perjantai 21. marraskuuta 2014

Syksyn perinteinen Rauman reissu

Viime postaus käsitteli jääkiekkomuistoja ja mainitsin perinteeksi tulleesta syksyisestä Rauman reissusta. Huomenna on taas se aika vuodesta ja päivä noudattanee samaa kaavaa kuin aikaisempina vuosina:
 
 
- Kun lähdetään Salosta, laitetaan autossa soimaan Aerosmithin kappale "Back In The Saddle" ja korkataan pullot Milleriä.
 
- Mynämäen kohdalla pidetään kahvipaussi Tuomaksen Tuvassa.
 
- Laitilassa käydään oluella Laitilan Kievarissa ja otetaan kuva Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan pihalla.


 
- Raumalle saavutaan tuntia ennen peliä, jotta ehditään viettää tovi Toriparlamentissa oluella.
 
- Erätauolla mennään Penalty Pubiin ja mahdollisesti otetaan oluiden kyytipojaksi salmarit.

 
 
- Ottelun jälkeen paluumatkalla kuunnellaan autossa Aerosmithin Get A Gripiä, juodaan olutta ja muistellaan teinivuosia.
 
- Nousiaisten kohdalla käydään Hesburgerissa.
 
- Saloon palataan n. klo 22 ja lähdetään radalle.

torstai 6. marraskuuta 2014

Jääkiekkomuistoja

Tänään käynnistyy Karjala-turnaus ja aloin muistella sitä, koska aloin seurata jääkiekkoa. Ensimmäiset muistikuvani ovat Calgaryn olympialaisista 1988. Katsoimme isäni kanssa tv:stä Suomi-Neuvostoliitto -ottelua, jossa Leijonat kukisti lähes voittamattomana pidetyn Punakoneen 2-1 ja varmisti historiallisen ensimmäisen arvokisamitalin eli olympiahopean. Olin tuolloin 7-vuotias.

 
Seuraavat muistot ovat alkuvuodesta 1992, jolloin olin 5. luokalla. Isäni haki minua koulusta ja radiosta tuli Albertvillen olympialaisten matsi Suomi-Puola, joka päättyi 9-1. Saman kevään MM-kisoista on jäänyt mieleen se, kuinka Suomi voitti välierässä Tshekkoslovakian, eteni ensimmäistä kertaa MM-finaaliin ja sai ensimmäisen MM-mitalin. Katsoimme isäni kanssa tv:stä rankkarikisaa ja Jokeri-vahti Markus Kettererin nimi jäi mieleen.


Noihin aikoihin jääkiekko alkoi kiinnostaa enemmän ja aloin seurata myös kotoista SM-liigaa. Kotipaikkakunnallani kaikki kannattivat joko TPS:ää tai Jokereita. Kahdesta piti siis valita ja Jokereista tuli väliaikaisesti suosikkijoukkueeni varmaan siksi, että joukkue oli juuri voittanut Suomen mestaruuden ja Teemu Selänne oli juuri lähtenyt Jokereista NHL:ään. Kaudella 1992-93 jääkiekkoa näki tv:stä sunnuntaisin, jolloin näytettiin yksi ottelu suorana. Tuolloin SM-liigan pääpelipäivät olivat torstai ja sunnuntai, usein pelattiin myös lauantaisin ja joskus harvoin tiistaisin. Runkosarjassa pelattiin 48 ottelua eikä EHT-turnauksia ja maaottelutaukoja tuolloin vielä ollut. TPS ja Jokerit dominoivat runkosarjassa, kun taas Lahden Reipas oli heittopussi, joka voitti vain kuusi ottelua. Jokeri-kannatukseni hiipui, kun Ässät sensaatiomaisesti tiputti hallitsevan Suomen mestarin puolivälierissä suoraan kolmessa ottelussa.
 
 
Tämän jälkeen sympatiani menivät pudotuspeleissä TPS:lle, joka pudotti ensiksi välierissä Ässät ja kukisti finaaleissa HPK:n otteluvoitoin 3-1. Muistan kuinka finaalisarjan alkaessa olimme vielä lomamatkalla Lanzarotella. Luin hesarista, että TPS oli voittanut ensimmäisessä finaalissa HPK:n peräti 9-3. Loppukeväältä muistan myös hämärästi, kun palatessamme luokkaretkeltä Ahvenanmaalta katsoin laivalla tv:stä maalikoostetta ensimmäisestä Stanley Cup -finaalista Montreal Canadiens - Los Angeles Kings.
 
Uuden kauden käynnistyessä syksyllä 1993 aloin seurata jääkiekkoa oikein kunnolla. Kauden alla ostin JyväsHyvän liigakalenterin, johon sai kerätä suklaavohveleista tulleita pelaajien tarroja. Tuolloin aloin kannattaa Rauman Lukkoa. En muista tarkkaa syytä, mutta osaltaan asiaan vaikutti se, että Lukko aloitti kauden hyvin ja oli jonkin aikaa runkosarjan kärjessä. Olin siis gloryhunter. Joululahjaksi -93 sain Lukon pelipaidan silloisen suosikkipelaajani Tero Arkiomaan nimellä ja numerolla. Lukko pelasi hyvän kauden ja sai pronssia hävittyään välierissä tulevalle mestarille Jokereille. SM-liigan finaalista on jäänyt mieleen Otakar Janeckyn ratkaiseva maali pesäpallolyönnillä ilmasta.

Helmikuussa pelattiin Lillehammerin olympialaiset, joista erityisesti on jäänyt mieleen se, kuinka Suomi ennenkuulumattomalla tavalla voitti "suuren ja mahtavan" Venäjän ensiksi alkusarjassa 5-0 ja pronssiottelussa 4-0. Lillehammerin olympialaisista alkoi Suomen menestyksen aikakausi jääkiekossa: vuosina 1994-2001 Suomi oli kahdeksassa MM-kisoissa viidesti finaalissa. Vielä -94 MM-kisat näytettiin PTV:llä, joka ei näkynyt meillä kotona, joten jouduin kuuntelemaan Suomi-Kanada -finaalin radiosta. Lukko-pelaajista maajoukkueessa oli Jarmo Myllys sekä Mika Alatalo.
 
 
 
Tuolla kaudella aloin seurata myös NHL:ää, jossa suosikkijoukkueeni oli Esa Tikkasen tähdittämä New York Rangers. Pudotuspeleissä oli ikimuistoista seitsemäs konferenssifinaaliottelu New Jersey Devilsiä vastaan, jossa Stephane Matteau iski ratkaisevan jatkoaikamaalin ja Rangersin finaaliin. Myös finaalisarja Vancouver Canucksia vastaan meni seitsemänteen peliin. Heräsin yöllä katsomaan viimeistä matsia. Suosikkipelaajiani olivat Rangersin venäläiset Aleksei Kovalev ja Sergei Zubov sekä amerikkalaismaalivahti Mike Richter.
 
 
Kaudella 1994-95 aloin seurata SM-liigaa entistä tiiviimmin. Jääkiekkokierroksen tulospalvelua tuli usein kytättyä Ylen teksti-tv:n sivulta 221 ja maalikoosteet pyrin katsomaan Tulosruudusta tai Urheiluruudusta. Nauhoitin myös maalikoosteita VHS:lle. Kausi alkoi Lukolta heikosti, mutta tahti muuttui, kun joukkue sai maalin suulle kanadalaisvahti Boris Roussonin. Lukko voitti seuraavat kymmenen peliä putkeen. Muistan kuinka Rousson oli tuohon aikaan liigan ainoa ns. rightin maalivahti, joka piti hanskaa oikeassa kädessään. Helmikuussa 1995 olin kaverini kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni jääkiekko-ottelussa, kun kävimme Kupittaalla katsomassa pelin TuTo-Lukko.
 
Tuolloin Lukon ykkösketjussä pelasivat Jari Torkki, Kalle Sahlstedt ja Tero Arkiomaa. Puolustajista tehokkaita olivat Jarmo "Maukka" Kuusisto sekä kovasta lämäristään tunnettu Joni "Magnum 44" Lehto. Kausi 1994-95 oli nimivahvalta Lukolta erinomainen ja runkosarjan sijoitus toinen, minkä vuoksi tavoitteena oli kirkastaa edelliskauden pronssimitali. Puolivälierissä Lukko voitti Kiekko-Espoon otteluvoitoin 3-1 ja ottelusarja muistetaan erityisesti Joni Lehdon kahdesta jatkoaikamaalista. Välierissä vastaan tuli TPS. Muistan kuinka Tepsi meni ensimmäisessä ottelussa Raumalla 5-1 -johtoon, mutta Lukko tuli kolmannessa erässä vielä maalin päähän kunnes TPS teki tyhjiin loppunumerot 6-4. Lukko voitti toisen ottelun Turussa, mutta tämän jälkeen TPS eteni 3-1 -otteluvoitoin finaaleihin ja lopulta mestaruuteen asti ja Lukko sai tyytyä toisena vuotena peräkkäin pronssiotteluun. Muistan että oltiin ruotsinlaivalla, kun näin teksti-tv:ltä tai uutisista, että Lukko hävisi Ässille pronssiottelussa 0-3.
 
Kevään -95 finaalisarja on jäänyt myös mieleen. Noihin aikoihin SM-liigaa dominoivat Jokerit ja TPS, jotka kohtasivat 1990-luvun puolivälissä finaaleissa neljästi peräkkäin ja vuosina 1989-1997 mestaruuden voitti yhdeksällä kaudella peräkkäin joko Jokerit tai TPS. Katsottiin kaverin luona tv:stä, kuinka nuorella miehistöllä ja altavastaajana finaalisarjaan lähtenyt TPS voitti ratkaisevan viidennen loppuottelun Helsingissä murskaavasti 5-1 ja mestaruuden takuumiehinä toimi ketju Raimo Summanen - Saku Koivu - Jere Lehtinen. Tepsissä pelasi myös monta entistä lukkolaista: Mika Alatalo, Kimmo Rintanen, Harri Suvanto ja Tuomas Grönman.
 
 
Samalla kaudella oli NHL:ssä työsulku, minkä vuoksi syksyllä SM-liigassa nähtiin monia NHL-pelaajia. Suurin huomio kohdistui Jokereihin, joka sai riveihinsä Teemu Selänteen ja Jari Kurrin sekä HIFK:hon, jota vahvisti Esa Tikkanen ja Christian Ruuttu. Lukossa pelasi vuoden vaihteessa vain muutaman ottelun Glenn Anderson, joka edellisenä keväänä oli Rangersissa voittamassa Stanley Cupia ja pelasi ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa Rangersin ykkösketjussa Mark Messierin ja Adams Gravesin rinnalla. Lyhyt NHL-kausi pääsi käynnistymään vasta alkuvuonna 1995 ja venyi pitkälle kesäkuuhun. Muistan kuinka katsoin New Jersey Devilsin ja Detroit Red Wingsin välistä neljättä ja ratkaisevaa Stanley Cup -finaalia tv.stä suorana juhannuspäivän ja sitä seuranneen sunnuntain välisenä yönä.
 
MM-kisoissa 1995 odotukset Suomen maailmanmestaruuden suhteen olivat korkealla menestyksekkään vuoden 1994 (olympiapronssi ja MM-hopea) jälkeen. Muistan kuinka Mediapeli-ohjelmassa keväällä -95 oli päivän kysymyksenä, voittaako Suomi jääkiekon maailmanmestaruuden. Myöhäisen NHL-kauden vuoksi NHL-pelaajia ei MM-kisoissa nähty. Muistan kuinka itse kisat alkoivat Leijonilta huonosti: Suomi hävisi avausottelun Tshekille 0-3 ja oli toisessa ottelussa Ruotsia vastaan 0-2 -tappiolla. Mutta siitä alkoi nousu, Suomi voitti Ruotsin 6-3 ja heti seuraavana päivänä Norjan 5-2. Muistan kuinka katsottiin kaverin bileissä vapun alla lauantaina 29.4.1995, kun Suomi nuiji Itävallan 7-2. Viimeisessä alkusarjan ottelussa USA:ta vastaan Suomi nousi 1-4 -tappioasemasta viimeisessä erässä tasoihin. 5-0 -puolivälierävoitto Juhani Tammisen luotsaamasta Ranskasta oli läpihuutojuttu, mutta 3-0 -voitto tiukassa ottelussa Tshekistä alkusarjan tappion jälkeen maistui erityisen makealta. Ikimuistoista finaalia katsottiin kaverin luona ja pelattiin samalla NHL95-peliä, johon olimme itse luoneet Suomen maajoukkuepelaajat.
 
 
Kaudella 1995-96 seurasin jääkiekkoa entistä tarkemmin. Muistan kuunnelleni SM-liigan jääkiekkokierrosta aina Ylen radiokanavalta paitsi Lukon matsit Tepsiä vastaan, jotka kuuli Auran Aalloilta. Erityisesti on jäänyt mieleen 19.10.1995 pelattu Lukko-TPS, jonka Lukko voitti Harri Lönnbergin jatkoaikamaalilla 3-2. Tuolla kaudella aloin käydä useammin Turussa matseissa: Alkusyksystä käytiin Turun Élysée Areenassa katsomassa TuTo-Lukko, joka päättyi tasan 2-2 ja TPS-Lukko, jossa Tepsi iski jo avauserässä taululle lukemat 4-1 ja voitti lopulta 7-3. Itsenäisyyspäivänä oltiin katsomassa TuTo-Lukko, jossa Lukko nuiji TuTon lukemin 8-2 ja alkuvuodesta -96 TPS-Lukko, jossa Lukko nousi kahden maalin takaa tasoihin 5-5. Maaliskuussa mentiin katsomaan ensimmäinen välierä TPS-Lukko, jonka Lukko voitti yllättäen 3-2. Voitosta huolimatta Lukko hävisi seuraavat kolme ottelua ja jäi taas ulos finaaleista. Muistan kuinka katsottiin kaverin kotibileissä 23.3.1996 kolmatta välieräkamppailua, joka oikeastaan käänsi sarjan Tepsille. Lukko oli siis kolmatta kertaa putkeen pronssiottelussa ja sai himmeimmät mitalit, kun Jarkko Varvio teki aivan ottelun lopussa HPK:ta vastaan voittomaalin 2-1.


Kaudella 1996-97 en muistaakseni käynyt montaa Lukon peliä katsomassa, mutta tammikuussa -97 olimme serkun kyydillä Turussa katsomassa TPS-Lukko. Tepsi voitti 6-2, tosin lukemat eivät kerro koko totuutta, sillä 5-2 meni tyhjiin Lukon yrittäessä kavennusta ilman maalivahtia ja 6-2 viimeisellä minuutilla, kun olimme jo poistuneet katsomosta. Telkkarista katsoin Lukon europelejä, joista ikimuistoisin on Rouen-Lukko -matsi, joka päättyi 7-7. Lukko teki tuossa ottelussa viisi maalia ilman maalivahtia. Itse kausi oli Lukolta heikko ja muistan, että Lukon pelattua kolmena edellisenä kautena peräkkäin välierissä tuntui oudolta, että joukkueen sijoitus oli nyt vasta kymmenes. Mutta joukkue oli heikentynyt merkittävästi ns. Bosman-säännön vuoksi keväällä -96, jolloin Lukosta lähti mm. Arkiomaa ja Torkki, SM-liigan pistepörssin voittanut Juha Riihijärvi, Lukon toiseksi paras pistemies Mikko Peltola, ykköspakkipari Robert Nordmark - Joni Lehto, Jarkko Varvio, Mikko Luovi jne. Tilalle tuli mm. ruotsalaiset Mattias Lööf, Patrik Ross, Peter Högardh, Oscar Ackeström ja Mattias Olsson, minkä vuoksi Lukko oli sinikeltaisempi kuin koskaan.

Seuraavalla kaudella olin ensimmäistä kertaa Raumalla katsomassa Lukon kotiottelua, kun mentiin lokakuun lopulla -97 katsomaan Lukko-Ilves. Kävin katsomassa myös muitakin kuin Lukon pelejä, kun lukiosta tehtiin matsimatkat Turkuun: TPS-Ässät syyskuussa -97 ja TPS-JYP tammikuussa -98. Lisäksi oltiin kavereiden kanssa katsomassa ilmaislipuilla TPS-Kiekko-Espoo (jonka nimi muutettiin seuraavalle kaudelle Bluesiksi) runkosarjan viimeisellä kierroksella. Kun K-Espoo voitti tuossa ottelussa TPS:n ja samaan aikaa toisaalla Lukko hävisi oman ottelunsa, niin samalla Lukko tippui toisella kaudella peräkkäin pudotuspeleistä.

MM-kisoista ja olympialaisista on myös muistoja. MM-kisoissa -98 oli kaksiosainen finaali. Samana iltana, kun toinen finaali pelattiin, lähdettiin lukiokurssin kanssa Tukholmaan. Olin kaverini kanssa Sergelin torilla seuraamassa ruotsalaisten kultajuhlia. Jostain luin, että populaa oli n. 70000. Vaikka Suomi hävisi tuolloin 1998-2001 neljän vuoden sisällä kolmesti finaalin jääden hopealle, on noilta ajoilta myös hienoja muistoja MM-kisoista -99. Sellaisia ovat Jere Karalahden tasoitus Venäjää vastaan kaksi sekuntia ennen päätössummeria sekä Marko Tuomaisen jatkoaikamaali Ruotsia vastaan välierässä.




Vuosina 1998-2000 käytiin parin kaverin kanssa joka syksy Äijänsuolla katsomassa Lukko-TPS -matsi. 2000-luvun alussa SM-liigan seuraaminen väheni lähinnä opiskelun myötä kunnes keväällä 2005 oltiin taas pitkästä aikaa Raumalla katsomassa toista välierää Lukko-Kärpät. Tämän jälkeen aktivoiduin jääkiekon seuraamisen suhteen oikeastaan vasta kaudella 2007-2008, jolloin kävin Turussa asuessani katsomassa Tepsin pelejä. Pääkaupunkiseudulle muuton myötä tuli käytyä katsomassa myös HIFK:n, Jokereiden ja Bluesin pelejä. Lisäksi olen pyrkinyt käymään kerran kaudessa Turussa katsomassa TPS-Lukko. Syksyiset Rauman matsireissut tulivat tavaksi ja vuosittaiseksi perinteeksi jälleen 2011. Viime kaudella kävin myös kahdesti Hämeenlinnassa katsomassa HPK-Lukko -ottelut.

Keväällä 2011 olin katsomassa Lukon ensimmäistä välierävoittoa sitten vuoden -96. Vaikka HIFK kaatui ensimmäisessä ottelussa Miikka Tuomaisen tehtyä voittomaalin kolmannessa jatkoerässä (jolloin itse olin jo palannut kotiin), niin Hifki eteni lopulta otteluvoitoin 4-1 finaaliin ja mestaruuteen. Lukon seuraava välierävoitto tuli viime keväänä, kun Lukko voitti Tapparan 3. välierässä jatkoajalla 1-0. Olin katsomassa viime kevään pudotuspelejä Sports Academyssa ja Tapiolan Bar & Grillissä sekä kaksi ottelua Bluesia vastaan Barona Areenalla.

MM-kisoista on viimeisten 15 vuoden ajalta jäänyt mieleen Bratislavan kisojen lisäksi erityisesti vuoden 2007 välierä, jossa Suomi voitti Venäjän Mikko Koivun jatkoaikamaalilla. Olin katsomassa matsia kaverin luona valmistautuessamme illan Euroviisu-kisakatsomoon. Seuraavana päivänä oltiin Kauppatorilla katsomassa Suomi-Kanada -finaalia screeniltä. Keväällä 2008 olin katsomassa Suomi-Latvia -ottelua työmatkalla jossain baarissa Kuopiossa. Helsingissä olen käynyt välillä katsomassa MM-kisamatseja Sports Academyssa. Erityisesti on jäänyt mieleen vuoden 2011 välierä Suomi-Venäjä, kun turhautuneita venäläisiä pistettiin baarista pihalle urakalla. 2011 MM-finaalia olin katsomassa Leppävaaran Fenniassa.

Suomen maajoukkueen pelejä olen nähnyt paikan päällä ainoastaan Torinon olympialaisissa 2006 ollessani opiskelijavaihdossa Milanossa. Kävin katsomassa puolivälierän USA:ta vastaan sekä katkeran finaalin Ruotsia vastaan, jota en pysty vieläkään katsomaan videolta ilman, että tekee pahaa. Kuitenkin USA-ottelusta on hienot muistot, kun vietin erätaukoa Hannu Aravirran sekä Aamulehden ja Apu-lehden päätoimittajien kanssa. Alkupäivän pyörin Torinossa kaupungilla ja join punaviiniä pahvitetrasta. Itse ottelusta on jäänyt erityisesti mieleen Sami Salon maali kahden miehen alivoimalla.


Huikein paikan päällä näkemäni Lukon ottelu viime vuosilta on ollut varmaankin kolmas puolivälierä Jokereita keväällä 2013. Otteluvoitot olivat 1-1 ja Lukko oli vielä ottelun puolivälissä 1-3 -tappiolla, mutta väänsi tasoihin ja lopulta jatkoajalla voittoon Lauri Tukosen maalilla. Tuo oli lopulta sarjan ratkaiseva peli, kun Lukko eteni välieriin otteluvoitoin 4-2.


Tällä kaudella olen käynyt katsomassa HIFK-Lukko ja Blues-Lukko. Parin viikon päästä ollaan menossa Raumalle katsomaan Lukko-TPS ja joulukuun lopulla Turkuun TPS-Lukko. Tammikuussa on taas Helsingissä HIFK-Lukko ja oli myös suunnitteilla tehdä Jyväskylän reissu otteluun JYP-Lukko ja helmikuun lopulla mahdollisesti Tampereelle katsomaan Tappara-Lukko. Tämän lisäksi olen tänä syksynä ottanut käyttöön Ruutu-palvelun, jotta näen Lukon pelit myös netistä.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Olut & viskiexpo

Helsingin Sanomat kertoo, että aluehallintovirasto kielsi sanan "viski" käytön yksityisissä blogeissa. Ajattelin testata, puuttuuko aluehallintovirasto siihen, jos käytän tuota sanaa blogissani.

VISKI

Helsingin Sanomien mukaan kielto liittyy siihen, että bloggaajat eivät saa mainostaa kahden viikon kuluttua järjestettävää Olut & viskiexpota. Mainostan nyt tuotakin tapahtumaa tässä samalla.

OLUT & VISKIEXPO

Linkki tapahtuman sivulle

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Rauman Lukko 2014-2015

Jääkiekon SM-liiga käynnistyy viikon kuluttua. Rauman Lukko on alkavalla kaudella yksi ennakkosuosikeista. Jo viime kaudella Lukko oli lähellä menestystä: joukkue jäi niukasti ulos finaaleista, kun Tappara teki seitsemännessä välieräottelussa voittomaalin vain viisi minuuttia ennen loppua. Loppujen lopuksi raumalaiset saivat kaulaansa pronssiset mitalit. Koska Lukon miehistö on viime kaudesta oikeastaan vain vahvistunut, ovat odotukset menestyksen suhteen korkealla.

 
Valmennus
Risto Dufva jatkaa kolmatta kauttaan Lukon peräsimessä. Dufva on saanut koottua mieleisensä joukkueen toteuttamaan pelitapaansa. Kahdella aikaisemmalla kaudella joukkue eteni välieriin ja nyt Dufva haluaa luonnollisesti parantaa sijoitusta.
 
Maalivahdit
Ryan Zapolski jatkaa ykköstorjujana. Alkukauden vaikeudet selätettyään Zapolski oli keväällä Liigan parhaimpia maalivahteja ja osoitti myös erinomaista paineensietokykyä. Zapolski haluaa pelata paljon ja siksi kakkosveska Oskari Setänen pääsee tolppien väliin todennäköisesti vain muutamassa ottelussa.
 
Puolustus
Petteri Nummelinin siirtyminen Turun Palloseuraan ei ollut suuri menetys, sillä tilalle saatiin KHL:stä kotiin palannut maailmanmestari Janne Niskala, joka Numpasta poiketen pystyy pelaamaan enemmän kuin kaksi kolmasosaa runkosarjan peleistä. Niskala on yhdessä kapteeniksi nimetyn Ilkka Mikkolan kanssa puolustuksen kulmakiviä. Raumalla lähinnä hazardisyötöistään tunnettu Matt Generous siirtyi liiganousija Vaasan Sportiin ja Dufvan kanssa törmäyskurssille joutunut Otto Honkaheimo HIFK:iin. Tilalle saatiin Jokereista Mikko Kousa, joka tuo puolustukseen kiekollista osaamista sekä HIFK:stä siirtynyt Henrik Forsberg, jonka avut ovat lähinnä fyysisellä puolella. Kokenut Harri Tikkanen ja viime kaudella tasoaan nostanut taitava Jesse Virtanen ovat puolustuksen runkopelaajia.
 
Hyökkäys
Ykkösketjun tutkapari Ville Vahalahti-Aaron Gagnon jatkaa joukkueessa ja pelannee viime kauden tapaan isoja minuutteja niin tasakentällisin, ylivoimalla kuin alivoimallakin. Maaleja odotetaan myös Teemu Nurmelta, joka teki kaudella 2012-2013 oman piste- ja maaliennätyksensä (18+20=38), mutta kevään 2013 pronssiottelun loukkaantumisen jälkeen kuntoutui vasta viime kevään pudotuspeleihin.  Loukkaantumisten vuoksi rikkonaisia kausia viime vuodet pelannut Lauri Tukonen siirtyi TPS:ään ja tilalle tuli Jokereista Janne Lahti, joka voitti SM-liigan maalipörssin 2010-2011. Kakkossentterin roolia sovitellaan niin ikään Jokereista tulleelle Henrik Koivistolle, jolla on läpimurron paikka. Kokoa ja fyysisyyttä hyökkäykseen tuovat JYP:istä siirtynyt Jonne Virtanen ja SaiPasta tullut Olavi Vauhkonen, jotka yhdessä Jerry Ahtolan kanssa muodostavat yli 300-kiloisen hyökkäysketjun.  Virtanen puolustaa tarvittaessa joukkuetovereitaan vastustajan sikailuilta, mutta osaa myös iskeä paikasta kiekon häkkiin. Mielenkiintoisin hankinta on Tappara-ikoni Ville Nieminen, joka tuo joukkueeseen ensisijaisesti henkistä johtajuutta ja muodostanee Filip Riskan ja Olli Sipiläisen kanssa Liigan parhaimman ja vastustajien kannalta inhottavimman nelosketjun. Viisi kautta Lukossa viilettänyt Janne Keränen siirtyi KalPaan ja tilalle tuli SaiPasta nuori Jesper Piitulainen, jonka paikka kokoonpanossa on vielä kysymysmerkki.
 
Vahvuudet
Maalivahtipeli, kiekollinen ja taitava puolustus sekä laadukas laitahyökkääjämateriaali.
 
Heikkoudet
Puolustuksen köykäisyys ja sentterien määrä. Suuri kysymys on, riittääkö Henrik Koivistolla rahkeet tulosyksikköön. Ahtola saatetaan nähdä myös sentterin roolissa.
 
Veikkaus
Huippuvalmentaja, huippumaalivahti ja ratkaisijoiden määrä takaavat sen, että Lukko on yksi mestarisuosikeista.