeren keittiötä. Lihaa syödään runsaasti ja kokeilemisen arvoinen on grillatut lihapötkylät cevapit. Aamiaiseksi kannattaa ottaa voitaikinasta tehtyjä burek-pasteijoita tumman kahvin kanssa.

Paikallinen olut Niksicko on mainiota, joskin itse pidän enemmän serbialaisesta Jelenistä. Lav-olut on tavallista lageria hieman vaaleampaa, samantyyppistä kuin Stella Artois. Montenegrolainen viini on erinomaista ja erityisesti kannattaa testata tummasta vranac-rypäleestä tehtyä punaviiniä.

Hintataso Montenegrossa on edullinen, esim. taksimatka kaupungin sisällä on kalleimmillaan 5 euroa. Pizza maksaa 4-8 euroa, viinipullo ravintolassa 12–15 euroa ja kaupassa halvimmillaan 4 euroa litran pullo.   Tuopin olutta saa ravintolassa tai terassilla 1,50-2,50 eurolla ja kaupasta/kojusta ostettuna 0,5 litran tölkin hieman alle euron. Balkanilla yleisesti ottaen olutta juodaan runsaasti ja sitä onkin saatavilla kaikkialla.

Edit. Video Montenegron reissulta 2016: