torstai 19. toukokuuta 2016

Antti Heikkilä: Kapea polku

Ortopedi Antti Heikkilä on julkaissut elämäkerran, joka kantaa nimeä "Kapea polku". Elämäkerrassaan Heikkilä avautuu erityisesti vaikeasta suhteestaan äitiinsä. Elämäkerta pitää sisällään myös Heikkilän blogista tuttua vainoharhaisuutta. Toisinajattelija Heikkilä on jo aiemmin blogissaan väittänyt olevansa maailmanlaajuisen vainon kohteena ja sama harhaisuus jatkuu elämäkerrassa.

Kirjassaan Heikkilä kertoo vastustavansa jyrkästi avointa sosiaalista mediaa ja että suosii Pohjois-Koreaan verrattavissa olevaa suljettua yhteisöä. Tämä on ymmärrettävää, sillä vaikka Heikkilä on kova syyttelemään ja kritisoimaan muita, ei hän itse kestä minkäänlaista kritiikkiä osakseen. Heikkilän pyrkimys vaientaa itseensä kohdistunut kritiikki muistuttaa lähinnä skientologiakirkkoa. Esimerkiksi kun kirjoitin tässä blogissani kriittisen postauksen Heikkilän ja hänen vaimonsa jo kuopatusta keskustelufoorumista, jouduin tämän seurauksena Heikkilöiden ja heidän opetuslastensa vainon ja mustamaalauksen kohteeksi.

Heikkilöiden Rasalas-kustantamon liikevaihto on pudonnut viime vuosina huomattavasti. Tätä taustaa vasten on yllättävää, että nyttemmin terveysklubillaan hölmöjä rahastava, hiljattain Saksaan muuttanut Heikkilä jaksaa vielä julkaista kirjoja. Viimeisimpien tietojen mukaan homeopatiankin puolesta puhunut Heikkilä on jatkossa keskittymässä enemmän vaihtoehtohoitoihin ja muuhun hömppään. Tämä on ymmärrettävää, kun karppausbuumi on takanapäin eikä Heikkilää näy enää juuri muissa Suomen medioissa kuin Seitsemän päivää -lehdessä ja Mitä Vittua!? -sivustolla. Heikkilä ilmoitti tänään myös lopettavansa bloginsa kirjoittamisen.


torstai 21. huhtikuuta 2016

Leirikoulu Hollantiin 20.-28.4.1996

Lähdimme yhdeksännen luokan luokkaretkelle 20 vuotta sitten. Olimme säästäneet koko yläasteen ajan, saaneet ainakin kaupungilta avustusta ja keränneet rahaa muistaakseni 75.000-80.000 markkaa matkaa varten. Tarkoituksena oli järjestää leirikoulu, johon sisältyisi vierailut kouluilla Odderissa Tanskassa sekä Delftissä Hollannissa.

Lähdimme matkaan Salosta lauantaina 20. huhtikuuta 1996. Luokallamme oli 23 oppilasta (14 tyttöä, 9 poikaa), joiden lisäksi lähti kaksi opettajaa, kolme valvojaa sekä bussikuski. Matkustimme iltalaivalla Turusta Tukholmaan. Luokanvalvojamme varoitteli, että jos joku jää kiinni alkoholin nauttimisesta, niin leirikoulu päättyy hänen osaltaan siihen ja saa selvitä omin keinoin takaisin kotiin. Tästä huolimatta onnistuimme parin kaverin kanssa saamaan jotenkin pari tölkkiä olutta. Hengailimme joidenkin köyliöläisten tyttöjen hytissä, emmekä muistaakseni nukkuneet silmäystäkään.

Seuraavana päivänä oli pitkä bussimatka Ruotsin halki. Pysähdyimme välipalalle Vättern-järven äärelle ja muistaakseni nukuin suurimman osan matkasta. Iltapäivällä jatkettiin Göteborgista laivalla Tanskan puolelle Fredrikshavniin. Salon ystävyyskaupunki Odderiin saavuimme myöhään illalla ja käytiin heti nukkumaan, tytöt omaan mökkiinsä ja pojat toiseen.

Maanantaina 22. huhtikuuta oli vuorossa kouluvierailu Odderissa. Musiikkiluokkamme esitti paikallisille koululaisille muistaakseni 3-4 laulua (kuorolauluesitys, kansanmusiikkia, rokkia, jossa itse soitin rumpuja) ja toinen matkassa ollut opettaja kertoi oppilaille, kuinka olimme "järkyttyneitä" siitä, kun hallitseva maailmanmestari Suomi oli edellisenä iltana jääkiekon MM-kisoissa pelannut Norjan kanssa tasapelin 1-1. Odderista jatkettiin matkaa Saksan puolelle ja alkuillasta saavuttiin määränpäähän, joka oli Bremenin eteläpuolella sijaitseva Syke. Me pojat teimme tuttavuutta paikallisten tyttöjen kanssa ja vaihdettiin osoitteitakin kirjeenvaihtoa varten.

Koska kyseessä oli leirikoulu, kuului luokkaretkeen myös erilaisia koulutehtäviä ja esityksiä. Minä olin kaverini kanssa päätynyt pitämään esityksen hollannin kielestä eli käytännössä opetimme yleisimpiä ilmaisuja hollanniksi.

Tiistaina 23. huhtikuuta jatkettiin matkaa Hollannin puolelle ja matkalla pysähdyttiin Afsluitdijkin padolle kahville. Amsterdamiin saavuttiin iltapäivällä ja majottauduttiin johonkin hostelliin tms. Tarkoituksena oli vierailla Ajaxin jalkapallostadionilla, mutta jostain syystä se peruuntui. Illalla lähdimme vielä kävelylle toisen opettajan kanssa, mistä luokanvalvojamme veti herneen nenään.

Keskiviikkona 24. huhtikuuta oli vuorossa toinen kouluvierailu Delftin kristillisessä lyseossa. Jari Litmasesta oli paljon juttua, kun oppilaille selvisi, että olemme suomalaisia. Delftistä jatkettiin Haagiin, missä oltiin seuraava yö. Muistan kuinka katsoimme televisiosta Hollannin ja Saksan välistä jalkapallon ystävyysottelua, jossa mellakkapoliisit joutuivat hommiin. Seuraavana päivänä käytiin Keukenhofin kukkapuistossa, jonka jälkeen oli edessä pitkä ajomatka Saksan puolelle Lyypekkiin. Muistaakseni bussikuskille kertyi ajotunteja yli sallitun rajan.

Lyypekistä - tai Saksasta ylipäänsä - itselleni ei ole jäänyt muuta mieleen kuin paha saksalainen ruoka. Joka tapauksessa perjantaina 26. huhtikuuta jatkettiin matkaa Tanskan puolelle ja saavuttiin iltapäivällä Kööpenhaminaan. Muistan että pelasin tällä matkalla toisen opettajan kanssa shakkia ja vieläpä voitin. Köpiksessä mentiin johonkin huvipuistoon, jossa voitin pelikoneessa hirveän määrän rahaa, jota pystyi käyttämään ainoastaan huvipuistossa. Siispä tuli käytyä muutamassa laitteessa.

Reissu läheni loppuaan ja lauantaina 27. huhtikuuta mentiin Helsingøristä Ruotsin puolelle Helsingborgiin ja ajettiin taas pitkä matka Tukholmaan, mistä palattiin yölaivalla Suomeen. Sain hommattua laivalla pullon 50 % minttulikööriä, jota lantrasin spriten kanssa ja hauskaa oli. Sunnuntaina 28. huhtikuuta palattiin aamulla Saloon ja seuraavana päivänä kouluun.





















Ykkösmeininki Afsluidtijkin padolla

lauantai 12. joulukuuta 2015

Erään joululaulun tarina

Kuusitoista vuotta sitten julkaisin tekemäni joululaulun Terästettyä glögiä. Biisistä on tullut klassikko, minkä vuoksi ajattelin kertoa sen taustoista.

Perjantaina 10.12.1999 lähdin parin kaverin kanssa ex tempore laivareissulle. Toisena päivänä laivan pubissa soi joku hilpeä joululaulu, josta sain idean: minun on tehtävä hilpeääkin hilpeämpi joululaulu, äänitän sen ja annan CD-levyn läheisilleni joululahjaksi.

Seuraavan viikon aikana sävelsin kitarallani melodian pätkiä, kirjoitin niistä nuotteja ja yritin keksiä jotain kivaa tarinaa sanoitukseksi. Inspiraatiota sain M.A. Nummisen legendaarisesta joululaulusta "Joulupukki puree ja lyö" sekä YUP:n levystä "Toppatakkeja ja Toledon terästä", jonka olin ostanut reilu kuukausi aiemmin.

Pohjaäänitykset olivat jo seuraavana perjantaina 17.12., sillä jouluun ei ollut paljoa aikaa. Tuolloin ohjelmoin nuotinnosten pohjalta kaverin luona rumpuraidan ja koskettimet. Käytiin saunassa, otettiin olutta ja kun olin melkein valmis biisin kanssa, yllätti sähkökatko. En ollut tallentanut tiedostoa kertaakaan, joten n. puolen tunnin kynttilän valossa vietetyn tauon jälkeen ryhdyin yön pimeinä tunteina uudestaan hommiin. En tarkkaan muista, muuttuiko kappaleen runko jotenkin, mutta YUP:n Myyrän riffin taisin sisällyttää väliosaan uutena päähänpistona.

Seuraavina päivinä kirjoitin biisin pohjaa kuunnellen sanat valmiiksi ja harjoittelin kitaraosuuksia. Laulun ja kitaroiden äänitysten vuoro oli jouluaaton aattona 23.12. ja muistan katsoneeni Jyrkin jouluspeciaalia samalla. Lauluun tuli muutamia rytmillisiä virheitä, joita en kuitenkaan jaksanut korjata uusintaotoilla. Saatiin biisi valmiiksi ja poltettiin se muutamalle CD-levylle, jotka annoin joululahjaksi.

Kuuntele "Terästettyä glögiä"