maanantai 26. tammikuuta 2015

15 vuotta sitten

Tässä postauksessa ajattelin hypätä ajassa 15 vuotta taaksepäin. Vuosituhat oli juuri vaihtunut. Sitä oli odoteltu epäselvin tunnelmin: Kaatuvatko tietokoneet? Katoavatko luottotiedot? Tuleeko maailmanloppu? Millennium oli sana, joka toistui joka käänteessä. Olin itse viettämässä vuodenvaihdetta kaverin tyttöystävän bileissä. Vuosituhannen vaihtuessa olin Salossa Molly-nimisessä irkkupubissa ja yhtäkkiä huomasin, että kappas, kello on parikymmentä minuuttia yli puolenyön ja vuosi on vaihtunut. Toki olin tv:stä nähnyt jo alkuillan uutisissa, kuinka vuosituhat vaihtui mm. Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

Vuoden 2000 alussa olin 19-vuotias. Tuolloin suurin osa kavereistani astui armeijan harmaisiin, tarkalleen ottaen maanantaina 3. tammikuuta. Itse kävin intissä vain niin sanotusti kääntymässä ja saman viikon perjantaina olin jo palannut siviiliin ja aloittelin valmistautumista yliopiston pääsykokeisiin.

Muistan että tammikuussa 2000 olin isäni kanssa raksahommissa Kemiössä (nyk. Kemiönsaari) Kiilan kylässä restauroimassa kivinavetasta kahvilaa. Oli kylmää ja pimeää ja Radiomafian soittolistalla oli mm. Egotripin "Koivuniemen herra" ja Ultra Bran "Heikko valo". Molemmat kappaleet olivat tammikuun lopulla ensi-iltansa saaneen ja kohua herättäneen Levottomat-elokuvan soundtrackilla.

Vuosituhanteen vaihteessa suomalainen musiikki oli eräänlaisessa käännekohdassa. Vuoden 1999 lopulla Daruden Sandstorm ja Boomfunk MC'sin Freestyler olivat breikanneet ulkomaita myöten ja HIM:in Razorblade Romance tuli Join Me In Death -sinkun vauhdittamana perässä. Samoihin aikoihin myös Maija Vilkkumaa teki läpimurtonsa. Muistan kuinka Provinssissa 1999 Vilkkumaa esiintyi teltassa parille sadalle kuulijalle ja seuraavana kesänä päälavalla yhtenä odotetuimmista kotimaisista artisteista.

Loppukesästä 1999 olin liittynyt kaverini houkuttelemana tanssiorkesteriin ja muistelisin, että vuodenvaihteessa 1999-2000 treenattiin paljon uusia biisejä. Tuolloin soiteltiin pääasiassa pöytäjuhlissa ja vastaavissa kekkereissä. Muistan että 4.3.2000, samana päivänä, jolloin siskoni palasi Englannista Suomeen, soitettiin pöytäjuhlissa Salon VPK-talolla ja suoraan keikalta mentiin Mollyyn.

Noihin aikoihin, alkuvuonna 2000, kävin Salossa usein myös Maksim-baarissa bändien keikoilla ja muutenkin viikonloppuisin. Maksimissa oli mukavaa se, kun sai baaritiskillä suoraan toivoa soitettavia kappaleita. Kerran mukanani oli sattumalta edellä mainitun Egotripin juuri julkaistun Koivuniemen herran sinkku povarissa ja pyysin baarimikkoa laittamaan sen soimaan. Muistaakseni tuolloin oltiin radalla ystäväni "Aquin" ja jonkun hänen Lappeenrannan opiskelukaverinsa kanssa.

torstai 22. tammikuuta 2015

TLC is back

Tänään aamulla päässäni alkoi soida TLC:n kappale Ain't 2 Proud 2 Beg. Sattumalta tämän jälkeen aamujunassa luin Metro-lehdestä, että TLC on tekemässä paluuta. TLC on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä naisbändejä. Sen levyjä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta ja suurin hitti vuonna 1994 julkaistu Waterfalls.

TLC:n muodostivat Tianne "T-Boz" Watkins, Rozonda "Chilli" Thomas sekä Lisa "Left Eye" Lopes.  Yhtye nousi kuuluisuuteen vuonna 1992 debyyttilevyllään Ooooooohhh... On the TLC Tip, jonka hittisinkkuja olivat kappaleet Ain't 2 Proud 2 Beg, Baby-Baby-Baby ja What About Your Friends.
Alkuvaiheessa TLC:n imago oli "tomboy"-poikatyttömäinen ja värikäs, mutta uran varrella pukeutuminen muuttui paljastavammaksi. Yhtyeessä Watkins ja Thomas hoitivat lauluosuudet ja Lopes oli ensimmäisiä merkittäviä naisräppäreitä. Taustavoimista löytyi mm. Kenneth "Babyface" Edmonds, Anthony L.A. Reid ja Dallas Austin.
Vaikka levyt myivät kuin häkä, TLC:n tytöt eivät rikastuneet, kun rahaa upposi lakimiehiin, managereille ja muille taustajoukoille. 90-luvun lopulla TLC olikin pahoissa talousvaikeuksissa.
TLC julkaisi yhteensä neljä levyä, kunnes yhtyeen ura päättyi äkillisesti, kun Lisa Lopes kuoli auto-onnettomuudessa lomallaan Hondurasissa. Lopes kuvasi matkastaan dokumenttia, joka lopulta käsittelikin hänen elämänsä viimeisiä päiviään. Katsomisen arvoinen The Last Days of Left Eye löytyy youtubesta:

tiistai 13. tammikuuta 2015

Paras Lukko-joukkue 1994-95

Olen seurannut jääkiekon SM-liigaa reilu 20 vuotta ja kannattanut Rauman Lukkoa kaudesta 1993-94. Jos pitäisi nimetä tältä ajalta Lukon paras miehistö, niin valinta olisi selvä: kauden 1994-95 joukkue.
 
Tuolloin, tasan 20 vuotta sitten, runkosarjaa pelattiin 50 ottelua. Lukko sijoittui kaudella 1994-95 runkosarjassa toiseksi, kun tasapisteissä ollut HIFK jäi huonommalla maalisuhteella sijalle 3. 50 ottelustaan Lukko voitti 29, hävisi 12 ja pelasi tasan 9. Maalisuhde oli +76 ja tehtyjen maalien keskiarvo per ottelu 4,2 (päästettyjen 2,68).
 
Erityisesti kaudesta on jäänyt mieleen se, kuinka nihkeän alun jälkeen (8 ottelun saldo 2 voittoa, 1 tasapeli, 5 tappiota) Lukon maalivahdiksi tuli New York Rangerin farmijoukkueesta Boris Rousson, minkä jälkeen Lukko voitti 10 ottelua putkeen. Lisäksi itse olin tuolla kaudella katsomassa elämäni ensimmäistä SM-liigaottelua TuTo-Lukko 19.2.1995.
 
Lukon ykkösketjussa pelasi Jari Torkki, Kalle Sahlstedt ja Tero Arkiomaa. Maalinteko jakautui tasaisesti, sillä peräti kahdeksan hyökkääjää teki vähintään 14 maalia ja paras maalintekijä Pasi Saarela "vain" 23 maalia (tosin Saarela pelasi runkosarjassa ainoastaan 39 ottelua eli maalikeskiarvo per ottelu oli 0,59). Lukon paras pistemies Tero Arkiomaa oli tehoilla 22+23=45 pistepörssissä vasta sijalla 10. Hyökkäysarsenaalin tasaisuudesta ja myös tulivoimasta kertoo osaltaan se, että kolmosketjussa pelanneen Mikko Peltolan tehopisteet olivat 16+18=34.
 
Lukolla oli myös kiekollisesti taitavat puolustajat. Kuvaavaa on se, että Marko Tuulola iski tehot 7+14=21, mutta oli puolustajista vasta neljänneksi paras pistemies. Puolustajat tekivät Lukon 210 maalista 40 eli 19 %. Lukon puolustaja Joni Lehto valittiin kauden tulokkaaksi ja kanadalaisvahti Rousson parhaaksi maalivahdiksi. Molemmat valittiin myös kauden all stars -kentälliseen.
 
Joukkue pysyi melko samana läpi kauden. Boris Rousson tuli Lukkoon lokakuussa, kun Kimmo Vesasta ei ollut Jarmo Myllyksen korvaajaksi ykkösvahtina. Vuodenvaihteessa HPK:n edelliskauden maalitykki Tomas Kapusta siirtyi Ässiin, kun Lukkoon tuli NHL:n työsulkukaudesta johtuen edelliskevään Stanley Cup -mestari Glenn Anderson pelaten lopulta vain neljä ottelua. Vuoden alussa kolmosketjun sentteriksi tuli Toni Koivunen ja vähälle peliajalle jäänyt Harri Suvanto siirtyi Turun Palloseuraan, missä pääsikin keväällä nostamaan kannua. Suvanto teki ratkaisevassa viidennessä finaalissa maalin.
 
Huikeasta runkosarjasta huolimatta Lukko ei tuolla kaudella kyennyt parhaimpaan suoritukseen pudotuspeleissä. Kiekko-Espoo kaatui puolivälierissä voitoin 3-1 Joni Lehdon tehdessä kaksi jatkoaikamaalia, mutta välierissä vastaan tullut TPS:n nuori joukkue osoittautui liian vaikeaksi palaksi. Raumalla pelatussa ensimmäisessä välierässä TPS karkasi Lukon 1-0 -maalin jälkeen 5-1 -johtoon, Lukko kavensi päätöserässä jo lukemiin 4-5 kunnes TPS teki tyhjiin 4-6. Lukko voitti toisen ottelun Turussa tasoittaen sarjan, mutta kolmannessa välierässä Joni "Magnum44" Lehto loukkaantui, mikä oli Lukolle liian kova kolaus. TPS voitti Raumalla toistamiseen 6-4 ja neljännen ottelun Turussa 4-3 vieden sarjan otteluvoitoin 3-1 ja edeten lopulta Suomen mestariksi. Lukko ei enää jaksanut innostua pronssiottelusta, vaan Ässät vei himmeimmän mitalin lukemin 3-0.
 
Mielenkiintoinen kuriositeetti: tämän kauden SM-liigassa on neljä pelaajaa, joiden isät pelasivat kauden 1994-95 Lukon joukkueessa (ks. edellinen postaus).
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Boris Rousson oli kaudella 1994-95 SM-liigan ainoa ns. rightin maalivahti, joka piti mailaa vasemmassa ja räpylää oikeassa kädessä.