lauantai 11. helmikuuta 2017

Dojolaiset ja jälkipyykki

Päivälleen viisi vuotta sitten julkaisin blogissani kirjoituksen, joka käsitteli lääkäri Antti Heikkilän suljettua nettifoorumia Dojolaisia. Kirjoitin jutun tutkivan journalismin periaatteella ihmisten kokemusten perusteella. Jaoin postauksen Iltalehden keskustelupalstalla, josta se lähti leviämään keräten tuhansia ja lopulta kymmeniä tuhansia katselukertoja. Postaus päätyi lopulta myös Heikkilän ja hänen Maarit-vaimonsa tietoon.

Ensimmäinen seuraus oli postauksen kommenttiosion täyttyminen. Suurin osa kommentoijista oli Dojolaisten entisiä jäseniä, mutta myös muutama nykyinen jäsen kävi puolustelemassa Heikkilää.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että kirjoitus suututti Maarit Heikkilän toden teolla. Hän teki kaikkensa saadakseen selville minun henkilöllisyyteni ja aluksi kuvitteli, että olen Heikkilän Rasalas-kustantamollekin kirjan kirjoittanut ja sittemmin Heikkilöiden kanssa riitautunut Anja Bessonoff. Jossain vaiheessa Maarit väitti, että tätä blogia kirjoittaa Turpaduunari Christer Sundqvist ja edelleen uskotteli näin Dojolaiset-yhteisölleen.

Lopulta Heikkilät saivat selville henkilöllisyyteni ja levittivät aluksi tiedot kannattajakunnalleen. Tämän jälkeen nettipalstoilla alettiin levitellä minusta erilaisia huhuja. Heikkilät ja heidän faninsa olivat googlanneet entisistä työpaikoista lähtien kaikki mahdolliset minuun liittyvät tiedot, joita käyttää hyväksi minun mustamaalaamiseksi. Homma eteni jopa siihen pisteeseen, että yhtenä päivänä vaimoni ihmetteli, miksi Maarit Heikkilä on käynyt katsomassa hänen LinkedIn-profiiliaan. Ja kuin sattumalta välittömästi tämän jälkeen huhuja alettiin levittää myös vaimostani.

























Seuraavana vuorossa oli Heikkilöiden minusta tekemä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta, joka ei tietysti edennyt edes esitutkintaan. Ilmeisesti tästä Heikkilät turhautuivat entistä enemmän, sillä seuraavaksi he soittelivat silloiselle työpaikalleni ja väittivät esimiehelleni, että olen mm. hakkeri ja rikollinen. Pomoni ei ollut mainittavan ilahtunut, kun hänen sähköpostinsa täyttyi Maarit Heikkilän tulikivenkatkuisista viesteistä. Totesimme yhdessä tuumin, ettei minun kannata olla enää missään tekemisissä Heikkilöiden kanssa, sillä moisesta häirinnästä ei ole muuta kuin riesaa. Sain myös kullanarvoisen neuvon esimieheltäni: hullujen kanssa ei kannata olla tekemisissä. Katkeruutta lienee kuitenkin jäänyt Heikkilöiden suunnalle ainakin sen perusteella, miten Antti Heikkilä käsittelee elämäkerrassaan Dojolaisia muutaman sivun verran. Kuten blogissani paljastin, niin Dojolaisethan oli Heikkilöillä pelkkä välivaihe siirtymisessä maksulliseen terveysklubiin.

Sittemmin en ole kokenut tarvetta Heikkilöiden kritisoimiseen, sillä olen huomannut, että muut hoitavat sen taidokkaammin. Hyvä esimerkki on postaus "Antti Heikkilä - suomi sanakirja", jossa käsitellään osuvasti Heikkilän virheellisiä väitteitä. Erityisen ansiokas ja suositeltava on Valtsun terveysblogin kirjoitus "Antti Heikkilä ja loputtomat asiavirheet". Kritiikkiä Heikkilä ei edelleenkään osaa ottaa vastaan, vaan bannaa facebook-sivultaan kaikki, jotka esittävät kriittisiä kommentteja.



torstai 26. tammikuuta 2017

Gladiaattorit ja katsaus alkuvuoteen 1993

Sub alkoi eilen näyttää uusintana Gladiaattoreita. Sarja näytettiin televisiossa alun perin vuosina 1993-94 ja ensimmäinen jakso tuli 6. tammikuuta 1993. Muistan katsoneeni ohjelmaa tuolloin ja tässä postauksessa muistelen noita aikoja.

Olin tuolloin 12-vuotias ja ala-asteen kuudennella luokalla. Harrastin karatea, olin saanut joulukuussa oranssin vyön ja alkuvuonna 1993 treenejä alkoi olla kolmesti viikossa. Tavoitteena oli saada vihreä vyö kevään lopulla. Tammi-helmikuun vaihteessa -93 muutimme Salossa Ollikkalasta Pahkavuoreen. Helmikuun lopulla olin kaverini, hänen siskonsa ja isänsä kanssa laivalla. Maalis-huhtikuun vaihteessa menimme äitini, sisarusteni ja äidin miehen kanssa lomamatkalle Lanzarotelle. Keväällä äitini meni kihloihin miesystävänsä kanssa (häät olivat kolmen vuoden kuluttua ja he olivat naimisissa melkein 20 vuotta äitini kuolemaan saakka). Keväällä Salossa avattiin Anttila ja avajaisissa oli comebackin tehnyt Dingo jakamassa nimikirjoituksia TopTen-levykaupassa. Kevään kohokohta oli luokkaretki Ahvenanmaalle, Eckeröön.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ultra Bra -muistoja

Ultra Bra ilmoitti tänään tekevänsä kolme festarikeikkaa ensi kesänä. Uutinen herättää nostalgisia fiiliksiä ja sen vuoksi päädyin taas muistelemaan hieman menneitä.

Kuulin Ultra Brata ensimmäisiä kertoja todennäköisesti vuonna 1998, jolloin "Sinä lähdit pois" oli iso hitti. En erityisemmin pitänyt biisistä, joskaan ei se minussa herättänyt mitään negatiivisiakaan tunteita. Lukion itsenäisyyspäivän juhlassa soitimme "Savanni nukahtaa".

Ultra Bra julkaisi kolmannen levynsä Kalifornia keväällä 1999 samoihin aikoihin kuin osallistuin ylioppilaskirjoituksiin. Levy oli listaykkönen viisi viikkoa putkeen kunnes Don Huonojen "Tähti" syrjäytti sen. "Kirjoituksia"-musiikkivideo pyöri usein Jyrki-ohjelmassa ja muistan diggailleeni siitä. Silloinen tyttöystäväni kuunteli Kalifornia-levyä, aloin tykästyä sen biiseihin ja lopulta lainasin levyn ja nauhoitin itselleni kasetille. Lukion kevätjuhlassa musiikin kurssin porukka esitti "Jäätelöauton".

Provinssirockissa olin katsomassa Ultra Bran keikkaa päälavalla ja toteamassa, että yhtye oli festarien helteisessä kesäpäivässä ihan dynamiittia. Erityisesti on jäänyt viimeisenä soitettu "Hauki". Provinssin jälkeen Kalifornia oli itselläni kesän kuunnelluimpia levyjä.



Keväällä 2000 Ultra Bra oli jälleen kiertueella ja lähdettiin huhtikuun lopulla kavereiden kanssa keikalle Turun Kårenille. Kesällä näin Ultra Bran jälleen Provinssissa, tällä kertaa saarilavalla ja tunnelma oli korkealla. Lokakuussa Ultra Bra julkaisi uuden albumin Vesireittejä ja muistan, kuinka kaveri oli ostanut sen julkaisupäivänä ja tuli luokseni soittamaan levyä.

Kesällä 2001 näin Ultra Bran kolmannen kerran Provinssissa, muistaakseni perjantain viimeisenä esiintyjänä pikkutunneilla. Keikalta ei ole mainittavia muistikuvia, mutta yhden valokuvan olin ottanut. Viikon päästä olin Ultra Bran keikalla Raumanmeren Juhannuksessa. Kesän jälkeen Ultra Bra ilmoitti lopettavansa ja yritin saada lipun vielä syyskuun keikalle Turkuun, mutta myöhästyin, kun se olikin jo loppuunmyyty.