maanantai 30. tammikuuta 2012

Mieleenpainuvimmat keikat

Tämän kertaisessa postauksessa ajattelin listata TOP5-keikat, joilla olen käynyt. Olen nähnyt elämäni aikana toista sataa bändiä livenä, joista kymmeniä ulkomaalaisia. Keikkojen asettaminen paremmuusjärjestykseen ei ole yksioikoista, sillä bändit ovat erilaisia, keikkapaikat ja yleisöt toisistaan poikkeavia ja lisäksi omat  odotukset ja mieliala ovat olleet vaihtelevia. Olenkin ottanut ensisijaisesti huomioon keikkakokemuksen kokonaisuudessaan ja sen, millaisia muistoja siitä on jäänyt.


5. Aerosmith @ Ruisrock 1994
Olin nähnyt edellisvuonna jäähallikeikalla Def Leppardin, mutta Aerosmith oli ensimmäinen todellinen suosikkibändini, jota lähdin livenä kuuntelemaan. Äitini heitti minut ja pari kaveria aamupäivällä Turkuhallille, josta oli bussikuljetus Ruissaloon festarialueelle. Aerosmith oli pitkän ja helteisen päivän pääesiintyjä. Muistan ikuisesti, kuinka keikan alkaessa Get A Grip -albumin intro lähti soimaan ämyreistä ja kuinka Eat The Rich:in käynnistyessä lavaa peittänyt iso lakana laskeutui ja samalla hetkellä näin ihka elävänä silmieni edessä noin kymmenen metrin päässä Steven Tylerin, Joe Perryn ja kumppanit, joita aiemmin olin katsellut vain MTV:ltä. En ollut vielä täyttänyt edes neljäätoista.


4. The Mars Volta @ Turkuhalli, maaliskuu 2003
Olin kuumeisena lähtenyt Red Hot Chili Peppersin konserttiin. Halusin nähdä lämmittelijän, josta en tiennyt muuta kuin nimen. The Mars Volta ehti soittaa noin viisi sekuntia, kun vakuutuin bändin kyvyistä. En ollut koskaan nähnyt tai kuullut mitään vastaavaa ja yhtä energistä. Täysin ällistyneenä seurasin, kuinka Cedric Zavala esitti akrobaattisia temppuja ja Omar Rodriguez-Lopez heitteli kitaraa kaulansa ympäri. Muistan myös katselleeni ympärilleni ja nähneeni sekä ihastelevia että järkyttyneitä ilmeitä. Muutaman kuukauden päästä bändi julkaisi debyyttialbuminsa, jonka kävin heti ostamassa levykaupasta.


3. The Police @ Globen, Tukholma, elokuu 2007
Olin jo vuosia aiemmin hehkuttanut ajatusta, että jos The Police ikinä tekisi paluukiertueen, olisin satavarmasti menossa bändin keikalle. Kun sitten alkuvuonna 2007 ilmestyi uutinen The Policen reunionista ja kohtapuolin selvisi Euroopan kiertueen päivämäärät, olin välittömästi varaamassa lippua Tukholman keikalle. The Policen konsertti oli siitä mieleen painuva, etten ole missään nähnyt niin heterogeenistä yleisöä. Ikäjakauma oli varmaan 15-60 vuoden välillä ja paikalla oli luonnollisesti paljon suomalaisia. Heti kun keikan aloittanut Message In The Bottle lähti käyntiin, tiesin että tästä kannatti maksaa. Encoren viimeisenä soitettu Every Breath You Take oli taianomainen hetki. Oli myös unohtumaton näky, kun keikan jälkeen ympärillä oli ainoastaan hymyileviä ihmisiä.


2. Foo Fighters @ Mazda Palace, Milano, tammikuu 2006
Oli järisyttävä fiilis, kun luin vuoden 2005 lopulla Foo Fightersin nettisivulta uutisen, että bändi aloittaa vuoden 2006 alussa Euroopan kiertueensa Milanosta, missä olin tuolloin vaihto-opiskelijana. Mentiin keikalle muutaman espanjalaisen ja yhden ranskalaisen vaihtarikaverin kanssa, mutta kun ensimmäisenä soitettu In Your Honor lähti käyntiin, lähdin yksin raivaamaan tietä lavan eteen. Italialainen yleisö oli eläimellisen riehakasta, bändi oli tulta ja tappuraa ja soitti täydellisen setin. Kun yhtye palasi soittamaan encorea, heitti Dave Grohl pyyhkeensä yleisön joukkoon juuri minun kohdalleni ja taistelin siitä 3-4 muun kanssa DOA:n puoleen väliin saakka, kunnes luovutin, kun lähes hukkasin silmälasini painin tuoksinnassa.


1. Red Hot Chili Peppers @ Sjöhistoriska museet, Tukholma, elokuu 1999
Olin ollut parin vuoden ajan intohimoinen RHCP-diggari ja John Fruscianten paluu-uutisen (29.4.1998) jälkeen odottanut uutta levyä kuin kuuta nousevaa. Kesäkuun alussa 1999 julkaistu Californication räjäytti potin ja Red Hot Chili Peppers oli vuoden ykkösbändi. Kun tieto Euroopan kiertueesta tuli, laitoimme kaverini Tukholmassa asuneen isoveljen hankkimaan meille heti liput. Itse reissu ja konsertti olivat ikimuistoisia. Noin vartti ennen keikkaa yleisö oli jo täysin riehaantunut ja ihmisiä vähän väliä kaatuili tungoksessa maahan pelastettavaksi takaisin ylös. Keikan käynnisti Around The World, jonka jälkeen jengi sekosi täysin. Ihmettelen vieläkin, miten vältin pakokauhun, sillä ainakin kaksi kertaa kaaduin tungoksessa muun porukan mukana ja ainoa keino päästä ylös oli nostaa kättä ja toivoa, että joku vetää ylös. Muistaakseni setin puolivälissä aloin voida pahoin ja kävin oksentamassa sivustalla rynniäkseni sen jälkeen takaisin eteen bändin soittaessa Organic Anti-Beat Box Band. Huikea keikka.


Hyvä blogini lukija, mikä on ollut Sinun ikimuistoisin keikkakokemuksesi?




























Foo Fighters Milanossa 23.1.2006. Dave Grohl laulaa todennäköisesti Everlong:ia.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Muotibloggaus ei ole rakettitiedettä

Joskus bloggaaja joutuu hakemaan inspiraatiota postauksiinsa muualta. Minä itse saan eniten innoitusta lukemalla muiden blogeja. Varsinkin huonot blogit (joita suurin osa blogeista on) innostavat kummasti käymään näppäimistön kimppuun.

Kuten sanonta kuuluu, trendit ovat niille, joilla ei ole tyylitajua. Siksi onkin surkuhupaisaa, että enemmistö blogeista käsittelee joko muotia tai sisustamista ja niillä riittää käsittääkseni myös lukijoita. Muotiblogien postaukset sisältävät yleensä pelkästään kuvan bloggarista jotkut trendikkäät vaatteet päällään, joista kirjoitetaan muutamalla sanalla tyyliin "värit ovat uusi musta". Tai vaihtoehtoisesti on laitettu kuva uudesta sohvasta saatetekstillä "tällainen hankittiin meille". Tiivistetysti: koulutettu apinakin voisi olla muoti-/sisustusbloggari.

Oma "suosikkini" on Teemu Kuoppamaan trendiblogi Thing for the Bling (se on oikeesti ton niminen), josta Kuoppamaa silloin tällöin copypastettaa muutaman lauseen myös Iltalehden julkaistavaksi. Kuoppamaa on "fashionista" (joksi hän itseään kutsuu), hintelä ylioppilaspoika, jolla on liian suuret, muovisankaiset silmälasit ja sisäänpäin kääntyvistä jalkateristä päätellen lonkkavika. Selvännäkijä en ole, mutta Kuoppamaahan saattaisi todennäköisemmin törmätä DTM:n jonossa kuin Helsingin Atleettiklubilla.

On liioiteltua yleistää, että trendien perässä hiihtäviä muotibloggareita yhdistäisi jonkinlainen järjenköyhyys, sillä ainakin Kuoppamaalla on ilmiömäinen kyky luovaan ongelmanratkaisuun. Kesällä hän kirjoitti, että "jos oikeanlaisia shortseja  ei löydy kaupasta, sellaiset voi muutamalla helpolla saksenliikkeellä tuunata vanhoista farkuista! Niks naks, lahkeet poikki ja muutama kääräisy: valmista tuli!" Ja tämän kertomisestahan maksetaan tietysti palkkaa.

Kuoppamaan muutama päivä sitten julkaistussa (sukkelasti erään saksalaisen homoseksuaalin ohjaajan dokumentin nimeä mukaillen nimetyssä) postauksessa Army Of Flowers on kuva, jossa hän on pukeutunut H&M:n kukkakuviollisiin housuihin. Kuoppamaan suu on asianmukaisesti mutrullaan ja feminiinisiä kasvoja koristaa liian suuret aurinkolasit. Tekstiä on kahdenkymmenenneljän sanan verran eli postauksen kirjoittamiseen meni yhtä kauan kuin siihen, kun Kuoppamaa kirjautui facebookiin ja kirjoitti tilapäivityksen "Teemu Kuoppamaa bloggailee".

Tosin Kuoppamaan käyttäjänimi facebookissa on "Teemu Bling (os. Kuoppamaa)".



sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kova laki

Ajattelin että blogini avulla voisin kaiken muun hyvän lisäksi edistää ihmisten lakitietoisuutta. Laki nimeltään Rakennuskaari 1.1.1734/2 sisältää monia tuiki tavallisia arkielämän tilanteita koskettavia lakipykäliä. Esittelen tässä niistä muutaman:


11 luku 4 § Siat ovat kirren maasta lähdettyä rengastettavat, jotteivät nurmia tonkisi; ja on siltavoudin pidettävä siitä tarkka vaari.

19 luku 4 § Jos emäkylän miehet tahtovat jakaa metsän ja takamaan, saakoon siirtokylä, äyriveronsa tahi manttaalinsa mukaan, puolta vähemmän kuin emäkylä.

21 luku 1 § Jos mehiläiset lentävät toisen metsään ja omistaja niitä seuraa niiden puulle ja reiälle asti, merkitsee sen puun ja ilmoittaa asian kylänmiehelle, niin älköön kenelläkään olko valtaa kieltää niitä häneltä.

26 luku 5 § Missä tihuntiaitta tarvitaan, rakentakoot sen kaikki kruununtihunnin maksajat pitäjässä tahi kaupungissa.




maanantai 9. tammikuuta 2012

Sivarielämää

Moni ei tiedä, millaista sivarielämä on. Siksi ajattelin tässä postauksessa kertoa hieman sivarimuistojani.

Valitsin siviilipalveluksen hyvin yksinkertaisesta syystä: intti ei kiinnostanut. Astuin siviilipalvelukseen vasta 25-vuotiaana, koska olin lykännyt kolmesti kutsunnoissa asevelvollisuuden suorittamista vedoten opintoihini. Loppukeväästä 2006 olin juuri palannut opiskelijavaihdosta Milanosta ja saanut valtiotieteiden kandidaatin papereiden ansiosta työpalveluspaikan työministeriöstä. Oli aika aloittaa siviilipalvelus.

Aloitin peruskoulutusjakson Lapinjärven koulutuskeskuksessa kesäkuun alussa 2006. Kesä oli kauneimmillaan ja Lapinjärven koulutuskeskus oli erittäin idyllinen ympäristö. Ei tarvinnut laittaa tikkua ristiin, ruoka oli aina valmiina, luennot olivat rentoja ja yllättävän mielenkiintoisia ja suurin osa päivästä oli vapaa-aikaa.

Hauska yhteensattuma oli se, että tupakaverikseni sattui muuan toinen Altti. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan tavannut toista samannimistä. Liikuttiin sitten samoissa porukoissa ja yhtenä perjantaina oltiin peräkkäin jonossa hakemassa matkalippuja. "Nimi?", kysyi sivarivirkailija kaimaltani. "Altti [sukunimi]." "Altti? Enpä ole koskaan kuullut sellaista nimeä", totesi virkailija. Seuraavana jonossa minä. "Nimi?" "Altti [sukunimi]."

Peruskoulutusjaksosta minulla on ainoastaan hyviä muistoja (ainakin jos vertaa viiden vuorokauden kokemukseeni armeijan alokasajasta). Tyypillinen päivä Lapinjärvellä oli seuraavanlainen: Omatoiminen herätys, jonka jälkeen aamuluennolle. Aamuluennon jälkeen lounas, jonka jälkeen iltapäiväluennolle. Päivän pakollisten kuvioiden jälkeen söin päivällisen, otin hetken arskaa ja kävin punttisalilla tai pururadalla juoksemassa. Sitten pelattiin porukalla jalkapalloa, jonka jälkeen oli iltapala. Iltapalan jälkeen istuskeltiin kahvilassa tai surffailtiin netissä. Jalkapallon MM-kisat olivat juuri alkaneet, joten iltaisin keräännyttiin vielä porukalla katsomaan matseja videotykin kanssa screeniltä.

Seuraavana päivänä sama kaava: herätys, aamupala, luennolle, lounaalle, luennolle, päivällinen, arskan ottoa, punttia, jalkapalloa, iltapala, MM-kisakatsomo. Joinain iltoina mentiin läheiseen Hotelli Hanheen bisselle ja laulamaan karaokea. Perjantai oli lyhyempi palveluspäivä ja aamuluennon jälkeen bussi kuljetti porukan viikonlopun viettoon.

Peruskoulutusjakson riemua kesti vain kolme viikkoa, sillä neljäs viikko "korvattiin" kaikenlaisella ylimääräisellä iltakoulutuksella kuten ensiapu- ja atk-kursseilla, jotka kummatkin feidasin, koska kaikki eivät mahtuneet luokkiin. Yksi puolikas palveluspäivä korvattiin Lapinjärven ympärikävelyllä (12 km), tosin itse juoksin muutaman muun kanssa ja sen jälkeen pulahdin järveen uimaan ja saunomaan.

Moni on kysynyt minulta, millaisia ovat tyypilliset sivarit. Sivareita voisi luonnehtia neljän kategorian kautta: 1) Ituhipit, rastapäät, pasifistit ja muut kommari-idealistit, jotka viettivät Lapinjärvellä päivänsä potkien footbagia tai lukien runoja ja Marxia tms. Yhden näin sittemmin suorittamassa työpalvelustaan Greenpeacen feissarina. 2) Mustiin pukeutuneet hevarit, jotka näyttivät luennoilla lähinnä siltä, että "ei vittu kiinnosta". Nämä jätkät veivasivat sivarikeskuksen navetan soittotiloissa jotain paskaheviä ja hakivat Essolta pussikaljaa. 3) Luuserit. Nämä tyypit istuivat kauniina kesäpäivinä sisällä katsoen telkkarista chättilähetyksiä tms. Yksi läski mammanpoika onnistui feidaamaan Lapinjärven ympärikävelyn, koska "jalka oli kipeä". 4) Kovat jätkät kuten minä.

Peruskoulutusjakson jälkeen suoritin vajaan vuoden mittaisen työpalvelukseni työministeriössä hankkien samalla arvokasta työkokemusta. Siinä sivussa kirjoitin sivarivuoden aikana gradun valmiiksi ja otin yliopistosta ulos maisterin paperit. Päivä- ja ruokarahojen ansiosta taloudellinen tilanne oli selkeästi parempi kuin opiskelijana, sillä valtio maksoi asumisen Helsingissä ja Kelalta puolestaan sai vuokrarahat Turun kämppään. Tämän lisäksi tietenkin valtio kustansi ilmaiset juna- ja bussiliput kotipaikkakunnalle (Turkuun). Kuntsareita sain pyydettäessä, kun oli hyvä syy esim. pitkä viikonloppureissu Varsovaan.















keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Horoskoopit vuodelle 2012


Koska olen aina ollut intohimoisen kiinnostunut astrologiasta, päätin vuoden ensimmäisen postauksen kunniaksi laatia horoskoopit koko vuodelle.

Kauris
Kauriin vuosi käynnistyy rauhallisissa merkeissä kunnes elämässä alkavat puhaltaa uudet tuulet. Tällöin kauriin arkeen tulee merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat koko loppuvuoteen.

Vesimies
Valitettavasti vuosi 2012 ei ole vesimiehelle niitä parhaimpia. Helmikuussa Saturnus ja Venus asettuvat samalle radalle, mikä ennakoi vastoinkäymisiä ja koettelemuksia.

Kalat
Kalojen vuosi näyttäisi etenevän pääsääntöisesti menestyksekkäästi, kiitos nousevan Uranuksen. Kevät on yhtä nousukiitoa ja tämän jälkeen on edessä vauhdikas kesä, jota kelpaa muistella koko loppuvuoden.

Oinas
Oinaan vuosi on kahtiajakoinen: alkuvuosi on synkkä, mutta loppua kohden vuosi paranee. Oinaalta vaaditaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

Härkä
Vuonna 2012 härkä joutuu painimaan monien tärkeiden valintojen edessä. Härän täytyy katsoa sisimpäänsä ja kysyä itseltään, mitä hän todella haluaa ja tehtävä ratkaisunsa tältä pohjalta.

Kaksonen
Kaksosen kesä tulee olemaan toiminnantäyteinen ja rakkauselämässäkin näyttäisi olevan vilskettä. Loppuvuosi menee nopeasti erilaisten aktiviteettien parissa.

Rapu
Laskeva Merkurius merkitsee sitä, että ravun vuosi ei etene odotetulla tavalla ja suunnitelmat menevätkin uusiksi monessakin mielessä. Lujaluonteinen ja päättäväinen rapu kuitenkin kestää kaiken.

Leijona
Leijonan taloustilanne kohenee tänä vuonna merkittävästi, minkä vuoksi on tärkeää, että leijona osaa hyödyntää tilanteen itselleen parhaimmalla tavalla satsaamalla asioihin, joista eniten nauttii.

Neitsyt
Taivaankappaleet ovat neitsyelle otolliset, sillä Neptunus ja Jupiter ovat hyvässä linjassa. Neitsyen vuodesta on siis odotettavissa kaikin puolin mieluinen.

Vaaka
Vuosi 2012 tulee olemaan vaa'alle paitsi henkisen niin myös fyysisen kasvun aikaa. Vuoden kuluessa vaa'asta kasvaa täysin uusi ihminen.

Skorpioni
Skorpionin vuosi on yllätyksiä täynnä ja vuoden aikana skorpioni päätyykin mitä odottamattomampiin tilanteisiin.

Jousimies
Jousimiehen vuosi tulee olemaan melko harmaa. Vaikka jousimies kuinka yrittää kehitellä piristystä arkeensa, ei vuodesta 2012 jää juuri mitään käteen.