Olen seurannut jääkiekon SM-liigaa reilu 20 vuotta ja kannattanut Rauman Lukkoa kaudesta 1993-94. Jos pitäisi nimetä tältä ajalta Lukon paras miehistö, niin valinta olisi selvä: kauden 1994-95 joukkue.
Tuolloin, tasan 20 vuotta sitten, runkosarjaa pelattiin 50 ottelua. Lukko sijoittui kaudella 1994-95 runkosarjassa toiseksi, kun tasapisteissä ollut HIFK jäi huonommalla maalisuhteella sijalle 3. 50 ottelustaan Lukko voitti 29, hävisi 12 ja pelasi tasan 9. Maalisuhde oli +76 ja tehtyjen maalien keskiarvo per ottelu 4,2 (päästettyjen 2,68).
Erityisesti kaudesta on jäänyt mieleen se, kuinka nihkeän alun jälkeen (8 ottelun saldo 2 voittoa, 1 tasapeli, 5 tappiota) Lukon maalivahdiksi tuli New York Rangerin farmijoukkueesta Boris Rousson, minkä jälkeen Lukko voitti 10 ottelua putkeen. Lisäksi itse olin tuolla kaudella katsomassa elämäni ensimmäistä SM-liigaottelua TuTo-Lukko 19.2.1995.
Lukon ykkösketjussa pelasi Jari Torkki, Kalle Sahlstedt ja Tero Arkiomaa. Maalinteko jakautui tasaisesti, sillä peräti kahdeksan hyökkääjää teki vähintään 14 maalia ja paras maalintekijä Pasi Saarela "vain" 23 maalia (tosin Saarela pelasi runkosarjassa ainoastaan 39 ottelua eli maalikeskiarvo per ottelu oli 0,59). Lukon paras pistemies Tero Arkiomaa oli tehoilla 22+23=45 pistepörssissä vasta sijalla 10. Hyökkäysarsenaalin tasaisuudesta ja myös tulivoimasta kertoo osaltaan se, että kolmosketjussa pelanneen Mikko Peltolan tehopisteet olivat 16+18=34.
Lukolla oli myös kiekollisesti taitavat puolustajat. Kuvaavaa on se, että Marko Tuulola iski tehot 7+14=21, mutta oli puolustajista vasta neljänneksi paras pistemies. Puolustajat tekivät Lukon 210 maalista 40 eli 19 %. Lukon puolustaja Joni Lehto valittiin kauden tulokkaaksi ja kanadalaisvahti Rousson parhaaksi maalivahdiksi. Molemmat valittiin myös kauden all stars -kentälliseen.
Joukkue pysyi melko samana läpi kauden. Boris Rousson tuli Lukkoon lokakuussa, kun Kimmo Vesasta ei ollut Jarmo Myllyksen korvaajaksi ykkösvahtina. Vuodenvaihteessa HPK:n edelliskauden maalitykki Tomas Kapusta siirtyi Ässiin, kun Lukkoon tuli NHL:n työsulkukaudesta johtuen edelliskevään Stanley Cup -mestari Glenn Anderson pelaten lopulta vain neljä ottelua. Vuoden alussa kolmosketjun sentteriksi tuli Toni Koivunen ja vähälle peliajalle jäänyt Harri Suvanto siirtyi Turun Palloseuraan, missä pääsikin keväällä nostamaan kannua. Suvanto teki ratkaisevassa viidennessä finaalissa maalin.
Huikeasta runkosarjasta huolimatta Lukko ei tuolla kaudella kyennyt parhaimpaan suoritukseen pudotuspeleissä. Kiekko-Espoo kaatui puolivälierissä voitoin 3-1 Joni Lehdon tehdessä kaksi jatkoaikamaalia, mutta välierissä vastaan tullut TPS:n nuori joukkue osoittautui liian vaikeaksi palaksi. Raumalla pelatussa ensimmäisessä välierässä TPS karkasi Lukon 1-0 -maalin jälkeen 5-1 -johtoon, Lukko kavensi päätöserässä jo lukemiin 4-5 kunnes TPS teki tyhjiin 4-6. Lukko voitti toisen ottelun Turussa tasoittaen sarjan, mutta kolmannessa välierässä Joni "Magnum44" Lehto loukkaantui, mikä oli Lukolle liian kova kolaus. TPS voitti Raumalla toistamiseen 6-4 ja neljännen ottelun Turussa 4-3 vieden sarjan otteluvoitoin 3-1 ja edeten lopulta Suomen mestariksi. Lukko ei enää jaksanut innostua pronssiottelusta, vaan Ässät vei himmeimmän mitalin lukemin 3-0.
Mielenkiintoinen kuriositeetti: tämän kauden SM-liigassa on neljä pelaajaa, joiden isät pelasivat kauden 1994-95 Lukon joukkueessa (ks. edellinen postaus).
Boris Rousson oli kaudella 1994-95 SM-liigan ainoa ns. rightin maalivahti, joka piti mailaa vasemmassa ja räpylää oikeassa kädessä.
Jääkiekon SM-liigaa seuratessa huomaa taas, että on tullut vanhaksi. Nimittäin tänä päivänä Liigassa pelaa sellaisia kiekkoilijoita, joiden isät pelasivat silloin, kun itse aloin seurata SM-liigaa reilu 20 vuotta sitten:
Niklas Friman, syntynyt 30.8.1993, puolustaja pelaa kolmatta kauttaan SM-liigaa TPS:n paidassa.
Isä: Kari-Pekka Friman, turkulainen puolustaja, joka pelasi Lukossa kuusi kautta 1989-95.
Eetu-Ville Arkiomaa, syntynyt 26.8.1993, keskushyökkääjä pelaa HPK:ssa tulokaskauttaan.
Isä: Tero Arkiomaa, pelasi Lukossa 1990-luvun puolivälissä muodostaen tehokkaan ykkösketjun yhdessä Kalle Sahlstedtin ja Jari Torkin kanssa. Parhaalla kaudella 1994-95 teki 45 ottelussa tehot 22+23=45. Kun Lukko-kannatukseni alkoi 1993, ostin Arkiomaan pelipaidan.
Joni Tuulola, syntynyt 1.1.1996, puolustaja pelaa HPK:ssa ensimmäistä kokonaista kauttaan, tehnyt tähän mennessä 19 ottelussa 5 maalia ollen Liigan puolustajien parhaita maalintekijöitä. Teki ensimmäisessä Liiga-pelissään ensimmäisen maalinsa.
Isä: Marko Tuulola, lopetti yli 20 vuotta kestäneen uransa viime keväänä. Pelasi pääasiassa HPK:ssä ja muistan, kuinka teki keväällä -93 neljännessä finaalissa TPS:ää vastaan maalin. Pelasi 1993-95 kaksi kautta Lukossa.
Aleksi Saarela, syntynyt 7.1.1997, suurena lupauksena pidetty hyökkääjä pelaa toista kauttaan Liigassa, tosin pelasi ensimmäiset Liiga-pelinsä jo kaksi vuotta sitten. Loukkaantumiset hidastaneet kehittymistä ja pilasivat debyyttikauden Lukossa. Siirtyi täksi kaudeksi kohun saattelemana Ässiin, missä ura ei ole ainakaan vielä lähtenyt lentoon.
Isä: Pasi Saarela, "Laitilan kaurajättinä" tunnettu vahva laitahyökkääjä, joka pelasi suurimman osan urastaan Lukossa. Pelasi läpimurtokaudellaan 1994-95 Lukon kakkosketjussa Juha Riihijärven ja Harri Lönnbergin kanssa. Voitti kahdesti SM-liigan maalipörssin, kaudella 1998-99 teki Jokereissa peräti 38 maalia.
Kasperi Kapanen, syntynyt 23.7.1996, KalPan lupaava hyökkääjä, pelasi juuri päättyneissä nuorten MM-kisoissa, Pittsburghin 1. kierroksen varaus viime vuonna, tulevaisuuden tähti.
Isä: Sami Kapanen, KalPan kasvatti ja yksi nykyisistä omistajista, joka löi läpi kaudella 1993-94, siirtyi seuraavaksi kaudeksi HIFK:iin ja sen jälkeen NHL:ään, missä pelasi yli 800 ottelua. Maajoukkuehyökkääjä jolla kaksi olympiapronssia, kolme MM-hopeaa sekä maailmanmestaruus keväältä 1995. Palasi Pohjois-Amerikasta Suomeen ja KalPaan 2008 ja lopetti mittavan uransa viime kevääseen.
Joonas Korpisalo, syntynyt 28.4.1994. Columbus Blue Jacketin kanssa NHL-sopimuksen tehnyt maalivahti, joka siirtyi Ilveksestä kesken kauden AHL:ään Springfield Falconsiin.
Isä: Jari Korpisalo, Porin Ässissä koko liigauransa pelannut laitahyökkääjä, joka teki parhaalla kaudellaan 1995-96 tehot 27+20=47.
Alexander Ruuttu, syntynyt 9.12.1992, laitahyökkääjä, jonka ura ei ole vielä lähtenyt lentoon. Siirtyi hiljattain Ilveksestä TPS:ään.
Isä: Christian Ruuttu, legendaarinen NHL-pelaaja ja maajoukkuehyökkääjä. Oli mukana Suomen ensimmäisen MM-mitalin saavuttaneessa maajoukkuessa Prahassa -92. NHL:n työsulkukaudella 1994-95 pelasi 20 ottelua HIFK:issä ja sai ensimmäisessä ottelussaan mailasta kasvoihinsa menettäen hampaita.
Alexander Barkov Jr., syntynyt 2.5.1995, toista kauttaan NHL:ssä pelaava keskushyökkääjä. Ikäluokkansa lupaavimpia pelaajia, kaikkien aikojen nuorin maalintekijä SM-liigassa.
Isä: Alexander Barkov, tuli 1994 SM-liigaan, missä pelasi uransa loppuun Tapparassa. Parhaalla kaudellaan 1995-96 teki tehot 20+26=46.
Viime postaus käsitteli jääkiekkomuistoja ja mainitsin perinteeksi tulleesta syksyisestä Rauman reissusta. Huomenna on taas se aika vuodesta ja päivä noudattanee samaa kaavaa kuin aikaisempina vuosina:
- Kun lähdetään Salosta, laitetaan autossa soimaan Aerosmithin kappale "Back In The Saddle" ja korkataan pullot Milleriä.
Tänään käynnistyy Karjala-turnaus ja aloin muistella sitä, koska aloin seurata jääkiekkoa. Ensimmäiset muistikuvani ovat Calgaryn olympialaisista 1988. Katsoimme isäni kanssa tv:stä Suomi-Neuvostoliitto -ottelua, jossa Leijonat kukisti lähes voittamattomana pidetyn Punakoneen 2-1 ja varmisti historiallisen ensimmäisen arvokisamitalin eli olympiahopean. Olin tuolloin 7-vuotias.
Seuraavat muistot ovat alkuvuodesta 1992, jolloin olin 5. luokalla. Isäni haki minua koulusta ja radiosta tuli Albertvillen olympialaisten matsi Suomi-Puola, joka päättyi 9-1. Saman kevään MM-kisoista on jäänyt mieleen se, kuinka Suomi voitti välierässä Tshekkoslovakian, eteni ensimmäistä kertaa MM-finaaliin ja sai ensimmäisen MM-mitalin. Katsoimme isäni kanssa tv:stä rankkarikisaa ja Jokeri-vahti Markus Kettererin nimi jäi mieleen.
Noihin aikoihin jääkiekko alkoi kiinnostaa enemmän ja aloin seurata myös kotoista SM-liigaa. Kotipaikkakunnallani kaikki kannattivat joko TPS:ää tai Jokereita. Kahdesta piti siis valita ja Jokereista tuli väliaikaisesti suosikkijoukkueeni varmaan siksi, että joukkue oli juuri voittanut Suomen mestaruuden ja Teemu Selänne oli juuri lähtenyt Jokereista NHL:ään. Kaudella 1992-93 jääkiekkoa näki tv:stä sunnuntaisin, jolloin näytettiin yksi ottelu suorana. Tuolloin SM-liigan pääpelipäivät olivat torstai ja sunnuntai, usein pelattiin myös lauantaisin ja joskus harvoin tiistaisin. Runkosarjassa pelattiin 48 ottelua eikä EHT-turnauksia ja maaottelutaukoja tuolloin vielä ollut. TPS ja Jokerit dominoivat runkosarjassa, kun taas Lahden Reipas oli heittopussi, joka voitti vain kuusi ottelua. Jokeri-kannatukseni hiipui, kun Ässät sensaatiomaisesti tiputti hallitsevan Suomen mestarin puolivälierissä suoraan kolmessa ottelussa.
Tämän jälkeen sympatiani menivät pudotuspeleissä TPS:lle, joka pudotti ensiksi välierissä Ässät ja kukisti finaaleissa HPK:n otteluvoitoin 3-1. Muistan kuinka finaalisarjan alkaessa olimme vielä lomamatkalla Lanzarotella. Luin hesarista, että TPS oli voittanut ensimmäisessä finaalissa HPK:n peräti 9-3. Loppukeväältä muistan myös hämärästi, kun palatessamme luokkaretkeltä Ahvenanmaalta katsoin laivalla tv:stä maalikoostetta ensimmäisestä Stanley Cup -finaalista Montreal Canadiens - Los Angeles Kings.
Uuden kauden käynnistyessä syksyllä 1993 aloin seurata jääkiekkoa oikein kunnolla. Kauden alla ostin JyväsHyvän liigakalenterin, johon sai kerätä suklaavohveleista tulleita pelaajien tarroja. Tuolloin aloin kannattaa Rauman Lukkoa. En muista tarkkaa syytä, mutta osaltaan asiaan vaikutti se, että Lukko aloitti kauden hyvin ja oli jonkin aikaa runkosarjan kärjessä. Olin siis gloryhunter. Joululahjaksi -93 sain Lukon pelipaidan silloisen suosikkipelaajani Tero Arkiomaan nimellä ja numerolla. Lukko pelasi hyvän kauden ja sai pronssia hävittyään välierissä tulevalle mestarille Jokereille. SM-liigan finaalista on jäänyt mieleen Otakar Janeckyn ratkaiseva maali pesäpallolyönnillä ilmasta.
Helmikuussa pelattiin Lillehammerin olympialaiset, joista erityisesti on jäänyt mieleen se, kuinka Suomi ennenkuulumattomalla tavalla voitti "suuren ja mahtavan" Venäjän ensiksi alkusarjassa 5-0 ja pronssiottelussa 4-0. Lillehammerin olympialaisista alkoi Suomen menestyksen aikakausi jääkiekossa: vuosina 1994-2001 Suomi oli kahdeksassa MM-kisoissa viidesti finaalissa. Vielä -94 MM-kisat näytettiin PTV:llä, joka ei näkynyt meillä kotona, joten jouduin kuuntelemaan Suomi-Kanada -finaalin radiosta. Lukko-pelaajista maajoukkueessa oli Jarmo Myllys sekä Mika Alatalo.
Tuolla kaudella aloin seurata myös NHL:ää, jossa suosikkijoukkueeni oli Esa Tikkasen tähdittämä New York Rangers. Pudotuspeleissä oli ikimuistoista seitsemäs konferenssifinaaliottelu New Jersey Devilsiä vastaan, jossa Stephane Matteau iski ratkaisevan jatkoaikamaalin ja Rangersin finaaliin. Myös finaalisarja Vancouver Canucksia vastaan meni seitsemänteen peliin. Heräsin yöllä katsomaan viimeistä matsia. Suosikkipelaajiani olivat Rangersin venäläiset Aleksei Kovalev ja Sergei Zubov sekä amerikkalaismaalivahti Mike Richter.
Kaudella 1994-95 aloin seurata SM-liigaa entistä tiiviimmin. Jääkiekkokierroksen tulospalvelua tuli usein kytättyä Ylen teksti-tv:n sivulta 221 ja maalikoosteet pyrin katsomaan Tulosruudusta tai Urheiluruudusta. Nauhoitin myös maalikoosteita VHS:lle. Kausi alkoi Lukolta heikosti, mutta tahti muuttui, kun joukkue sai maalin suulle kanadalaisvahti Boris Roussonin. Lukko voitti seuraavat kymmenen peliä putkeen. Muistan kuinka Rousson oli tuohon aikaan liigan ainoa ns. rightin maalivahti, joka piti hanskaa oikeassa kädessään. Helmikuussa 1995 olin kaverini kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni jääkiekko-ottelussa, kun kävimme Kupittaalla katsomassa pelin TuTo-Lukko.
Tuolloin Lukon ykkösketjussä pelasivat Jari Torkki, Kalle Sahlstedt ja Tero Arkiomaa. Puolustajista tehokkaita olivat Jarmo "Maukka" Kuusisto sekä kovasta lämäristään tunnettu Joni "Magnum 44" Lehto. Kausi 1994-95 oli nimivahvalta Lukolta erinomainen ja runkosarjan sijoitus toinen, minkä vuoksi tavoitteena oli kirkastaa edelliskauden pronssimitali. Puolivälierissä Lukko voitti Kiekko-Espoon otteluvoitoin 3-1 ja ottelusarja muistetaan erityisesti Joni Lehdon kahdesta jatkoaikamaalista. Välierissä vastaan tuli TPS. Muistan kuinka Tepsi meni ensimmäisessä ottelussa Raumalla 5-1 -johtoon, mutta Lukko tuli kolmannessa erässä vielä maalin päähän kunnes TPS teki tyhjiin loppunumerot 6-4. Lukko voitti toisen ottelun Turussa, mutta tämän jälkeen TPS eteni 3-1 -otteluvoitoin finaaleihin ja lopulta mestaruuteen asti ja Lukko sai tyytyä toisena vuotena peräkkäin pronssiotteluun. Muistan että oltiin ruotsinlaivalla, kun näin teksti-tv:ltä tai uutisista, että Lukko hävisi Ässille pronssiottelussa 0-3.
Kevään -95 finaalisarja on jäänyt myös mieleen. Noihin aikoihin SM-liigaa dominoivat Jokerit ja TPS, jotka kohtasivat 1990-luvun puolivälissä finaaleissa neljästi peräkkäin ja vuosina 1989-1997 mestaruuden voitti yhdeksällä kaudella peräkkäin joko Jokerit tai TPS. Katsottiin kaverin luona tv:stä, kuinka nuorella miehistöllä ja altavastaajana finaalisarjaan lähtenyt TPS voitti ratkaisevan viidennen loppuottelun Helsingissä murskaavasti 5-1 ja mestaruuden takuumiehinä toimi ketju Raimo Summanen - Saku Koivu - Jere Lehtinen. Tepsissä pelasi myös monta entistä lukkolaista: Mika Alatalo, Kimmo Rintanen, Harri Suvanto ja Tuomas Grönman.
Samalla kaudella oli NHL:ssä työsulku, minkä vuoksi syksyllä SM-liigassa nähtiin monia NHL-pelaajia. Suurin huomio kohdistui Jokereihin, joka sai riveihinsä Teemu Selänteen ja Jari Kurrin sekä HIFK:hon, jota vahvisti Esa Tikkanen ja Christian Ruuttu. Lukossa pelasi vuoden vaihteessa vain muutaman ottelun Glenn Anderson, joka edellisenä keväänä oli Rangersissa voittamassa Stanley Cupia ja pelasi ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa Rangersin ykkösketjussa Mark Messierin ja Adams Gravesin rinnalla. Lyhyt NHL-kausi pääsi käynnistymään vasta alkuvuonna 1995 ja venyi pitkälle kesäkuuhun. Muistan kuinka katsoin New Jersey Devilsin ja Detroit Red Wingsin välistä neljättä ja ratkaisevaa Stanley Cup -finaalia tv.stä suorana juhannuspäivän ja sitä seuranneen sunnuntain välisenä yönä.
MM-kisoissa 1995 odotukset Suomen maailmanmestaruuden suhteen olivat korkealla menestyksekkään vuoden 1994 (olympiapronssi ja MM-hopea) jälkeen. Muistan kuinka Mediapeli-ohjelmassa keväällä -95 oli päivän kysymyksenä, voittaako Suomi jääkiekon maailmanmestaruuden. Myöhäisen NHL-kauden vuoksi NHL-pelaajia ei MM-kisoissa nähty. Muistan kuinka itse kisat alkoivat Leijonilta huonosti: Suomi hävisi avausottelun Tshekille 0-3 ja oli toisessa ottelussa Ruotsia vastaan 0-2 -tappiolla. Mutta siitä alkoi nousu, Suomi voitti Ruotsin 6-3 ja heti seuraavana päivänä Norjan 5-2. Muistan kuinka katsottiin kaverin bileissä vapun alla lauantaina 29.4.1995, kun Suomi nuiji Itävallan 7-2. Viimeisessä alkusarjan ottelussa USA:ta vastaan Suomi nousi 1-4 -tappioasemasta viimeisessä erässä tasoihin. 5-0 -puolivälierävoitto Juhani Tammisen luotsaamasta Ranskasta oli läpihuutojuttu, mutta 3-0 -voitto tiukassa ottelussa Tshekistä alkusarjan tappion jälkeen maistui erityisen makealta. Ikimuistoista finaalia katsottiin kaverin luona ja pelattiin samalla NHL95-peliä, johon olimme itse luoneet Suomen maajoukkuepelaajat.
Kaudella 1995-96 seurasin jääkiekkoa entistä tarkemmin. Muistan kuunnelleni SM-liigan jääkiekkokierrosta aina Ylen radiokanavalta paitsi Lukon matsit Tepsiä vastaan, jotka kuuli Auran Aalloilta. Erityisesti on jäänyt mieleen 19.10.1995 pelattu Lukko-TPS, jonka Lukko voitti Harri Lönnbergin jatkoaikamaalilla 3-2. Tuolla kaudella aloin käydä useammin Turussa matseissa: Alkusyksystä käytiin Turun Élysée Areenassa katsomassa TuTo-Lukko, joka päättyi tasan 2-2 ja TPS-Lukko, jossa Tepsi iski jo avauserässä taululle lukemat 4-1 ja voitti lopulta 7-3. Itsenäisyyspäivänä oltiin katsomassa TuTo-Lukko, jossa Lukko nuiji TuTon lukemin 8-2 ja alkuvuodesta -96 TPS-Lukko, jossa Lukko nousi kahden maalin takaa tasoihin 5-5. Maaliskuussa mentiin katsomaan ensimmäinen välierä TPS-Lukko, jonka Lukko voitti yllättäen 3-2. Voitosta huolimatta Lukko hävisi seuraavat kolme ottelua ja jäi taas ulos finaaleista. Muistan kuinka katsottiin kaverin kotibileissä 23.3.1996 kolmatta välieräkamppailua, joka oikeastaan käänsi sarjan Tepsille. Lukko oli siis kolmatta kertaa putkeen pronssiottelussa ja sai himmeimmät mitalit, kun Jarkko Varvio teki aivan ottelun lopussa HPK:ta vastaan voittomaalin 2-1.
Kaudella 1996-97 en muistaakseni käynyt montaa Lukon peliä katsomassa, mutta tammikuussa -97 olimme serkun kyydillä Turussa katsomassa TPS-Lukko. Tepsi voitti 6-2, tosin lukemat eivät kerro koko totuutta, sillä 5-2 meni tyhjiin Lukon yrittäessä kavennusta ilman maalivahtia ja 6-2 viimeisellä minuutilla, kun olimme jo poistuneet katsomosta. Telkkarista katsoin Lukon europelejä, joista ikimuistoisin on Rouen-Lukko -matsi, joka päättyi 7-7. Lukko teki tuossa ottelussa viisi maalia ilman maalivahtia. Itse kausi oli Lukolta heikko ja muistan, että Lukon pelattua kolmena edellisenä kautena peräkkäin välierissä tuntui oudolta, että joukkueen sijoitus oli nyt vasta kymmenes. Mutta joukkue oli heikentynyt merkittävästi ns. Bosman-säännön vuoksi keväällä -96, jolloin Lukosta lähti mm. Arkiomaa ja Torkki, SM-liigan pistepörssin voittanut Juha Riihijärvi, Lukon toiseksi paras pistemies Mikko Peltola, ykköspakkipari Robert Nordmark - Joni Lehto, Jarkko Varvio, Mikko Luovi jne. Tilalle tuli mm. ruotsalaiset Mattias Lööf, Patrik Ross, Peter Högardh, Oscar Ackeström ja Mattias Olsson, minkä vuoksi Lukko oli sinikeltaisempi kuin koskaan.
Seuraavalla kaudella olin ensimmäistä kertaa Raumalla katsomassa Lukon kotiottelua, kun mentiin lokakuun lopulla -97 katsomaan Lukko-Ilves. Kävin katsomassa myös muitakin kuin Lukon pelejä, kun lukiosta tehtiin matsimatkat Turkuun: TPS-Ässät syyskuussa -97 ja TPS-JYP tammikuussa -98. Lisäksi oltiin kavereiden kanssa katsomassa ilmaislipuilla TPS-Kiekko-Espoo (jonka nimi muutettiin seuraavalle kaudelle Bluesiksi) runkosarjan viimeisellä kierroksella. Kun K-Espoo voitti tuossa ottelussa TPS:n ja samaan aikaa toisaalla Lukko hävisi oman ottelunsa, niin samalla Lukko tippui toisella kaudella peräkkäin pudotuspeleistä.
MM-kisoista ja olympialaisista on myös muistoja. MM-kisoissa -98 oli kaksiosainen finaali. Samana iltana, kun toinen finaali pelattiin, lähdettiin lukiokurssin kanssa Tukholmaan. Olin kaverini kanssa Sergelin torilla seuraamassa ruotsalaisten kultajuhlia. Jostain luin, että populaa oli n. 70000. Vaikka Suomi hävisi tuolloin 1998-2001 neljän vuoden sisällä kolmesti finaalin jääden hopealle, on noilta ajoilta myös hienoja muistoja MM-kisoista -99. Sellaisia ovat Jere Karalahden tasoitus Venäjää vastaan kaksi sekuntia ennen päätössummeria sekä Marko Tuomaisen jatkoaikamaali Ruotsia vastaan välierässä.
Muistan myös hyvin Suomessa järjestetyt nuorten MM-kisat -98. Katsoimme Suomen ensimmäistä peliä Kanadaa vastaan isäni luona joulupäivänä 1997. Uudenvuodenaattona katsoin isän luona puolivälierää Suomi-Kazakstan ennen kuin lähdin muistaakseni toisella erätauolla kaverin luo uudenvuoden bileisiin, missä vielä seurattiin kolmatta erää ja kuinka Suomi lopulta pieksi Kazakstanin 14-1. Finaalissa Suomi voitti lopulta Venäjän jatkoajalla ja voitti maailmanmestaruuden.
Vuosina 1998-2000 käytiin parin kaverin kanssa joka syksy Äijänsuolla katsomassa Lukko-TPS -matsi. 2000-luvun alussa SM-liigan seuraaminen väheni lähinnä opiskelun myötä kunnes keväällä 2005 oltiin taas pitkästä aikaa Raumalla katsomassa toista välierää Lukko-Kärpät. Tämän jälkeen aktivoiduin jääkiekon seuraamisen suhteen oikeastaan vasta kaudella 2007-2008, jolloin kävin Turussa asuessani katsomassa Tepsin pelejä. Pääkaupunkiseudulle muuton myötä tuli käytyä katsomassa myös HIFK:n, Jokereiden ja Bluesin pelejä. Lisäksi olen pyrkinyt käymään kerran kaudessa Turussa katsomassa TPS-Lukko. Syksyiset Rauman matsireissut tulivat tavaksi ja vuosittaiseksi perinteeksi jälleen 2011. Viime kaudella kävin myös kahdesti Hämeenlinnassa katsomassa HPK-Lukko -ottelut.
Keväällä 2011 olin katsomassa Lukon ensimmäistä välierävoittoa sitten vuoden -96. Vaikka HIFK kaatui ensimmäisessä ottelussa Miikka Tuomaisen tehtyä voittomaalin kolmannessa jatkoerässä (jolloin itse olin jo palannut kotiin), niin Hifki eteni lopulta otteluvoitoin 4-1 finaaliin ja mestaruuteen. Lukon seuraava välierävoitto tuli viime keväänä, kun Lukko voitti Tapparan 3. välierässä jatkoajalla 1-0. Olin katsomassa viime kevään pudotuspelejä Sports Academyssa ja Tapiolan Bar & Grillissä sekä kaksi ottelua Bluesia vastaan Barona Areenalla.
MM-kisoista on viimeisten 15 vuoden ajalta jäänyt mieleen Bratislavan kisojen lisäksi erityisesti vuoden 2007 välierä, jossa Suomi voitti Venäjän Mikko Koivun jatkoaikamaalilla. Olin katsomassa matsia kaverin luona valmistautuessamme illan Euroviisu-kisakatsomoon. Seuraavana päivänä oltiin Kauppatorilla katsomassa Suomi-Kanada -finaalia screeniltä. Keväällä 2008 olin katsomassa Suomi-Latvia -ottelua työmatkalla jossain baarissa Kuopiossa. Helsingissä olen käynyt välillä katsomassa MM-kisamatseja Sports Academyssa. Erityisesti on jäänyt mieleen vuoden 2011 välierä Suomi-Venäjä, kun turhautuneita venäläisiä pistettiin baarista pihalle urakalla. 2011 MM-finaalia olin katsomassa Leppävaaran Fenniassa.
Suomen maajoukkueen pelejä olen nähnyt paikan päällä ainoastaan Torinon olympialaisissa 2006 ollessani opiskelijavaihdossa Milanossa. Kävin katsomassa puolivälierän USA:ta vastaan sekä katkeran finaalin Ruotsia vastaan, jota en pysty vieläkään katsomaan videolta ilman, että tekee pahaa. Kuitenkin USA-ottelusta on hienot muistot, kun vietin erätaukoa Hannu Aravirran sekä Aamulehden ja Apu-lehden päätoimittajien kanssa. Alkupäivän pyörin Torinossa kaupungilla ja join punaviiniä pahvitetrasta. Itse ottelusta on jäänyt erityisesti mieleen Sami Salon maali kahden miehen alivoimalla.
Huikein paikan päällä näkemäni Lukon ottelu viime vuosilta on ollut varmaankin kolmas puolivälierä Jokereita keväällä 2013. Otteluvoitot olivat 1-1 ja Lukko oli vielä ottelun puolivälissä 1-3 -tappiolla, mutta väänsi tasoihin ja lopulta jatkoajalla voittoon Lauri Tukosen maalilla. Tuo oli lopulta sarjan ratkaiseva peli, kun Lukko eteni välieriin otteluvoitoin 4-2.
Tällä kaudella olen käynyt katsomassa HIFK-Lukko ja Blues-Lukko. Parin viikon päästä ollaan menossa Raumalle katsomaan Lukko-TPS ja joulukuun lopulla Turkuun TPS-Lukko. Tammikuussa on taas Helsingissä HIFK-Lukko ja oli myös suunnitteilla tehdä Jyväskylän reissu otteluun JYP-Lukko ja helmikuun lopulla mahdollisesti Tampereelle katsomaan Tappara-Lukko. Tämän lisäksi olen tänä syksynä ottanut käyttöön Ruutu-palvelun, jotta näen Lukon pelit myös netistä.
Jääkiekon SM-liiga käynnistyy viikon kuluttua. Rauman Lukko on alkavalla kaudella yksi ennakkosuosikeista. Jo viime kaudella Lukko oli lähellä menestystä: joukkue jäi niukasti ulos finaaleista, kun Tappara teki seitsemännessä välieräottelussa voittomaalin vain viisi minuuttia ennen loppua. Loppujen lopuksi raumalaiset saivat kaulaansa pronssiset mitalit. Koska Lukon miehistö on viime kaudesta oikeastaan vain vahvistunut, ovat odotukset menestyksen suhteen korkealla.
Valmennus
Risto Dufva jatkaa kolmatta kauttaan Lukon peräsimessä. Dufva on saanut koottua mieleisensä joukkueen toteuttamaan pelitapaansa. Kahdella aikaisemmalla kaudella joukkue eteni välieriin ja nyt Dufva haluaa luonnollisesti parantaa sijoitusta.
Maalivahdit
Ryan Zapolski jatkaa ykköstorjujana. Alkukauden vaikeudet selätettyään Zapolski oli keväällä Liigan parhaimpia maalivahteja ja osoitti myös erinomaista paineensietokykyä. Zapolski haluaa pelata paljon ja siksi kakkosveska Oskari Setänen pääsee tolppien väliin todennäköisesti vain muutamassa ottelussa.
Puolustus
Petteri Nummelinin siirtyminen Turun Palloseuraan ei ollut suuri menetys, sillä tilalle saatiin KHL:stä kotiin palannut maailmanmestari Janne Niskala, joka Numpasta poiketen pystyy pelaamaan enemmän kuin kaksi kolmasosaa runkosarjan peleistä. Niskala on yhdessä kapteeniksi nimetyn Ilkka Mikkolan kanssa puolustuksen kulmakiviä. Raumalla lähinnä hazardisyötöistään tunnettu Matt Generous siirtyi liiganousija Vaasan Sportiin ja Dufvan kanssa törmäyskurssille joutunut Otto Honkaheimo HIFK:iin. Tilalle saatiin Jokereista Mikko Kousa, joka tuo puolustukseen kiekollista osaamista sekä HIFK:stä siirtynyt Henrik Forsberg, jonka avut ovat lähinnä fyysisellä puolella. Kokenut Harri Tikkanen ja viime kaudella tasoaan nostanut taitava Jesse Virtanen ovat puolustuksen runkopelaajia.
Hyökkäys
Ykkösketjun tutkapari Ville Vahalahti-Aaron Gagnon jatkaa joukkueessa ja pelannee viime kauden tapaan isoja minuutteja niin tasakentällisin, ylivoimalla kuin alivoimallakin. Maaleja odotetaan myös Teemu Nurmelta, joka teki kaudella 2012-2013 oman piste- ja maaliennätyksensä (18+20=38), mutta kevään 2013 pronssiottelun loukkaantumisen jälkeen kuntoutui vasta viime kevään pudotuspeleihin. Loukkaantumisten vuoksi rikkonaisia kausia viime vuodet pelannut Lauri Tukonen siirtyi TPS:ään ja tilalle tuli Jokereista Janne Lahti, joka voitti SM-liigan maalipörssin 2010-2011. Kakkossentterin roolia sovitellaan niin ikään Jokereista tulleelle Henrik Koivistolle, jolla on läpimurron paikka. Kokoa ja fyysisyyttä hyökkäykseen tuovat JYP:istä siirtynyt Jonne Virtanen ja SaiPasta tullut Olavi Vauhkonen, jotka yhdessä Jerry Ahtolan kanssa muodostavat yli 300-kiloisen hyökkäysketjun. Virtanen puolustaa tarvittaessa joukkuetovereitaan vastustajan sikailuilta, mutta osaa myös iskeä paikasta kiekon häkkiin. Mielenkiintoisin hankinta on Tappara-ikoni Ville Nieminen, joka tuo joukkueeseen ensisijaisesti henkistä johtajuutta ja muodostanee Filip Riskan ja Olli Sipiläisen kanssa Liigan parhaimman ja vastustajien kannalta inhottavimman nelosketjun. Viisi kautta Lukossa viilettänyt Janne Keränen siirtyi KalPaan ja tilalle tuli SaiPasta nuori Jesper Piitulainen, jonka paikka kokoonpanossa on vielä kysymysmerkki.
Vahvuudet
Maalivahtipeli, kiekollinen ja taitava puolustus sekä laadukas laitahyökkääjämateriaali.
Heikkoudet
Puolustuksen köykäisyys ja sentterien määrä. Suuri kysymys on, riittääkö Henrik Koivistolla rahkeet tulosyksikköön. Ahtola saatetaan nähdä myös sentterin roolissa.
Veikkaus
Huippuvalmentaja, huippumaalivahti ja ratkaisijoiden määrä takaavat sen, että Lukko on yksi mestarisuosikeista.
Kauden alla arvioin, että Rauman Lukko taistelee runkosarjassa kotiedusta pudotuspeleihin. Lukko sijoittui lopulta hienosti kolmanneksi. Pudotuspeleissä Lukolla on mahdollisuudet finaaliin asti ja joukkueessa vaikuttaisikin tällä hetkellä olevan vahva usko menestyksen suhteen. Seuraavassa arvioin, mistä Lukon menestys tänään alkavissa playoffseissa riippuu:
Maalivahtipeli. Menestyvä joukkue tarvitsee voittavan maalivahdin. Alkukaudella ailahdellen torjunut Ryan Zapolski oli runkosarjan lopulla Liigan paras veskari. Parhaimmillaan Zapolski päästi kymmenessä peräkkäisessä ottelussa yhteensä vain yhdeksän maalia. Lisäksi Zapon paineensietokyky on erinomainen.
Voittamisen kulttuuri ja menestyksen nälkä. Joukkueessa on Suomen mestaruuden voittaneita kokeneita pelaajia. Ville Vahalahti, Petteri Nummelin, Ilkka Mikkola ja Aki Uusikartano ovat olleet tiukoissa paikoissa ennenkin eli ei tarvitse turhaan puristaa mailaa. Lisäksi kaikesta huokuu, että viime kaudella semifinaaleihin yltäneelle raumalaismiehistölle ei kelpaa tänä keväänä muu kuin mestaruus.
Yksilöt. Vahalahti voitti runkosarjan pistepörssin. Lauri Tukonen on ollut pelikuntoisena alati vaarallinen ja joukkueen näkyvin hahmo kentällä. Toni Koiviston luistin alkoi kulkea Tukosen ja Uusikartanon ketjussa ja myös Keräselle alkoi kertyä tehoja, kun mies nostettiin ykkösen laidalle. Taustatulta hyökkääjille antaa yhden kauden piste-ennätyksensä tehnyt Mikkola sekä Nummelin, joka on tärkeissä peleissä parhaimmillaan.
Materiaalin leveys. Kun pudotuspelejä pelataan useammin kuin joka toinen päivä, Lukon tapa peluuttaa kaikkia ketjuja tasaisesti takaa sen, ettei tiettyjä pelaajia kuormiteta liikaa. Kun vielä 3-ketjuun on laittaa Jerry Ahtolan ja Teemu Nurmen kaltaisia pelimiehiä, niin ratkaisijoita löytyy joka kentästä.
Nelosketju. Riskan veljekset Filip ja Erik sekä Olli Sipiläinen kykenevät paitsi rikkomaan vastustajan peliä, niin myös tarvittaessa ratkaisemaan otteluita kuten runkosarjan päätöskierroksella nähtiin.
Erikoistilanteet. Jos ja kun Lukko saa ylivoimansa toimimaan, jälki on tehokasta. Nummelinin ja Vahalahden yhteispeli toimii ja Gagnon iski runkosarjassa suurimman osan maaleistaan yv:llä. Tutkapari Riska-Sipiläinen raastaa alivoimalla uhrautuvasti.
Jääkiekon SM-liiga käynnistyi eilen ja Rauman Lukko pelaa ensimmäisen ottelunsa tänään. Arvioin joukkueen mahdollisuudet kaudella 2013–2014.
Tärkeimmistä pelaajistä lähti maalivahti Petri Vehanen sekä viime kevään pudotuspelien piste- ja maalipörssin voittaja Justin Azevedo. Viime kaudella flopannut Kimmo Koskenkorva löysi uuden osoitteen Pelicansista ja ranskalainen Charles Bertrand siirtyi TPS:n riveihin. Valmentajana jatkaa menestynyt Risto Dufva, joka teki kauden kynnyksellä kevääseen 2016 ulottuvan sopimuksen.
Viime kauden Lukko aloitti kuudella peräkkäisellä tappiolla, minkä jälkeen kausi oli paitsi ailahteleva myös värikäs päättyen lopulta neljänteen sijaan. Alkavaan kauteen pitäisi saada hyvä startti, kun vastaan asettuu hallitseva Suomen mestari Ässät sekä Jokerit. Joukkueessa on niin paljon kokeneita pelimiehiä, että pahempia notkahduksia ei pitäisi kauden aikana tulla.
MAALIVAHDIT:
Vehasen tilalle hankittu Ryan Zapolski on kirjoittamaton kortti. ECHL:n meriiteille on vaikea antaa painoarvoa ja harjoituspeleissä mies pelasi ailahtelevasti. A-junnuikäisellä Oskari Setäsellä on näytön paikka.
PUOLUSTUS:
Petteri Nummelin on takalinjojen liideri, joka tuo koko viisikon kiekolliseen peliin rutkasti osaamista. Nuori Roni Viirlas ottaa oppia vierellä ja saa pelata ensimmäisen täyden kautensa. Matt Generous sekä nuori ja kiekollisena taitava Jesse Virtanen ovat loukkaantumisten vuoksi sivussa muutaman viikon kauden alusta. Harri Tikkanen, kapteeni Otto Honkaheimo ja Kärpistä tullut kokenut Ilkka Mikkola ovat kapean puolustuksen runkomiehiä.
HYÖKKÄYS:
Hyökkäysosasto on viime kautta leveämpi. Uudet hankinnat Ville Vahalahti ja Aki Uusikartano tuovat joukkueeseen paitsi taitoa myös kokemusta. Raumalle palannut Toni Koivisto on Liigan nopeimpia luistelijoita. Mielenkiintoisin nimi on vasta 16-vuotias Aleksi Saarela, joka oli harjoituspeleissä Lukon paras maalintekijä. Lauri Tukonen on saanut ensimmäistä kertaa moneen vuoteen harjoitella kunnolla koko kesän ja saattaa pelata huippukauden. Teemu Nurmella on jälleen mahdollisuudet 15-20 maalin kauteen. Ykkössentteriksi hankittu Steven Zalewski loukkaantui ja palannee kokoonpanoon viimeistään joulutauon jälkeen. Zalewskin tuuraajaksi hankittu Jamie Arniel on täysi kysymysmerkki.
VEIKKAUS:
Jos maalivahtipeli ei petä ja viime kauden kaltaiselta loukkaantumissumalta vältytään, Lukko taistelee kotiedusta pudotuspeleissä.
Kentälliset avausottelussa Ässät–Lukko: Lauri Tukonen – Jamie Arniel – Toni Koivisto, Petteri Nummelin – Roni Viirlas Ville Vahalahti – Aki Uusikartano – Aleksi Saarela, Ilkka Mikkola – Harri Tikkanen Janne Keränen – Juhani Jasu – Jerry Ahtola, Otto Honkaheimo – Juho Tommila Olli Sipiläinen – Filip Riska – Erik Riska Ryan Zapolski
Kirjoitin alkusyksystä postauksen otsikolla "Nouseeko Lukko?", kun Lukko oli hävinnyt kauden kuusi ensimmäistä otteluaan putkeen. Ennustin että Lukko taistelee keväällä kymmenennestä sijasta ts. pääsystä Villi kortti -kierrokselle.
Noiden kuuden tappion jälkeen Lukko sai apuja NHL:stä, kun tanskalaiset Mikkel Bödker, Frans Nielsen ja Philip Larsen saapuivat vahvistamaan miehistöä. Juuttien merkitystä joukkueelle ei voi vähätellä: Bödker dominoi kentillä suveneeristi ja olisi koko kauden pelanneena voittanut SM-liigan maalipörssin kevyesti. Nielsen syötti monet Bödkerin maaleista ja Larsen puolestaan oli monesti joukkueen MVP.
Kun miehet jättivät Lukon tammikuussa, ennustettiin raumalaisille totaalista mahalaskua. Toisin kävi: Lukko yltyi voittoputkeen ja nousi parhaimmillaan runkosarjassa viidenneksi. Yhdessä vaiheessa kautta Lukolla oli SM-liigan joukkueista eniten 3 pisteen voittoja.
Helmikuun ja maaottelutauon koittaessa joukkue taantui ja surkeimmillaan Lukko hävisi kotonaan Ässille 0-4, KalPalle 0-5 ja runkosarjan päätösottelussa SaiPalle 0-4. Runkosarjan lopussa Lukko oli kuntopuntarissa liigan huonoimpia joukkueita eikä moni odottanut raumalaisilta paljoakaan säälipleijareissa Kärppiä vastaan.
Ensimmäisessä ns. Villi kortti -kierroksen ottelussa Oulussa Lukko meni yllätyksellisesti 1. erässä 3-0 johtoon. Vaikka Kärpät tuli vielä tasoihin, Lukko voitti ottelun niukasti 5-4. Raumalla pelattu toinen ottelu meni Kärpille, minkä jälkeen pelattiin ratkaiseva kolmas ottelu Oulussa, joka meni jatkoerään. Kärppien rangaistuslaukauksen ja läpiajon jälkeen Lukko vei lopulta voiton, kun Matt Generousin siniviivalta ampuma roikku löysi pelaajaruuhkan läpi tiensä maaliin.
Puolivälierissä Lukko sai vastaansa mestarisuosikki Jokerit, joka voitti ensimmäisen ottelun 3-0. Toisessa ottelussa Raumalla Lukon portugalilais-kanadalainen Justin Azevedo iski kolme maalia ja Lukko voitti 5-2. Kolmannessa ottelussa Helsingissä Lukko taisteli 1-3 -tappioasemasta tasoihin ja jatkoerässä Lauri Tukosen maalilla voittoon. Kun Lukko voitti perään Raumalla niukasti 2-1, oli ottelusarja katkolla Helsingissä pelatussa viidennessä ottelussa. Jokerit kuitenkin voitti 5-2 ja moni epäili Lukon liidon loppuneen. Kuitenkin Raumalla pelatussa kuudennessa puolivälierässä Lukko meni jo 1. erässä 3-0 -johtoon, voitti lopulta 3-1 ja eteni sensaatiomaisesti välieriin pudottaen SM-liigan kaikkien aikojen kalleimman joukkueen jatkosta.
Välierissä Lukko sai vastaansa Tapparan. Kaksi ensimmäistä ottelua olivat tiukkoja ja Tappara voitti jatkoerissä, kummallakin kertaa ylivoimalla Lukon otettua heti jatkoerän alkuun hölmön jäähyn. Lukko johti toista ottelua 3-1, mutta sen jälkeen Lukon energia ja vauhti loppui ja se pelasi yli kymmenen erää tekemättä maalia häviten semifinaalisarjan lisäksi pronssiottelussa JYP:ille.
Lukon lopullinen sijoitus neljäs on periaatteessa hyvä. Joukkueen pelaajabudjetti oli liigan kolmanneksi suurin. Vaikka runkosarja menikin tammikuuta lukuun ottamatta penkin alle, Lukko pudotti kevään ratkaisupeleissä Kärpät ja Jokerit, mitä voidaan pitää huikeana saavutuksena. Suurimmat yllättäjät olivat Azevedo sekä maaliennätyksensä tehtaillut Teemu Nurmi. Eniten floppasivat Kimmo Koskenkorva, Juhani Jasu sekä suurin odotuksin toiseen kauteensa lähtenyt ranskalainen Charles Bertrand.
Lukon tanskalaiset NHL-vahvistukset: Philip Larsen, Frans Nielsen, Mikkel Bödker.
Olen seurannut jääkiekon SM-liigaa kaksikymmentä kautta Rauman Lukkoa kannattaen. Tämän kauden Lukko on aloittanut viidellä peräkkäisellä tappiolla, jota ei ole viimeisen kahdenkymmenen kauden aikana tapahtunut kertaakaan.
Jääkiekkolehti ennusti Lukkoa runkosarjassa sijoille 4-6. Viime kaudella ennuste oli sama, mutta suoran pudotuspelipaikan sijasta Lukko taisteli pääsystä ns. Villi kortti -kierrokselle ja oli lopulta runkosarjan yhdeksäs. Jo varhain puhuttiin "välikaudesta" ja odoteltiin, että Risto Dufva aloittaa Lukon päävalmentajana tällä kaudella.
Dufva on ansioitunut valmentaja. Hän nosti menestymättömyyteen tottuneen JYP:in kahdessa vuodessa Suomen mestariksi ja vei joukkueen kolmesti peräkkäin runkosarjan voittoon. Kun tällaisen poppamiehen lisäksi Lukko sai maalin suulle maailmanmestari Petri Vehanen, joka kauden 2009-2010 alussa torjui Lukolle 14 voittoa putkeen, oli odotukset kuluvan kauden alla korkealla. Toisin on käynyt: liigan kolmanneksi suurimmalla pelaajabudjetilla operoiva Lukko on sarjan jumbona. Hupaisinta on, että SaiPan pelaajapalkat ovat vain reilu puolet Lukon vastaavista, mutta lappeenrantalaiset porskuttavat sarjan kärjessä.
Lukon joukkue on tiettävästi rakennettu Dufvan toivomusten mukaan. Kuitenkin silminnäkijähavainnot kertovat, että Lukon peli on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin organisoitua. Jo ennen kauden alkua oli tiedossa, että Lukolla ei ole liiaksi maalintekijöitä. Uusi hankinta Justin Avezedo on ollut täysin hampaaton ja Lauri Tukosen pelikunto on täysi arvoitus. Kakkoskentän sentteri Juhani Jasu soveltuisi paremmin jarrukenttään kuin ns. tulosyksikköön. Kun tämän lisäksi Petri Vehanen ei ole pelannut tasollaan, näkyvät seuraukset sarjataulukossa.
Optimistisimmat raumalaiset sanovat, että Dufvan pelityylin sisäistäminen vie aikansa. Tietysti tosiasia on, että runkosarjaa on vielä 55 ottelua jäljellä ja tärkeimmät pelit pelataan vasta keväällä. Viime kaudella JYP voitti kauden seitsemästä ensimmäisestä pelistään ainoastaan yhden ja senkin jatkoajalla. JYP paransi otteitaan, sijoittui runkosarjassa neljänneksi ja voitti lopulta Suomen mestaruuden. Voisiko näin käydä myös Lukolle? Jääkiekossa kaikki on mahdollista, mutta todennäköisemmin Dufvan kaksivuotinen projekti saa päätöksensä, kun herra saa potkut viimeistään marraskuun alussa ja Lukko taistelee keväällä jälleen kymmenennestä sijasta.
