Syksyn perinteinen Rauman reissu

Viime postaus käsitteli jääkiekkomuistoja ja mainitsin perinteeksi tulleesta syksyisestä Rauman reissusta. Huomenna on taas se aika vuodesta ja päivä noudattanee samaa kaavaa kuin aikaisempina vuosina:
 

 

- Kun lähdetään Salosta, laitetaan autossa soimaan Aerosmithin kappale "Back In The Saddle" ja korkataan pullot Milleriä.

 

- Mynämäen kohdalla pidetään kahvipaussi Tuomaksen Tuvassa.

 

- Laitilassa käydään oluella Laitilan Kievarissa ja otetaan kuva Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan pihalla.

 

- Raumalle saavutaan tuntia ennen peliä, jotta ehditään viettää tovi Toriparlamentissa oluella.

 

- Erätauolla mennään Penalty Pubiin ja mahdollisesti otetaan oluiden kyytipojaksi salmarit.

 

 

- Ottelun jälkeen paluumatkalla kuunnellaan autossa Aerosmithin Get A Gripiä, juodaan olutta ja muistellaan teinivuosia.

 

- Nousiaisten kohdalla käydään Hesburgerissa.

 

- Saloon palataan n. klo 22 ja lähdetään radalle.

Oluesta

Näin kesällä ainakin itselleni maistuu silloin tällöin tuopillinen raikasta ja virkistävää olutta pitsisellä vaahtokruunulla. Varsinkin lämpimänä kesäpäivänä kylmä, kullanruskea lager-olut pitkässä lasissa, jonka pinnalle on muodostunut nestepisaroita, on lähes vastustamaton. Tässä muutama kuva tänä kesänä nautituista ohrapirtelöistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Beer is proof that God loves us

and wants us to be happy"

-George Bernard Shaw

Bryssel – vohveleita, suklaata ja olutta

 

 

Kävin pari viikkoa sitten Brysselissä ja ajattelin kertoa reissusta muutamalla sanalla. Ihan ensiksi on todettava, että Bryssel on juuri niin harmaa kaupunki kuin miltä kuvissa näyttää. Kuitenkin kauniit rakennukset ja puistot miellyttävät silmää ja Bryssel on erinomainen kohde pidennetylle viikonloppureissulle, vaikkei siellä olekaan paljoa nähtävyyksiä (lähinnä Manneken Pis ja Grand Place). Toisaalta hyvä puoli on se, että Brysselissä voi helposti keskittyä lähinnä kaupungin tunnelmasta nauttimiseen.

 

Tarinan mukaan ranskalaiset perunat keksittiin Belgiassa ja niitä myydään siellä täällä. Nämä "maailman parhaat ranskalaiset" (frites) ovat mielestäni yliarvostettuja ja niiden sijaan kannattaa maistella belgialaisia vohveleita, joita myydään pienissä kojuissa siellä täällä. Vohvelin tuoksu on itse asiassa eräs omaleimainen piirre Brysselin keskustassa. Belgialainen suklaa on aivan oma käsitteensä ja varmaan suosituin matkatuliainen Brysselistä (vein itsekin työkavereille rasian Pierre Marcolinin suklaakonvehteja).

 

 

 

Jos pitäisi lyhyesti mainostaa Brysseliä kaupunkikohteena jollekin, niin sanoisin, että Pariisin tunnelma, mutta ihmiset osaavat hyvin englantia ja pubeja (estaminet) on paljon. Oluen suhteen Belgia on aivan omaa luokkaansa koko maailmassa, sillä missään ei valmisteta niin monia eri oluttyyppejä kuin Belgiassa (lambic, gueuze, kriek...). Itse laskin, että maistelin neljän päivän aikana liki kahtakymmentä eri belgialaista olutta. Oma henkilökohtainen suosikkini oli À la mort subite -nimisen sata vuotta vanhan kahvilan nimikkolambic. Sen sijaan pubeista suosikkini oli vuonna 1843 avattu La fleur en papier doré.

 

Jokaisen oluen ystävän kannattaa Brysselissä käydä Delirium Café -nimisessä kahvila-kapakassa, jossa on listalla 2500 eri olutta (myös Lapin Kultaa). Kaikkia ei ole aina tarjolla, esimerkiksi kenialaista Tusker-olutta ja jotain tansanialaista lageria ei löytynyt varastosta, kun niitä kyselin. Paikka kuitenkin lupaa, että saatavilla on aina vähintään 2000 eri olutmerkkiä. Delirium Café pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan kymmenisen vuotta sitten, kun laskujen mukaan myynnissä oli 2004 eri olutmerkkiä. Itse testasin mongolialaista, namibialaista ja kolumbialaista olutta.

 

Maailman oluet

Aiemmin nimellä ”Olutmaailma – Yli 350 perinteistä olutmerkkiä” ilmestynyt kirja esittelee 350 olutta 40 eri maasta ympäri maailmaa. Jokaisen oluen esittelyssä kuvaillaan sen ulkonäkö, tuoksu, maku, vaahto ja muuta yksityiskohtaista sekä kerrotaan tietoja oluen taustasta, tarjoilulämpötila sekä ruokasuositus.

Tämän lisäksi kerrotaan taustatietoa eri olutmaista kuten oluen tuotannon määrä sekä oluen kulutus vuodessa henkeä kohden. Kirjan täydentää runsas kuvitus sekä perehdytys oluen valmistuksen historiaan. Kirja on jokaisen oluen ystävän pakollinen hankinta.

Omat suosikkiolueni tulevat Yhdysvalloista kuten Samuel Adams, Miller ja Blue Moon, jota valitettavasti ei saa Suomesta. Lisäksi pidän erityisesti jamaikalaisesta Red Stripesta, ranskalaisesta Kronenbourgista ja uusiseelantilaisesta Steinlagerista, jota saa Helsingin Aussie Barista.

Hyvä blogini lukija, mikä on sinun suosikkioluesi?

Tuomaksen Tuvasta tuoretta leipää

Hyvä ystäväni Tuomas perusti 1980-luvun alussa Mynämäelle leipomon, joka sittemmin laajeni myös lounasravintolaksi. Tänä päivänä Tuomaksen Tupa on eloisa kahvila-ravintola aivan kasitien varrella.

- Alun perin tarkoituksena oli pyörittää pienleipomoa, mutta kysynnän kasvaessa päätin hieman laajentaa liiketoimintaa, Tuomas kertoo.

Paikallisten keskuudessa Tuomaksen Tupa on suosittu lounasravintola. Paikan ehdoton valttikortti on tuore leipä suoraan uunista, jota voi myös ostaa mukaan.

- Monet asiakkaista ovat tuttuja jo vuosikymmenten ajalta, Tuomas toteaa.

Viimeisimpänä aluevaltauksena Tuomaksen Tupa on yhteistyössä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kanssa kehittänyt Tuomas-oluen.

- Tuomas-olut sopii hyvin erilaisten jouluruokien kanssa ja ennustankin sille suurta menekkiä joulun alla, Tuomas sanoo.