maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mauritius

Tämän talven matkakohteeksi valikoitui Intian valtameressä sijaitseva lomaparatiisi Mauritius. Koska tällä kertaa mukana oli pieni lapsi, piti valita ensisijaisesti joku paikka, jonne ei tarvitsisi ottaa rokotteita. Valintaa puolsi kahden tunnin aikaero sekä Finnmatkojen suorat lennot Dreamliner-koneella, jossa on mm. hieman isommat jalkatilat. Kaltaiselleni pitkäjalkaiselle 190-senttiselle olennainen asia yhdentoista tunnin lennolla.



















Ennen reissua luin aika monesta blogista ihmisten kokemuksia Mauritiuksen matkoista. Itse oletin, että Mauritiuksen trooppinen ilmasto olisi samankaltainen miellyttävän ja sopivan lämmin kuin Karibialla, mutta lämpöä olikin enemmän ja paikoin oli hyvin hiostava. Mauritiuksella sadekausi on lisäksi tammikuusta toukokuuhun ja kahden viikon matkan aikana satoikin ehkä viitenä päivänä, tosin ainoastaan yhtenä päivänä käytännössä koko päivän. Joka tapauksessa sade lisäsi ilman kosteutta ja hiostavuutta.





































Pienen lapsen kanssa matkustaessa koimme käytännölliseksi valita all-inclusive -hotelli, ettei tule turhaa säätöä. Lisäksi laskeskelin, että tämä tuli merkittävästi edullisemmaksi kuin syödä ravintolassa joka ilta, koska Mauritiuksen hintataso on verrattaen melko korkea. All inclusive -pakettiin kuului monipuolinen aamiainen, kevyt lounas, runsas illallinen noutopöydästä sekä tietysti olut, limsat ja erilaisia drinkkejä. Kaupasta löytyi vauvojen purkkiruokaa sekä äidinmaidonkorvikejauhetta eli jälkikasvun ruokailun suhteenkaan ei ollut ongelmia.

Ruoka on Mauritiuksella melko monipuolista ja Intian ja Aasian vaikutteet näkyvät, kun tarjolla on erilaista riisi-, nuudeli- ja curry-ruokaa. Mereneläviä, paistettua kalaa, kalamaria ym. tuli syötyä runsaasti illallisella. Tyypillinen aamiainen puolestaan koostui omeletista, hedelmistä, puri-leivästä ja parista croissantista, joiden seuraksi lasi tai kaksi trooppista mehua sekä kuppi erinomaista kahvia.





















Mauritius on aktiivilomailijalle erinomainen matkakohde, sillä tekemistä riittää joka lähtöön: golf, sukeltelu, vaeltaminen, varjoliito, eläinpuistot, safarit jne. Omat aktiviteetit jäivät kuitenkin tällä reissulla normaalia vähäisemmäksi ja enemmän tuli vain chillailtua ja nautittua auringosta ja lämmöstä. Kävimme katamaraaniristeilyllä Ilot Gabriel -saarella, missä oli hienoa sukellella koralleilla. Koko päivän risteily, johon kuului ruuat, juomat (olut, rommi, limsat) sekä muutama pysähdys saarille snorklailemaan maksoi 42 euroa per henkilö, kun varasi suoraan netistä.





































Pari kertaa käytiin turistialueella Grand Baiessa ja teimme päiväreissun Mauritiuksen eksoottiseen pääkaupunkiin Port Louisiin, missä olikin omat haasteensa liikkua lastenrattaiden kanssa. 0,33 olut maksoi Port Louisissa muistaakseni reilu 4 euroa, joskin itse otin miehekkään litran stoben, joka oli n. 9 euroa. Olen juonut neljää afrikkalaista olutta ja paikallinen olut Phoenix ei ole huonoin, muttei myöskään paras tällä lyhyellä listalla.



















Jostain luin ennen reissua, että vesiskootterilla kruisailu olisi Mauritiuksella kielletty, mikä oli tietysti harmi. Itselläni oli tällä reissulla prioriteettilistalla ensimmäisenä päästä lentämään kaksipaikkaisen pienlentokoneen kyydissä upeita maisemia katsellen. Island Wings Mauritius -nimisen firman kautta varasin ennen reissua 20 minuutin lennon, joka maksoi 3500 rupiaa (n. 95 euroa) ja oli todellakin hintansa väärti ja ainutkertainen kokemus.






































Matkalla lentopaikkaan jäätiin taksikuskin kanssa jumiin kulkueeseen, kun meneillään oli vuoden suurin Shiva-karnevaali. Intian vaikutuksesta (mauritiuslaiset ovat pääosin intialaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä) johtuen puolet Mauritiuksen väestöstä on hinduja, mikä myös näkyy. Pysähdyimme juhliin valmistautuvien paikallisten taukopaikalle ja vieraanvaraisuutta kunnioittaakseni maistoin jotain maitovadelmajuomaa ja currya, minkä jälkeen vatsa oli sekaisin muutaman päivän.

Yleisesti sanoisin, että mielestäni mauritiuslaiset ovat ystävällisiä ja maltillisia esim. kaupustelijat eivät ole kovin päällekäyviä. Toisaalta asiakaspalvelussa on paikoitellen toivomisen varaa. Maurituksen hyvä puoli on se, että maa ei suosi massaturismia eli on sikäli hyvä vaihtoehto esim. Thaimaalle (missä tosin itse en ole käynyt eikä kyllä ole tarvetta mennäkään). Mauritiukselle saapuvat turistit ovat käsittääkseni pääosin intialaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja kiinalaisia. Jos kiinnostaa tietää enemmän Mauritiuksesta matkakohteena, niin suosittelen katsomaan tekemäni reissuvideon:




maanantai 26. tammikuuta 2015

15 vuotta sitten

Tässä postauksessa ajattelin hypätä ajassa 15 vuotta taaksepäin. Vuosituhat oli juuri vaihtunut. Sitä oli odoteltu epäselvin tunnelmin: Kaatuvatko tietokoneet? Katoavatko luottotiedot? Tuleeko maailmanloppu? Millennium oli sana, joka toistui joka käänteessä. Olin itse viettämässä vuodenvaihdetta kaverin tyttöystävän bileissä. Vuosituhannen vaihtuessa olin Salossa Molly-nimisessä irkkupubissa ja yhtäkkiä huomasin, että kappas, kello on parikymmentä minuuttia yli puolenyön ja vuosi on vaihtunut. Toki olin tv:stä nähnyt jo alkuillan uutisissa, kuinka vuosituhat vaihtui mm. Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

Vuoden 2000 alussa olin 19-vuotias. Tuolloin suurin osa kavereistani astui armeijan harmaisiin, tarkalleen ottaen maanantaina 3. tammikuuta. Itse kävin intissä vain niin sanotusti kääntymässä ja saman viikon perjantaina olin jo palannut siviiliin ja aloittelin valmistautumista yliopiston pääsykokeisiin.

Muistan että tammikuussa 2000 olin isäni kanssa raksahommissa Kemiössä (nyk. Kemiönsaari) Kiilan kylässä restauroimassa kivinavetasta kahvilaa. Oli kylmää ja pimeää ja Radiomafian soittolistalla oli mm. Egotripin "Koivuniemen herra" ja Ultra Bran "Heikko valo". Molemmat kappaleet olivat tammikuun lopulla ensi-iltansa saaneen ja kohua herättäneen Levottomat-elokuvan soundtrackilla.

Vuosituhanteen vaihteessa suomalainen musiikki oli eräänlaisessa käännekohdassa. Vuoden 1999 lopulla Daruden Sandstorm ja Boomfunk MC'sin Freestyler olivat breikanneet ulkomaita myöten ja HIM:in Razorblade Romance tuli Join Me In Death -sinkun vauhdittamana perässä. Samoihin aikoihin myös Maija Vilkkumaa teki läpimurtonsa. Muistan kuinka Provinssissa 1999 Vilkkumaa esiintyi teltassa parille sadalle kuulijalle ja seuraavana kesänä päälavalla yhtenä odotetuimmista kotimaisista artisteista.

Loppukesästä 1999 olin liittynyt kaverini houkuttelemana tanssiorkesteriin ja muistelisin, että vuodenvaihteessa 1999-2000 treenattiin paljon uusia biisejä. Tuolloin soiteltiin pääasiassa pöytäjuhlissa ja vastaavissa kekkereissä. Muistan että 4.3.2000, samana päivänä, jolloin siskoni palasi Englannista Suomeen, soitettiin pöytäjuhlissa Salon VPK-talolla ja suoraan keikalta mentiin Mollyyn.

Noihin aikoihin, alkuvuonna 2000, kävin Salossa usein myös Maksim-baarissa bändien keikoilla ja muutenkin viikonloppuisin. Maksimissa oli mukavaa se, kun sai baaritiskillä suoraan toivoa soitettavia kappaleita. Kerran mukanani oli sattumalta edellä mainitun Egotripin juuri julkaistun Koivuniemen herran sinkku povarissa ja pyysin baarimikkoa laittamaan sen soimaan. Muistaakseni tuolloin oltiin radalla ystäväni "Aquin" ja jonkun hänen Lappeenrannan opiskelukaverinsa kanssa.

torstai 22. tammikuuta 2015

TLC is back

Tänään aamulla päässäni alkoi soida TLC:n kappale Ain't 2 Proud 2 Beg. Sattumalta tämän jälkeen aamujunassa luin Metro-lehdestä, että TLC on tekemässä paluuta. TLC on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä naisbändejä. Sen levyjä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta ja suurin hitti vuonna 1994 julkaistu Waterfalls.

TLC:n muodostivat Tianne "T-Boz" Watkins, Rozonda "Chilli" Thomas sekä Lisa "Left Eye" Lopes.  Yhtye nousi kuuluisuuteen vuonna 1992 debyyttilevyllään Ooooooohhh... On the TLC Tip, jonka hittisinkkuja olivat kappaleet Ain't 2 Proud 2 Beg, Baby-Baby-Baby ja What About Your Friends.


Alkuvaiheessa TLC:n imago oli "tomboy"-poikatyttömäinen ja värikäs, mutta uran varrella pukeutuminen muuttui paljastavammaksi. Yhtyeessä Watkins ja Thomas hoitivat lauluosuudet ja Lopes oli ensimmäisiä merkittäviä naisräppäreitä. Taustavoimista löytyi mm. Kenneth "Babyface" Edmonds, Anthony L.A. Reid ja Dallas Austin.

Vaikka levyt myivät kuin häkä, TLC:n tytöt eivät rikastuneet, kun rahaa upposi lakimiehiin, managereille ja muille taustajoukoille. 90-luvun lopulla TLC olikin pahoissa talousvaikeuksissa.

TLC julkaisi yhteensä neljä levyä, kunnes yhtyeen ura päättyi äkillisesti, kun Lisa Lopes kuoli auto-onnettomuudessa lomallaan Hondurasissa. Lopes kuvasi matkastaan dokumenttia, joka lopulta käsittelikin hänen elämänsä viimeisiä päiviään. Katsomisen arvoinen The Last Days of Left Eye löytyy youtubesta: