lauantai 11. helmikuuta 2017

Dojolaiset ja jälkipyykki

Päivälleen viisi vuotta sitten julkaisin blogissani kirjoituksen, joka käsitteli lääkäri Antti Heikkilän suljettua nettifoorumia Dojolaisia. Kirjoitin jutun tutkivan journalismin periaatteella ihmisten kokemusten perusteella. Jaoin postauksen Iltalehden keskustelupalstalla, josta se lähti leviämään keräten tuhansia ja lopulta kymmeniä tuhansia katselukertoja. Postaus päätyi lopulta myös Heikkilän ja hänen Maarit-vaimonsa tietoon.

Ensimmäinen seuraus oli postauksen kommenttiosion täyttyminen. Suurin osa kommentoijista oli Dojolaisten entisiä jäseniä, mutta myös muutama nykyinen jäsen kävi puolustelemassa Heikkilää.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että kirjoitus suututti Maarit Heikkilän toden teolla. Hän teki kaikkensa saadakseen selville minun henkilöllisyyteni ja aluksi kuvitteli, että olen Heikkilän Rasalas-kustantamollekin kirjan kirjoittanut ja sittemmin Heikkilöiden kanssa riitautunut Anja Bessonoff. Jossain vaiheessa Maarit väitti, että tätä blogia kirjoittaa Turpaduunari Christer Sundqvist ja edelleen uskotteli näin Dojolaiset-yhteisölleen.

Lopulta Heikkilät saivat selville henkilöllisyyteni ja levittivät aluksi tiedot kannattajakunnalleen. Tämän jälkeen nettipalstoilla alettiin levitellä minusta erilaisia huhuja. Heikkilät ja heidän faninsa olivat googlanneet entisistä työpaikoista lähtien kaikki mahdolliset minuun liittyvät tiedot, joita käyttää hyväksi minun mustamaalaamiseksi. Homma eteni jopa siihen pisteeseen, että yhtenä päivänä vaimoni ihmetteli, miksi Maarit Heikkilä on käynyt katsomassa hänen LinkedIn-profiiliaan. Ja kuin sattumalta välittömästi tämän jälkeen huhuja alettiin levittää myös vaimostani.

























Seuraavana vuorossa oli Heikkilöiden minusta tekemä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta, joka ei tietysti edennyt edes esitutkintaan. Ilmeisesti tästä Heikkilät turhautuivat entistä enemmän, sillä seuraavaksi he soittelivat silloiselle työpaikalleni ja väittivät esimiehelleni, että olen mm. hakkeri ja rikollinen. Pomoni ei ollut mainittavan ilahtunut, kun hänen sähköpostinsa täyttyi Maarit Heikkilän tulikivenkatkuisista viesteistä. Totesimme yhdessä tuumin, ettei minun kannata olla enää missään tekemisissä Heikkilöiden kanssa, sillä moisesta häirinnästä ei ole muuta kuin riesaa. Sain myös kullanarvoisen neuvon esimieheltäni: hullujen kanssa ei kannata olla tekemisissä. Katkeruutta lienee kuitenkin jäänyt Heikkilöiden suunnalle ainakin sen perusteella, miten Antti Heikkilä käsittelee elämäkerrassaan Dojolaisia muutaman sivun verran. Kuten blogissani paljastin, niin Dojolaisethan oli Heikkilöillä pelkkä välivaihe siirtymisessä maksulliseen terveysklubiin.

Sittemmin en ole kokenut tarvetta Heikkilöiden kritisoimiseen, sillä olen huomannut, että muut hoitavat sen taidokkaammin. Hyvä esimerkki on postaus "Antti Heikkilä - suomi sanakirja", jossa käsitellään osuvasti Heikkilän virheellisiä väitteitä. Erityisen ansiokas ja suositeltava on Valtsun terveysblogin kirjoitus "Antti Heikkilä ja loputtomat asiavirheet". Kritiikkiä Heikkilä ei edelleenkään osaa ottaa vastaan, vaan bannaa facebook-sivultaan kaikki, jotka esittävät kriittisiä kommentteja.