tiistai 17. lokakuuta 2017

Rakkaimmat Aerosmithin biisit

Aerosmith on parhaillaan jäähyväisrundillaan. Olen itse nähnyt Aerosmithin keikalla kahdesti: Ruisrockissa 10.7.1994 ja Hartwall Areenalla 15.5.1997. Koska kyseessä on minulle ehkä rakkain bändi, ajattelin listata rakkaimmat Aerosmithin biisit. Moneen biisiin liittyy nostalgisia muistoja nuoruusvuosilta. Kolmen kärki oli helppo nimetä, mutta niitä seuraavien järjestys voisi olla jonain muuna päivänä toisenlainen. Lisäksi pari biisiä tippui listalta aivan viime hetkellä.


1. Seasons of Wither
Listan ykkösbiisin nimeäminen on helppoa. Kuulin Seasonsin ensimmäisen kerran, kun vuoden 1994 Ruisrockissa jaettiin ennen Aerosmithin keikkaa c-kasetteja, joissa oli englanniksi kerrottuna yhtyeen tarina ja seassa pätkiä biiseistä. Get Your Wings -albumin ostin saman vuoden syksyllä.

2. Rats in the Cellar
Rocks on ehdoton suosikkilevyni ja Rats In The Cellar styge, josta tuli suosikkiraita heti, kun levyn ostin alkuvuonna -94. Biisissä yhdistyy rock-paahtamisen kanssa osuvat riffit ja tarttuvat melodiat.

3. Deuces Are Wild
Sain Big Ones -kokoelma joululahjaksi vuonna 1994 ja kyseinen ennen julkaisematon kappale oli mukana levyllä. Muistan selkeästi, kun kuuntelin biisin ensimmäisen kerran. Minulle erittäin henkilökohtainen biisi, jonka kuuntelin samana päivänä, kun menin naimisiin.

4. Blind Man
Edellä mainitun kokoelman singlejulkaisu marraskuulta 1994. Nostalgiabiisi joka vie muistoissa loppuvuoteen -94, jolloin omistin jo kaikki Aerosmithin levyt.

5. No More No More
Ostin Toys In The Attic -levyn joskus alkusyksystä -94 ja No More No Moresta tuli ajan myötä yksi suosikeistani. Hyvin simppeli biisi, jossa on nätti riffi ja outro. Yksinkertainen on kaunista.

6. Shut Up And Dance
Aloin kuunnella Aerosmithia vuonna 1993, jolloin menestyslevy Get A Grip ilmestyi. Siksi albumilta voisi nimetä useammankin rakkaan kappaleen, mutta yhdeksi suosikiksi on muodostunut levyn kahdeksas raita Shut Up And Dance. Sujuvasti rullaava styge, jossa toimiva riffi ja melodinen koukku samassa paketissa.

7. Simoriah
Hieman tuntemattomampi biisi albumilta Permanent Vacation, jonka sain joululahjaksi vuonna 1993. Vaikka kappale jää levyllä hittien Rag Doll ja Dude (Looks Like A Lady) välissä monelta hieman varjoon, on siitä muodostunut itselleni yksi suosikeista.

8. Reason A Dog
Oikeastaan ainoa kappale, jota kuuntelen varsin vaatimattomalta Done With Mirrors -levyltä ehkä siksi, että säkeistön kitara muistuttaa erehdyttävästi Season Of Witherin alkuriffiä.

9. Chip Away The Stone
Kuulin tämän ainostaan Gems-kokoelmalla julkaistun biisin vasta keväällä 1997, kun ostin Live! Bootleg -levyn. Jälleen yksinkertainen ja toimiva kitarariffi sekä yksi, osuva sointuvaihdos melodisena koukkuna.

10. Push Comes To Shove
Vuonna 1982 julkaistu Rock In A Hard Place sivuutetaan usein Aerosmithin tuotannossa, sillä se on ainoa levy, jolla ei soita kitaristit Joe Perry ja Brad Whitford. Albumin päätösraita oli itselleni pitkään jonkinlainen päähänpinttymä, vaikken ole sitä viime vuosina monestikaan kuunnellut.



tiistai 12. syyskuuta 2017

Hyvää yötä ja huomenta

Päivälleen 20 vuotta sitten oli perjantai. Olin lukion toisella luokalla, palannut koulusta kotiin ja katselin tv:stä Jyrkiä, jossa oli Don Huonojen "Intimate & Interactive" -lähetys. Yhtye julkaisi samana päivänä viidennen pitkäsoittonsa Hyvää yötä ja huomenta.














Lähetyksestä jäi päällimmäisenä mieleen kappale Vedä käteen. Kuuntelin biisin myös levyltä, jonka isosiskoni osti muistaakseni heti julkaisupäivänä. Hän oli kesän festarikeikoilla innostunut Don Huonoista ja ostanut loppukesästä yhtyeen Nämä päivät, nämä yöt -kokoelman. Tuohon aikaan tiesin Don Huonojen biiseistä ainoastaan Seireenin ja Hyrrän. Myös Pieniä, sieviä sieniä olin kuullut joskus.

Syys-lokakuun vaihteessa siskoni lähti au pairiksi Irlantiin. Hän jätti kotiin mm. cd-levynsä, joista poimin kuunneltavaksi Don Huonojen levyt. Hyvää yötä ja huomenta ei itselleni aluksi juuri kolahtanut, mutta innostuin enemmän kokoelmalevystä sekä Verta, pornoa ja propagandaa -albumista. Marraskuuhun tultaessa en varmaan kuunnellut mitään bändiä niin paljon kuin Don Huonoja. Samoihin aikoihin bändistä oli tullut Suomen suosituin, keikat myytiin loppuun ja Hyvää yötä ja huomenta myi kultaa.

Ensi viikon perjantaina olen menossa Don Huonojen keikalle. Yhtye julkistaa Hyvää yötä ja huomenta -levyn 20-vuotisjuhlaa lyhyellä kiertueella, jolla soittaa albumin alusta loppuun.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Jugoslavian jääkiekon mestaruussarja 1993-94

Tässä postauksessa ajattelin käsitellä Jugoslavian jääkiekon mestaruussarjan kautta 1993-94, jolloin jo pari vuotta hajoamissodista kärsineen maan lätkäjoukkueet tulivat ainoastaan Serbian alueelta.

Sarja pelattiin läpi kolmen joukkueen voimin, kun Vojvodina Novi Sad jätti kauden kesken yhden ottelun jälkeen. Mestariksi selviytyi Partizan BLP Beograd, joka edellisellä kaudella oli jäänyt neljän joukkueen sarjassa viimeiseksi. Kahden edelliskauden mestari Crvena Zvezda sai hopeaa. Paras pistemies oli Partizanin Aleksandar Kosic.

SARJATAULUKKO:






PARHAAT PISTEMIEHET:


perjantai 5. toukokuuta 2017

Muistoja PC-peleistä

Muistelin taannoin blogissani C64-pelejä, joita pelailtiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun vaihteessa. Nyt ajattelin muistella legendaarisimpia pelejä, joita pelattiin 1990-luvun alussa PC:llä. Meillä ei ollut kotona PC:tä, mutta kaverini luona oli sen ajan mittapuulla ilmeisen pätevä kone, jonka äärellä saattoi vierähtää tuntikausia.


Rampart (1990)
Peli jossa sekuntikelloa vastaan rakennetaan linnoitusta ja ammutaan joko tietokoneen laivoja ja maihinnousseita vastustajia tai toisen pelaajan linnoitusta ja sitten taas yritetään korjata vauriot ennen ajan umpeutumista.

Lemmings (1990)
Omaperäinen ja varsin yksinkertainen peli, jossa ohjataan pikkuisia ukkeleita erilaisten ratojen läpi antamalla näille erilaisia komentoja. Joskus lyötiin leikiksi, ohjattiin lemmingsit kulkemaan johonkin kohtaan edestakas, laitettiin itsetuhokäsky tms. ja sen jälkeen katsottiin, kun ne pikku olennot räjähtelemällä yksi toisensa jälkeen porasivat maahan reijän.



F-117A Nighthawk Stealth Fighter 2.0 (1991)
Hävittäjäpeli jossa suoritetaan erilaisia tehtäviä maailmanpoliittisesti mielenkiintoisissa paikoissa mm. Kuubassa, Pohjois-Koreassa, Lähi-idässä ja Euroopan silloisten Varsovan liiton maissa. Tässäkin pelissä tuli välillä pelleiltyä kunnolla mm. hyppäämällä heittoistuimella suoraan johonkin palatsiin Irakissa.

Alone In The Dark (1992)
Vaikuttava 3D-grafiikkaan perustunut kauhupeli, jonka hyytävä tunnelma vei mukanaan. Muistaakseni näin joskus peliin liittyviä painajaisia.

Wolfenstein 3 D (1992)
Todellinen klassikko, ensimmäisen persoonan ammuntapeli, jossa seikkaillaan natsiajan Saksassa. Pelasimme tätä siten, että kaverini ohjasi ja minä ammuin ja availin ovia. Suosikkimme oli yksi sokkelomainen rata, jossa lähdimme päävastustajaa pakoon ja aina pelästyttiin, kun se yllätti jonkun nurkan takaa. Wolfensteinia voi pelata tällä nettisivulla.

DooM (1993)
Kehittyneempi ensimmäisen persoonan peli, jossa räiskitään zombieita ja muita örkkejä mm. Marsin kuussa. Tähän peliin saatiin jostain koodit, joiden avulla pystyi kulkemaan seinien läpi ja muuttumaan näkymättömäksi.

Day Of The Tentacle (1993)
Seikkailupeli jossa sarjakuvamaiset hahmot liikkuvat kolmessa eli ajassa, yksi nykyhetkessä, yksi 200 vuotta sitten menneisyydessä ja yksi 200 vuoden päässä tulevaisuudessa. Tästä pelistä jäi mieleen monia hokemia.



NHL Hockey (1993)
NHL-pelisarjan ensimmäinen peli, jota pelattiin PC:llä. Pelissä oli kauden 1992-93 joukkueet ja mm. tulokaskauttaan pelaava Teemu Selänne. Pelasimme kaverini kanssa samassa joukkueessa ja useimmiten New York Rangersilla. Tutkaparimme ykköskentässä oli Messier-Tikkanen.

SimCity 2000 (1994)
Kaupunginrakennuspeli jossa muokkailtiin karttaa ja yritettiin tehdä mitä esteettisempiä sommitelmia. Metrojen rakentaminen oli yleensä tuskallista, minkä vuoksi metropysäkit ja -kartat suunniteltiin yleensä hyvin varhaisessa vaiheessa kuin myös moottoritiet.


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Muistoja limsabileistä

Niin sanottuja limsabileitä alettiin järjestämään viidennellä luokalla ja niitä oli kuudennen luokan loppuun saakka. Bileet järjestettiin perjantai- tai lauantai-iltana jonkun luona nyyttäripohjalta eli jokainen toi jotain, yleensä litran lasipullon limsaa, pussin sipsejä tai sekä että. Myös järjestäjä oli varannut jotain tarjoiltavaa. Bileissä kuunneltiin musiikkia, oli disko ja tietenkin tanssittiin hitaita. Joskus oli jotain ylimääräistä ohjelmaakin. Bileisiin kutsuttiin pääasiassa luokkatovereita ja porukkaa oli yleensä jotain 10-15.

Ensimmäiset bileet järjesti serkkuni Linda alkusyksystä 1991. Itse järjestin muistaakseni luokkamme toiset bileet samana syksynä. Palmusunnuntain alla 11. huhtikuuta 1992 oli myös bileet kotonani. Luokkatoverimme Timo järjesti ainakin kahdet legendaariset limsabileet, joista toisissa oli ohjelmanumerona Napakymppi. Muistan että toisissa Timon bileissä katsottiin videolta samalla viikolla järjestettyä Freddie Mercuryn muistokonserttia eli todennäköisesti lauantaina 25. huhtikuuta 1992. Kerran jäätiin useamman kaverin kanssa Timon luo yöksi bileiden jälkeen.

Olin lomamatkalla Lanzarotella maalis-huhtikuun vaihteessa 1993 ja Linda järjesti bileet edellisiltana ennen reissuun lähtöä eli todennäköisesti 26.3.1993, joka on myös hänen syntymäpäivänsä. Linda järjesti muistaakseni myös viimeiset limsabileet kuudennen luokan lopulla touko-kesäkuun vaihteessa -93, jolloin juhlittiin ala-asteen päättymistä. Muista luokkatovereista ainakin Kasper, Lotta, Petra, Karoliina, Anne ja Noora järjestivät limsabileet.

Limsabileissä kuunneltiin aina sen hetken ykkösmusiikkia. Albumeista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin The Queen "Greatest Hits II", Bryan Adams "Waking Up The Neighbours", Michael Jackson "Dangerous", Roxette "Joyride", Pet Shop Boys "Behaviour", Simply Red "Stars", Genesis "We Can't Dance", Scorpions "Still Loving You", 2 Unlimited "Get Ready!", London Boys "Sweet Soul Music", Neon 2 "Polku", Hausmylly "Sä oot jees" sekä tietysti Raptori "Tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian".

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Maahanmuuttajat Sveitsin jalkapallomaajoukkueessa

Ajoittain on ollut juttua siitä, kuinka paljon Suomen jalkapallo- maajoukkueessa on maahanmuuttajataustaisia pelaajia. Viime aikoina maajoukkueessa pelanneista neljä on muissa maissa syntyneitä: Lukas Hradecky, Thomas Lam, Perparim Hetemaj, Roman Eremenko.

Tämä on kuitenkin pientä, jos verrataan maahanmuuttajataustaisten pelaajien määrää Sveitsin jalkapallomaajoukkueeseen:


Xherdan Shaqiri, Kosovon albaani, syntynyt Jugoslaviassa.

Valon Behrami, Kosovon albaani, syntynyt Jugoslaviassa.

Admir Mehmedi, Makedonian albaani, syntynyt Jugoslaviassa.

Blerim Dzemaili, Makedonian albaani, syntynyt Jugoslaviassa.

Granit Xhaka, vanhemmat Kosovon albaaneja.

Shani Tarashaj, vanhemmat Kosovon albaaneja.

Ricardo Rodriguez, espanjalainen isä, chileläinen äiti.

Haris Seferovic, bosnialaiset vanhemmat.

Eren Derdiyok, turkkilaiset vanhemmat.

Gélson Fernandes, syntynyt Kap Verdellä.

Johan Djourou, syntynyt Norsunluurannikolla.

Breel Embolo, syntynyt Kamerunissa.

Francois Moubandje, syntynyt Kamerunissa.

Yvon Mvogo, kamerunilaiset vanhemmat.

Denis Zakaria, kongolaiset vanhemmat.



maanantai 6. maaliskuuta 2017

YUP – Helppoa muisteltavaa

Suomalaisen rock-musiikin outolintuna pidetystä YUP:stä julkaistiin viikko sitten kirja, jossa bändin jäsenet ja bändiä lähellä olleet kertovat YUP:n tarinan. Kirja käsittelee ajanjakson 19872008, jolloin YUP perustettiin, bändi nousi marginaalista listaykkökseksi ja festivaalien päälavoille, menetti hieman suosiotaan ja jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle.

Omat ensimmäiset muistikuvani YUP:stä ovat alkuvuodelta 1998. Pidin bändiä outona enkä hirveästi välittänyt sen poukkoilevasta musiikista. Seuraavana vuonna näin YUP:n Provinssissa, kun yhtye esiintyi sunnuntaina puoliltapäivin festivaalin päälavalla. En tiedä, olinko krapulaisena juuri oikeanlaisessa mielentilassa, mutta jokin esiintymisessä viehätti. Elokuussa näin YUP:n Ankkarockissa, minkä jälkeen ostin kesällä julkaistun Me viihdytämme teitä -EP:n. Normaalien maihinnousun ostin muistaakseni julkaisupäivänä ja muutaman viikon kuluttua menin YUP:n keikalle Turun Kårenille. Vuoden loppuun mennessä omistin yhtyeen kaikki levyt ja YUP:stä tuli yksi suosikkibändejäni. Ostin kaikki YUP:n levyt heti niiden ilmestyttyä ja kävin bändin keikoilla parikymmentä kertaa,viimeisen kerran Helsingin On The Rocksissa syyskuussa 2008.

Helppoa muisteltavaa on erinomainen kirja YUP:n faneille, joita kiinnostaa yhtyeen taustat, levytysprosesseihin liittyvät tekijät ja se, miten bändin jäsenet käsittelivät vuosituhannen vaihteessa tapahtuneen nousun eturivin bändeihin. Vaikka olisi lukenut yhtyeen levytyspäiväkirjat ja monet haastattelut, antaa kirja paremman kuvan siitä, mitä "kulisseissa" todella tapahtui ja millaiset olivat YUP:n soittajien kuviot ja välit bänditoiminnan ulkopuolella. Samalla saa selkeämmän käsityksen siitä, mikä lopulta ajoi YUP:n päätökseen laittaa bändi telakalle.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

New York Rangers 1993-94

New York Rangers voitti kaudella 1993-94 Stanley Cupin ensimmäistä kertaa 54 vuoteen. Menestyskauden ratkaisevia tekijöitä olivat mm. uusi päävalmentaja Mike Keenan sekä onnistuneet pelaajahankinnat siirtorajan kynnyksellä. Kausi oli myös siitä merkittävä, että ensimmäistä kertaa Stanley Cup -pokaalia pääsivät nostamaan venäläispelaajat, joita Rangersin kokoonpanossa oli neljä: Aleksei Kovalev, Sergei Zubov, Sergei Nemtshinov ja Aleksandr Karpovtsev.

Rangersin lähtökohdat kauteen eivät olleet helpot, sillä edelliskaudella joukkue oli ollut divisioonansa viimeinen. Uusi seura Florida Panthers kaappasi NHL:n laajentumisdraftissa Rangersin toisen maalivahdin John Vanbiesbrouckin, minkä seurauksena Mike Richter nousi selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Kakkosmaalivahdiksi hankittiin paikallisvastustaja Islandersista Glenn Healy.

Puolustuksen runko pysyi samana: ykköspakkiparina toimi Brian Leetch ja Jeff Beukeboom, kakkosparissa olivat Kevin Lowe ja Sergei Zubov, joka pelasi ykkösylivoimassa Leetchin pakkiparina ja oli myös joukkueen paras pistemies runkosarjassa. Uusina pakkeina joukkueeseen tulivat Moskovan Dynamosta Karpovtsev sekä Vancouverista Doug Lidster. Kun puolustajia oli lopulta enemmän kuin omiksi tarpeiksi, sai rotaatiomiehistä poistua kauden aikana Phil Bourque (Ottawaan), James Patrick (Hartfordiin) ja Peter Andersson (Floridaan). 

Hyökkäyksessäkään ei tapahtunut kauden alla suuria muutoksia, kun kahdeksan edelliskautena eniten pisteitä tehnyttä hyökkääjää pysyivät joukkueessa. Ykkössentterinä ja kapteenina jatkoi Mark Messier, jonka vasemmalla laidalla viilettänyt Adam Graves teki runkosarjassa 52 maalia. Uusia hankintoja olivat Chicagosta tulleet Steve LarmerGreg Gilbert sekä keskushyökkääjä Mike Hudson, joka runkosarjan loppuun mennessä putosi kokoonpanosta. Alempien ketjujen miehistä Steven King lähti NHL:n uuteen seuraan Anaheimiin, Paul Broten siirtyi Minnesotasta Dallasiin muuttaneeseen Starsiin ja Jan Erixon palasi Ruotsiin. Sentteri Darren Turcotte sai lähteä kesken kauden Hartfordiin, josta tuli tilalle kovaotteinen Nick Kypreos. Koska Rangersilla oli kokoonpanossa vähän luontaisia senttereitä, joutuivat Esa Tikkanen ja Aleksei Kovalev pelaamaan keskushyökkääjän tontilla.

Rangers pelasi hyvän runkosarjan ja oli NHL:n eniten pisteitä kerännyt joukkue. Siitä huolimatta siirtorajan kynnyksellä tehtiin useampi pelaajahankinta tavoitteena vahvistaa joukkuetta playoffseja varten. Mike Keenanin toiveesta Chicagosta hankittiin fyysiset laitahyökkääjät Stephane Matteau sekä Brian Noonan ja vaihdossa toiseen suuntaan meni taitava Tony Amonte, joka ei istunut Keenanin sapluunaan. Myöskään nopea laitahyökkääjä Mike Gartner ei sopinut Rangersin pelitapaan ja hänet vaihdettiin Toronton Glenn Andersoniin. Sentterivajetta täydentämään hankittiin Edmontonista kokenut Craig MacTavish, joka oli NHL:n viimeinen ilman kypärää pelannut pelaaja. Vaihdossa Edmontonille annettiin nuori (20-v) Todd Marchant, joka teki parhaimmalla kaudellaan 2002-2003 tehot 20+40=60 ja oli kaudella 2006-2007 voittamassa Anaheimille Stanley Cupia yhdessä Teemu Selänteen kanssa.

Mike Keenan luotti siis kokemukseen ja pelaajiin, joilla oli kokemusta nimenomaan isojen pelien voittamisesta. Rangersissa oli monta miestä, jotka olivat olleet voittamassa Stanley Cupeja 1980-luvun lopun menestysseura Edmonton Oilersille: Messier, Tikkanen, Anderson, MacTavish, Graves, Beukeboom ja Lowe. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Rangers tyrmäsi paikallisvastustaja Islandersin voittaen kaksi ensimmäistä peliä kotonaan kummatkin 6-0. Kun tämän jälkeen Rangers otti vielä selvät vierasvoitot lukemin 5-1 ja 5-2, eteni se helposti konferenssin välieriin.

Toisella kierroksella vastaan asettui Washington Capitals, jonka Rangers voitti kahdessa ensimmäisessä kotipelissä selvin lukemin 6-3 ja 5-2 ja ensimmäisen vieraspelin 3-0. Toinen vieraspeli, jossa sarja oli Rangersille katkolla, tuotti lopulta ensimmäisen tappion playoffseissa, kun Washington karkasi toisessa erässä kolmen maalin johtoon ja otti voiton 4-2. Rangers katkaisi sarjan viidennessä pelissä kotonaan, kun Brian Leetch teki voittomaalin kolme ja puoli minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä ja Rangers voitti ottelun 4-3 ja koko ottelusarjan lukemin 4-1.

Konferenssifinaalissa Rangers sai vastaansa New Jersey Devilsin. Ottelusarjasta tuli ennätystasainen: se venyi aina seitsemänteen otteluun saakka ja peräti kolme ottelua ratkesi vasta jatkoerässä. Kuudennessa ottelussa Rangers oli selkä seinää vasten: New Jersey oli voittanut sarjan viidennen ottelun New Yorkissa lukemin 4-1 ja sarja oli katkolla Devilsille vieläpä sen kotiareenalla. Ottelu alkoi Rangersin kannalta huonosti, New Jersey meni ensimmäisessä erässä 2-0 -johtoon ja näytti etenevän finaaleihin. Toisessa erässä New Jersey hallitsi ottelua ja loi vaarallisia tilanteita, mutta Richter esitti Rangersin maalilla maagisia otteita ja torjui kaikki maalintekoyritykset. Kun aivan toisen erän lopulla Kovalev kavensi lukemiin 2-1, siirtyi momentum Rangersille. Kolmannen erän alussa Messier iski Rangersin tasoihin, kymmenen minuutin päästä johtoon ja viimeisteli vielä tyhjiin hattutemppunsa. Näin Rangers voitti lukemin 4-2 siirtäen sarjan katkolle New Yorkiin. Seitsemännestä ottelusta tuli todellinen jännitysnäytelmä, sillä New Jersey tasoitti ottelun, kun peliaikaa oli jäljellä vain kahdeksan sekuntia. Ottelu siirtyi jatkoerään, jossa ratkaisijaksi nousi Mike Keenanin hankinta siirtorajan kynnyksellä, Stephane Matteau, joka oli myös ratkaissut sarjan kolmannen ottelun Rangersille jatkoerässä.



Finaaleissa Rangers kohtasi Vancouver Canucksin, joka voitti ensimmäisen ottelun jatkoerässä. Tämän jälkeen kuitenkin Rangers näytti marssivan helposti mestaruuteen, kun se voitti kolme seuraavaa kohtaamista ja mestaruus oli katkolla viidennessä ottelussa New Yorkissa. Vancouver johti vähämaalista ottelua toisen erän jälkeen 1-0, kun kolmannessa erässä alkoi tapahtua: Ensiksi Vancouver meni aivan erän alussa 3-0 -johtoon. Sitten Rangers tuli kolmella maalillaan tasoihin ennen kuin erä oli ehtinyt puoliväliin. Tästä ei mennyt kuin neljä minuuttia ja Vancouver johti taas kolmella maalilla ja voitti ottelun lopulta 6-3. Kuudetta ottelua Vancouver johti kolmannen erän alussa 2-1 ja siirtyi kahdeksan minuutin kohdalla 3-1 -johtoon. Kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä puolitoista minuuttia, Vancouver onnistui saamaan kiekon maaliin, mutta tuomarit eivät tätä huomanneet, peli jatkui ja kohta Rangers teki maalin. Videotarkistuksessa Vancouverin maali hyväksyttiin, Rangersin kavennusmaali hylättiin ja niin Vancouver voitti 4-1 ja siirsi mestaruuden katkolle seitsemänteen otteluun. Ratkaisupelissä Rangers siirtyi ensimmäisessä erässä 2-0 -johtoon Leetchin ja Gravesin maaleilla. Toisessa erässä Vancouver kavensi lukemiksi 2-1, mutta Rangers siirtyi jälleen kahden maalin johtoon, kun Brian Noonan onnistui ylivoimalla (vaikka maali merkittiinkin Messierille). Vancouverin ensimmäisen maalin tehnyt Trevor Linden onnistui vielä kolmannessa erässä kaventamaan lukemiksi 3-2, mutta tämän lähemmäksi vierasjoukkue ei enää päässyt ja niin Rangers voitti ensimmäisen Stanley Cupin sitten vuoden 1940.


















New York Rangersin ketjut ratkaisevassa Stanley Cup -finaalissa:

9 Adam Graves - 11 Mark Messier - 36 Glenn Anderson
2 Brian Leetch - 23 Jeff Beukeboom

32 Stephane Matteau - 27 Aleksei Kovalev - 28 Steve Larmer
4 Kevin Lowe - 21 Sergei Zubov

10 Esa Tikkanen - 14 Craig MacTavish - 16 Brian Noonan
24 Jay Wells - 6 Doug Lidster

17 Greg Gilbert - 13 Sergei Nemtshinov - 19 Nick Kypreos

35 Mike Richer
(30 Glenn Healy)


Kauden jälkeen valmentaja Mike Keenan lähti St Louisiin mukanaan Esa Tikkanen, Glenn Anderson, Greg Gilbert ja Doug Lidster. Senttereistä Craig MacTavish lähti Philadelphiaan ja vähälle peliajalle jäänyt Mike Hudson suuntasi Pittsburghiin.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Dojolaiset ja jälkipyykki

Päivälleen viisi vuotta sitten julkaisin blogissani kirjoituksen, joka käsitteli lääkäri Antti Heikkilän suljettua nettifoorumia Dojolaisia. Kirjoitin jutun tutkivan journalismin periaatteella ihmisten kokemusten perusteella. Jaoin postauksen Iltalehden keskustelupalstalla, josta se lähti leviämään keräten tuhansia ja lopulta kymmeniä tuhansia katselukertoja. Postaus päätyi lopulta myös Heikkilän ja hänen Maarit-vaimonsa tietoon.

Ensimmäinen seuraus oli postauksen kommenttiosion täyttyminen. Suurin osa kommentoijista oli Dojolaisten entisiä jäseniä, mutta myös muutama nykyinen jäsen kävi puolustelemassa Heikkilää.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että kirjoitus suututti Maarit Heikkilän toden teolla. Hän teki kaikkensa saadakseen selville minun henkilöllisyyteni ja aluksi kuvitteli, että olen Heikkilän Rasalas-kustantamollekin kirjan kirjoittanut ja sittemmin Heikkilöiden kanssa riitautunut Anja Bessonoff. Jossain vaiheessa Maarit väitti, että tätä blogia kirjoittaa Turpaduunari Christer Sundqvist ja edelleen uskotteli näin Dojolaiset-yhteisölleen.

Lopulta Heikkilät saivat selville henkilöllisyyteni ja levittivät aluksi tiedot kannattajakunnalleen. Tämän jälkeen nettipalstoilla alettiin levitellä minusta erilaisia huhuja. Heikkilät ja heidän faninsa olivat googlanneet entisistä työpaikoista lähtien kaikki mahdolliset minuun liittyvät tiedot, joita käyttää hyväksi minun mustamaalaamiseksi. Homma eteni jopa siihen pisteeseen, että yhtenä päivänä vaimoni ihmetteli, miksi Maarit Heikkilä on käynyt katsomassa hänen LinkedIn-profiiliaan. Ja kuin sattumalta välittömästi tämän jälkeen huhuja alettiin levittää myös vaimostani.

























Seuraavana vuorossa oli Heikkilöiden minusta tekemä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta, joka ei tietysti edennyt edes esitutkintaan. Ilmeisesti tästä Heikkilät turhautuivat entistä enemmän, sillä seuraavaksi he soittelivat silloiselle työpaikalleni ja väittivät esimiehelleni, että olen mm. hakkeri ja rikollinen. Pomoni ei ollut mainittavan ilahtunut, kun hänen sähköpostinsa täyttyi Maarit Heikkilän tulikivenkatkuisista viesteistä. Totesimme yhdessä tuumin, ettei minun kannata olla enää missään tekemisissä Heikkilöiden kanssa, sillä moisesta häirinnästä ei ole muuta kuin riesaa. Sain myös kullanarvoisen neuvon esimieheltäni: hullujen kanssa ei kannata olla tekemisissä. Katkeruutta lienee kuitenkin jäänyt Heikkilöiden suunnalle ainakin sen perusteella, miten Antti Heikkilä käsittelee elämäkerrassaan Dojolaisia muutaman sivun verran. Kuten blogissani paljastin, niin Dojolaisethan oli Heikkilöillä pelkkä välivaihe siirtymisessä maksulliseen terveysklubiin.

Sittemmin en ole kokenut tarvetta Heikkilöiden kritisoimiseen, sillä olen huomannut, että muut hoitavat sen taidokkaammin. Hyvä esimerkki on postaus "Antti Heikkilä - suomi sanakirja", jossa käsitellään osuvasti Heikkilän virheellisiä väitteitä. Erityisen ansiokas ja suositeltava on Valtsun terveysblogin kirjoitus "Antti Heikkilä ja loputtomat asiavirheet". Kritiikkiä Heikkilä ei edelleenkään osaa ottaa vastaan, vaan bannaa facebook-sivultaan kaikki, jotka esittävät kriittisiä kommentteja.



torstai 26. tammikuuta 2017

Gladiaattorit ja katsaus alkuvuoteen 1993

Sub alkoi eilen näyttää uusintana Gladiaattoreita. Sarja näytettiin televisiossa alun perin vuosina 1993-94 ja ensimmäinen jakso tuli 6. tammikuuta 1993. Muistan katsoneeni ohjelmaa tuolloin ja tässä postauksessa muistelen noita aikoja.

Olin tuolloin 12-vuotias ja ala-asteen kuudennella luokalla. Harrastin karatea, olin saanut joulukuussa oranssin vyön ja alkuvuonna 1993 treenejä alkoi olla kolmesti viikossa. Tavoitteena oli saada vihreä vyö kevään lopulla. Tammi-helmikuun vaihteessa -93 muutimme Salossa Ollikkalasta Pahkavuoreen. Helmikuun lopulla olin kaverini, hänen siskonsa ja isänsä kanssa laivalla. Maalis-huhtikuun vaihteessa menimme äitini, sisarusteni ja äidin miehen kanssa lomamatkalle Lanzarotelle. Keväällä äitini meni kihloihin miesystävänsä kanssa (häät olivat kolmen vuoden kuluttua ja he olivat naimisissa melkein 20 vuotta äitini kuolemaan saakka). Keväällä Salossa avattiin Anttila ja avajaisissa oli comebackin tehnyt Dingo jakamassa nimikirjoituksia TopTen-levykaupassa. Kevään kohokohta oli luokkaretki Ahvenanmaalle, Eckeröön.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ultra Bra -muistoja

Ultra Bra ilmoitti tänään tekevänsä kolme festarikeikkaa ensi kesänä. Uutinen herättää nostalgisia fiiliksiä ja sen vuoksi päädyin taas muistelemaan hieman menneitä.

Kuulin Ultra Brata ensimmäisiä kertoja todennäköisesti vuonna 1998, jolloin "Sinä lähdit pois" oli iso hitti. En erityisemmin pitänyt biisistä, joskaan ei se minussa herättänyt mitään negatiivisiakaan tunteita. Lukion itsenäisyyspäivän juhlassa soitimme "Savanni nukahtaa".

Ultra Bra julkaisi kolmannen levynsä Kalifornia keväällä 1999 samoihin aikoihin kuin osallistuin ylioppilaskirjoituksiin. Levy oli listaykkönen viisi viikkoa putkeen kunnes Don Huonojen "Tähti" syrjäytti sen. "Kirjoituksia"-musiikkivideo pyöri usein Jyrki-ohjelmassa ja muistan diggailleeni siitä. Silloinen tyttöystäväni kuunteli Kalifornia-levyä, aloin tykästyä sen biiseihin ja lopulta lainasin levyn ja nauhoitin itselleni kasetille. Lukion kevätjuhlassa musiikin kurssin porukka esitti "Jäätelöauton".

Provinssirockissa olin katsomassa Ultra Bran keikkaa päälavalla ja toteamassa, että yhtye oli festarien helteisessä kesäpäivässä ihan dynamiittia. Erityisesti on jäänyt viimeisenä soitettu "Hauki". Provinssin jälkeen Kalifornia oli itselläni kesän kuunnelluimpia levyjä.



Keväällä 2000 Ultra Bra oli jälleen kiertueella ja lähdettiin huhtikuun lopulla kavereiden kanssa keikalle Turun Kårenille. Kesällä näin Ultra Bran jälleen Provinssissa, tällä kertaa saarilavalla ja tunnelma oli korkealla. Lokakuussa Ultra Bra julkaisi uuden albumin Vesireittejä ja muistan, kuinka kaveri oli ostanut sen julkaisupäivänä ja tuli luokseni soittamaan levyä.

Kesällä 2001 näin Ultra Bran kolmannen kerran Provinssissa, muistaakseni perjantain viimeisenä esiintyjänä pikkutunneilla. Keikalta ei ole mainittavia muistikuvia, mutta yhden valokuvan olin ottanut. Viikon päästä olin Ultra Bran keikalla Raumanmeren Juhannuksessa. Kesän jälkeen Ultra Bra ilmoitti lopettavansa ja yritin saada lipun vielä syyskuun keikalle Turkuun, mutta myöhästyin, kun se olikin jo loppuunmyyty.

torstai 5. tammikuuta 2017

Red Hot Chili Peppers 1990-luvulla

1990-luku oli Red Hot Chili Peppersille vuosikymmen, jolloin sattui ja tapahtui. Bändi nousi maailmanmaineeseen, koki miehistönvaihdoksia, katosi kuvasta ja palasi uudelleen huipulle.

Vuonna 1990 Red Hot Chili Peppers oli kiertueella edellisvuoden elokuussa julkaistun Mother's Milk -levyn tiimoilta. Yhtye oli uusiutunut, kun heroiinin yliannostukseen kesällä 1988 kuolleen kitaristi Hillel Slovakin tilalle oli tullut 18-vuotias John Frusciante ja Jack Ironsin tyhjäksi jättämälle rumpalin pallille Detroitista kotoisin ollut Chad Smith. Keikkailun seurauksena uusi kokoonpano oli alkanut nivoutua yhteen ja bändi oli saavuttanut suurempaa suosiota, kun musiikkivideotkin pyörivät MTV:llä.

Red Hot Chili Peppersin potentiaali oli huomattu myös levy-yhtiöissä ja ennen kuin yhtye alkoi valmistella seuraavaa pitkäsoittoaan, se teki rahakkaan levytyssopimuksen Warnerin kanssa. Esituotantovaiheen jälkeen bändi vetäytyi toukokuussa 1991 tuottaja Rick Rubinin kanssa kuudeksi viikoksi vanhaan kartanoon, joka muutettiin studioksi. Lopputuloksena oli 17 raitaa sisältänyt pitkäsoitto Bloodsugarsexmagik, joka julkaistiin saman vuoden syyskuussa.

Albumi oli jättimenestys ja vei yhtyeen yhä suuremmille esiintymisareenoille. Menestys oli kuitenkin kitaristi Frusciantelle liikaa ja hän lopulta jätti yhtyeen toukokuussa 1992 kesken kiertueen. Uudeksi kitaristiksi tuli Arik Marshall, joka soitti Chili Peppersien kanssa reilu 50 keikkaa heinäkuun 1992 ja helmikuun 1993 välillä. Tämän jälkeen Marshall erotettiin bändistä ja tilalle tuli ensiksi lyhytaikaisesti Jesse Tobias ja lopulta Dave Navarro. Vuoden 1993 loput keikat jouduttiin peruttamaan, kun basisti Flealla todettiin krooninen väsymysoireyhtymä.

Vuonna 1994 Red Hot Chili Peppers alkoi valmistella uutta levyä uuden kitaristinsa kanssa. Yhtye meni studioon kesäkuussa ja esiintyi loppukesästä Woodstock '94 -tapahtumassa, joka oli Dave Navarron ensiesiintyminen Red Hot Chili Peppersissä. Levyn valmistuminen viivästyi, kun laulaja Anthony Kiedis kärsi writer's blockista ja taisteli huumeaddiktiotaan vastaan. Albumi One Hot Minute julkaistiin lopulta syyskuussa 1995, minkä jälkeen Chili Peppers lähti kiertueelle. Kesäkuussa 1996 yhtye esiintyi myös Ruisrockissa. Kiertue päättyi 11. heinäkuuta, minkä jälkeen bändi jäi tauolle.

Red Hot Chili Peppers ryhtyi kirjoittamaan uusia biisejä vuoden 1998 alussa. Työskentely huumeongelmien kanssa painineen Navarron kanssa osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi, minkä vuoksi tämä erotettiin yhtyeestä. Huhtikuussa Flea meni tapaamaan John Frusciantea, joka oli katkaisuhoidossa ja kysyi tämän halukkuutta liittyä takaisin bändiin. Frusciante suostui ja niin Red Hot Chili Peppers alkoi hitaasti valmistella uutta materiaalia. Tätä ennen yhtye teki lyhyen kahdentoista keikan kiertueen kesä-syyskuussa, jolloin kuultiin mm. raakileversio tulevasta hitistä "Scar Tissue".

Uusi levy Californication julkaistiin kesäkuun alussa 1999 ja se oli jättimenestys. Heinäkuussa 1999 yhtye esiintyi Woodstock '99 -tapahtumassa, minkä jälkeen käynnistyi kiertue Euroopasta ja Moskovan Punaiselta torilta. Muutaman Etelä-Amerikan konsertin jälkeen Red Hot Chili Peppers tuli uudestaan Eurooppaan ja soitti mm. kahtena peräkkäisenä iltana Helsingin Hartwall Areenalla lokakuun lopulla. Uudenvuodenaattona bändi esiintyi Inglewoodin kaupungissa Los Angelesin lounaispuolella ennen kuin alkoi valmistautua Japanin ja Oseanian kiertueisiin seuraavan vuosituhannen puolella.