tiistai 17. lokakuuta 2017

Rakkaimmat Aerosmithin biisit

Aerosmith on parhaillaan jäähyväisrundillaan. Olen itse nähnyt Aerosmithin keikalla kahdesti: Ruisrockissa 10.7.1994 ja Hartwall Areenalla 15.5.1997. Koska kyseessä on minulle ehkä rakkain bändi, ajattelin listata rakkaimmat Aerosmithin biisit. Moneen biisiin liittyy nostalgisia muistoja nuoruusvuosilta. Kolmen kärki oli helppo nimetä, mutta niitä seuraavien järjestys voisi olla jonain muuna päivänä toisenlainen. Lisäksi pari biisiä tippui listalta aivan viime hetkellä.


1. Seasons of Wither
Listan ykkösbiisin nimeäminen on helppoa. Kuulin Seasonsin ensimmäisen kerran, kun vuoden 1994 Ruisrockissa jaettiin ennen Aerosmithin keikkaa c-kasetteja, joissa oli englanniksi kerrottuna yhtyeen tarina ja seassa pätkiä biiseistä. Get Your Wings -albumin ostin saman vuoden syksyllä.

2. Rats in the Cellar
Rocks on ehdoton suosikkilevyni ja Rats In The Cellar styge, josta tuli suosikkiraita heti, kun levyn ostin alkuvuonna -94. Biisissä yhdistyy rock-paahtamisen kanssa osuvat riffit ja tarttuvat melodiat.

3. Deuces Are Wild
Sain Big Ones -kokoelma joululahjaksi vuonna 1994 ja kyseinen ennen julkaisematon kappale oli mukana levyllä. Muistan selkeästi, kun kuuntelin biisin ensimmäisen kerran. Minulle erittäin henkilökohtainen biisi, jonka kuuntelin samana päivänä, kun menin naimisiin.

4. Blind Man
Edellä mainitun kokoelman singlejulkaisu marraskuulta 1994. Nostalgiabiisi joka vie muistoissa loppuvuoteen -94, jolloin omistin jo kaikki Aerosmithin levyt.

5. No More No More
Ostin Toys In The Attic -levyn joskus alkusyksystä -94 ja No More No Moresta tuli ajan myötä yksi suosikeistani. Hyvin simppeli biisi, jossa on nätti riffi ja outro. Yksinkertainen on kaunista.

6. Shut Up And Dance
Aloin kuunnella Aerosmithia vuonna 1993, jolloin menestyslevy Get A Grip ilmestyi. Siksi albumilta voisi nimetä useammankin rakkaan kappaleen, mutta yhdeksi suosikiksi on muodostunut levyn kahdeksas raita Shut Up And Dance. Sujuvasti rullaava styge, jossa toimiva riffi ja melodinen koukku samassa paketissa.

7. Simoriah
Hieman tuntemattomampi biisi albumilta Permanent Vacation, jonka sain joululahjaksi vuonna 1993. Vaikka kappale jää levyllä hittien Rag Doll ja Dude (Looks Like A Lady) välissä monelta hieman varjoon, on siitä muodostunut itselleni yksi suosikeista.

8. Reason A Dog
Oikeastaan ainoa kappale, jota kuuntelen varsin vaatimattomalta Done With Mirrors -levyltä ehkä siksi, että säkeistön kitara muistuttaa erehdyttävästi Season Of Witherin alkuriffiä.

9. Chip Away The Stone
Kuulin tämän ainostaan Gems-kokoelmalla julkaistun biisin vasta keväällä 1997, kun ostin Live! Bootleg -levyn. Jälleen yksinkertainen ja toimiva kitarariffi sekä yksi, osuva sointuvaihdos melodisena koukkuna.

10. Push Comes To Shove
Vuonna 1982 julkaistu Rock In A Hard Place sivuutetaan usein Aerosmithin tuotannossa, sillä se on ainoa levy, jolla ei soita kitaristit Joe Perry ja Brad Whitford. Albumin päätösraita oli itselleni pitkään jonkinlainen päähänpinttymä, vaikken ole sitä viime vuosina monestikaan kuunnellut.



tiistai 12. syyskuuta 2017

Hyvää yötä ja huomenta

Päivälleen 20 vuotta sitten oli perjantai. Olin lukion toisella luokalla, palannut koulusta kotiin ja katselin tv:stä Jyrkiä, jossa oli Don Huonojen "Intimate & Interactive" -lähetys. Yhtye julkaisi samana päivänä viidennen pitkäsoittonsa Hyvää yötä ja huomenta.














Lähetyksestä jäi päällimmäisenä mieleen kappale Vedä käteen. Kuuntelin biisin myös levyltä, jonka isosiskoni osti muistaakseni heti julkaisupäivänä. Hän oli kesän festarikeikoilla innostunut Don Huonoista ja ostanut loppukesästä yhtyeen Nämä päivät, nämä yöt -kokoelman. Tuohon aikaan tiesin Don Huonojen biiseistä ainoastaan Seireenin ja Hyrrän. Myös Pieniä, sieviä sieniä olin kuullut joskus.

Syys-lokakuun vaihteessa siskoni lähti au pairiksi Irlantiin. Hän jätti kotiin mm. cd-levynsä, joista poimin kuunneltavaksi Don Huonojen levyt. Hyvää yötä ja huomenta ei itselleni aluksi juuri kolahtanut, mutta innostuin enemmän kokoelmalevystä sekä Verta, pornoa ja propagandaa -albumista. Marraskuuhun tultaessa en varmaan kuunnellut mitään bändiä niin paljon kuin Don Huonoja. Samoihin aikoihin bändistä oli tullut Suomen suosituin, keikat myytiin loppuun ja Hyvää yötä ja huomenta myi kultaa.

Ensi viikon perjantaina olen menossa Don Huonojen keikalle. Yhtye julkistaa Hyvää yötä ja huomenta -levyn 20-vuotisjuhlaa lyhyellä kiertueella, jolla soittaa albumin alusta loppuun.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Jugoslavian jääkiekon mestaruussarja 1993-94

Tässä postauksessa ajattelin käsitellä Jugoslavian jääkiekon mestaruussarjan kautta 1993-94, jolloin jo pari vuotta hajoamissodista kärsineen maan lätkäjoukkueet tulivat ainoastaan Serbian alueelta.

Sarja pelattiin läpi kolmen joukkueen voimin, kun Vojvodina Novi Sad jätti kauden kesken yhden ottelun jälkeen. Mestariksi selviytyi Partizan BLP Beograd, joka edellisellä kaudella oli jäänyt neljän joukkueen sarjassa viimeiseksi. Kahden edelliskauden mestari Crvena Zvezda sai hopeaa. Paras pistemies oli Partizanin Aleksandar Kosic.

SARJATAULUKKO:






PARHAAT PISTEMIEHET: