tiistai 28. maaliskuuta 2017

Muistoja limsabileistä

Niin sanottuja limsabileitä alettiin järjestämään viidennellä luokalla ja niitä oli kuudennen luokan loppuun saakka. Bileet järjestettiin perjantai- tai lauantai-iltana jonkun luona nyyttäripohjalta eli jokainen toi jotain, yleensä litran lasipullon limsaa, pussin sipsejä tai sekä että. Myös järjestäjä oli varannut jotain tarjoiltavaa. Bileissä kuunneltiin musiikkia, oli disko ja tietenkin tanssittiin hitaita. Joskus oli jotain ylimääräistä ohjelmaakin. Bileisiin kutsuttiin pääasiassa luokkatovereita ja porukkaa oli yleensä jotain 10-15.

Ensimmäiset bileet järjesti serkkuni Linda alkusyksystä 1991. Itse järjestin muistaakseni luokkamme toiset bileet samana syksynä. Palmusunnuntain alla 11. huhtikuuta 1992 oli myös bileet kotonani. Luokkatoverimme Timo järjesti ainakin kahdet legendaariset limsabileet, joista toisissa oli ohjelmanumerona Napakymppi. Muistan että toisissa Timon bileissä katsottiin videolta samalla viikolla järjestettyä Freddie Mercuryn muistokonserttia eli todennäköisesti lauantaina 25. huhtikuuta 1992. Kerran jäätiin useamman kaverin kanssa Timon luo yöksi bileiden jälkeen.

Olin lomamatkalla Lanzarotella maalis-huhtikuun vaihteessa 1993 ja Linda järjesti bileet edellisiltana ennen reissuun lähtöä eli todennäköisesti 26.3.1993, joka on myös hänen syntymäpäivänsä. Linda järjesti muistaakseni myös viimeiset limsabileet kuudennen luokan lopulla touko-kesäkuun vaihteessa -93, jolloin juhlittiin ala-asteen päättymistä. Muista luokkatovereista ainakin Kasper, Lotta, Petra, Karoliina, Anne ja Noora järjestivät limsabileet.

Limsabileissä kuunneltiin aina sen hetken ykkösmusiikkia. Albumeista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin The Queen "Greatest Hits II", Bryan Adams "Waking Up The Neighbours", Michael Jackson "Dangerous", Roxette "Joyride", Pet Shop Boys "Behaviour", Simply Red "Stars", Genesis "We Can't Dance", Scorpions "Still Loving You", 2 Unlimited "Get Ready!", London Boys "Sweet Soul Music", Neon 2 "Polku", Hausmylly "Sä oot jees" sekä tietysti Raptori "Tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian".

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Maahanmuuttajat Sveitsin jalkapallomaajoukkueessa

Ajoittain on ollut juttua siitä, kuinka paljon Suomen jalkapallo- maajoukkueessa on maahanmuuttajataustaisia pelaajia. Viime aikoina maajoukkueessa pelanneista neljä on muissa maissa syntyneitä: Lukas Hradecky, Thomas Lam, Perparim Hetemaj, Roman Eremenko.

Tämä on kuitenkin pientä, jos verrataan maahanmuuttajataustaisten pelaajien määrää Sveitsin jalkapallomaajoukkueeseen:


Xherdan Shaqiri, Kosovon albaani, syntynyt Jugoslaviassa.

Valon Behrami, Kosovon albaani, syntynyt Jugoslaviassa.

Admir Mehmedi, Makedonian albaani, syntynyt Jugoslaviassa.

Blerim Dzemaili, Makedonian albaani, syntynyt Jugoslaviassa.

Granit Xhaka, vanhemmat Kosovon albaaneja.

Shani Tarashaj, vanhemmat Kosovon albaaneja.

Ricardo Rodriguez, espanjalainen isä, chileläinen äiti.

Haris Seferovic, bosnialaiset vanhemmat.

Eren Derdiyok, turkkilaiset vanhemmat.

Gélson Fernandes, syntynyt Kap Verdellä.

Johan Djourou, syntynyt Norsunluurannikolla.

Breel Embolo, syntynyt Kamerunissa.

Francois Moubandje, syntynyt Kamerunissa.

Yvon Mvogo, kamerunilaiset vanhemmat.

Denis Zakaria, kongolaiset vanhemmat.



maanantai 6. maaliskuuta 2017

YUP – Helppoa muisteltavaa

Suomalaisen rock-musiikin outolintuna pidetystä YUP:stä julkaistiin viikko sitten kirja, jossa bändin jäsenet ja bändiä lähellä olleet kertovat YUP:n tarinan. Kirja käsittelee ajanjakson 19872008, jolloin YUP perustettiin, bändi nousi marginaalista listaykkökseksi ja festivaalien päälavoille, menetti hieman suosiotaan ja jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle.

Omat ensimmäiset muistikuvani YUP:stä ovat alkuvuodelta 1998. Pidin bändiä outona enkä hirveästi välittänyt sen poukkoilevasta musiikista. Seuraavana vuonna näin YUP:n Provinssissa, kun yhtye esiintyi sunnuntaina puoliltapäivin festivaalin päälavalla. En tiedä, olinko krapulaisena juuri oikeanlaisessa mielentilassa, mutta jokin esiintymisessä viehätti. Elokuussa näin YUP:n Ankkarockissa, minkä jälkeen ostin kesällä julkaistun Me viihdytämme teitä -EP:n. Normaalien maihinnousun ostin muistaakseni julkaisupäivänä ja muutaman viikon kuluttua menin YUP:n keikalle Turun Kårenille. Vuoden loppuun mennessä omistin yhtyeen kaikki levyt ja YUP:stä tuli yksi suosikkibändejäni. Ostin kaikki YUP:n levyt heti niiden ilmestyttyä ja kävin bändin keikoilla parikymmentä kertaa,viimeisen kerran Helsingin On The Rocksissa syyskuussa 2008.

Helppoa muisteltavaa on erinomainen kirja YUP:n faneille, joita kiinnostaa yhtyeen taustat, levytysprosesseihin liittyvät tekijät ja se, miten bändin jäsenet käsittelivät vuosituhannen vaihteessa tapahtuneen nousun eturivin bändeihin. Vaikka olisi lukenut yhtyeen levytyspäiväkirjat ja monet haastattelut, antaa kirja paremman kuvan siitä, mitä "kulisseissa" todella tapahtui ja millaiset olivat YUP:n soittajien kuviot ja välit bänditoiminnan ulkopuolella. Samalla saa selkeämmän käsityksen siitä, mikä lopulta ajoi YUP:n päätökseen laittaa bändi telakalle.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

New York Rangers 1993-94

New York Rangers voitti kaudella 1993-94 Stanley Cupin ensimmäistä kertaa 54 vuoteen. Menestyskauden ratkaisevia tekijöitä olivat mm. uusi päävalmentaja Mike Keenan sekä onnistuneet pelaajahankinnat siirtorajan kynnyksellä. Kausi oli myös siitä merkittävä, että ensimmäistä kertaa Stanley Cup -pokaalia pääsivät nostamaan venäläispelaajat, joita Rangersin kokoonpanossa oli neljä: Aleksei Kovalev, Sergei Zubov, Sergei Nemtshinov ja Aleksandr Karpovtsev.

Rangersin lähtökohdat kauteen eivät olleet helpot, sillä edelliskaudella joukkue oli ollut divisioonansa viimeinen. Uusi seura Florida Panthers kaappasi NHL:n laajentumisdraftissa Rangersin toisen maalivahdin John Vanbiesbrouckin, minkä seurauksena Mike Richter nousi selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Kakkosmaalivahdiksi hankittiin paikallisvastustaja Islandersista Glenn Healy.

Puolustuksen runko pysyi samana: ykköspakkiparina toimi Brian Leetch ja Jeff Beukeboom, kakkosparissa olivat Kevin Lowe ja Sergei Zubov, joka pelasi ykkösylivoimassa Leetchin pakkiparina ja oli myös joukkueen paras pistemies runkosarjassa. Uusina pakkeina joukkueeseen tulivat Moskovan Dynamosta Karpovtsev sekä Vancouverista Doug Lidster. Kun puolustajia oli lopulta enemmän kuin omiksi tarpeiksi, sai rotaatiomiehistä poistua kauden aikana Phil Bourque (Ottawaan), James Patrick (Hartfordiin) ja Peter Andersson (Floridaan). 

Hyökkäyksessäkään ei tapahtunut kauden alla suuria muutoksia, kun kahdeksan edelliskautena eniten pisteitä tehnyttä hyökkääjää pysyivät joukkueessa. Ykkössentterinä ja kapteenina jatkoi Mark Messier, jonka vasemmalla laidalla viilettänyt Adam Graves teki runkosarjassa 52 maalia. Uusia hankintoja olivat Chicagosta tulleet Steve LarmerGreg Gilbert sekä keskushyökkääjä Mike Hudson, joka runkosarjan loppuun mennessä putosi kokoonpanosta. Alempien ketjujen miehistä Steven King lähti NHL:n uuteen seuraan Anaheimiin, Paul Broten siirtyi Minnesotasta Dallasiin muuttaneeseen Starsiin ja Jan Erixon palasi Ruotsiin. Sentteri Darren Turcotte sai lähteä kesken kauden Hartfordiin, josta tuli tilalle kovaotteinen Nick Kypreos. Koska Rangersilla oli kokoonpanossa vähän luontaisia senttereitä, joutuivat Esa Tikkanen ja Aleksei Kovalev pelaamaan keskushyökkääjän tontilla.

Rangers pelasi hyvän runkosarjan ja oli NHL:n eniten pisteitä kerännyt joukkue. Siitä huolimatta siirtorajan kynnyksellä tehtiin useampi pelaajahankinta tavoitteena vahvistaa joukkuetta playoffseja varten. Mike Keenanin toiveesta Chicagosta hankittiin fyysiset laitahyökkääjät Stephane Matteau sekä Brian Noonan ja vaihdossa toiseen suuntaan meni taitava Tony Amonte, joka ei istunut Keenanin sapluunaan. Myöskään nopea laitahyökkääjä Mike Gartner ei sopinut Rangersin pelitapaan ja hänet vaihdettiin Toronton Glenn Andersoniin. Sentterivajetta täydentämään hankittiin Edmontonista kokenut Craig MacTavish, joka oli NHL:n viimeinen ilman kypärää pelannut pelaaja. Vaihdossa Edmontonille annettiin nuori (20-v) Todd Marchant, joka teki parhaimmalla kaudellaan 2002-2003 tehot 20+40=60 ja oli kaudella 2006-2007 voittamassa Anaheimille Stanley Cupia yhdessä Teemu Selänteen kanssa.

Mike Keenan luotti siis kokemukseen ja pelaajiin, joilla oli kokemusta nimenomaan isojen pelien voittamisesta. Rangersissa oli monta miestä, jotka olivat olleet voittamassa Stanley Cupeja 1980-luvun lopun menestysseura Edmonton Oilersille: Messier, Tikkanen, Anderson, MacTavish, Graves, Beukeboom ja Lowe. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Rangers tyrmäsi paikallisvastustaja Islandersin voittaen kaksi ensimmäistä peliä kotonaan kummatkin 6-0. Kun tämän jälkeen Rangers otti vielä selvät vierasvoitot lukemin 5-1 ja 5-2, eteni se helposti konferenssin välieriin.

Toisella kierroksella vastaan asettui Washington Capitals, jonka Rangers voitti kahdessa ensimmäisessä kotipelissä selvin lukemin 6-3 ja 5-2 ja ensimmäisen vieraspelin 3-0. Toinen vieraspeli, jossa sarja oli Rangersille katkolla, tuotti lopulta ensimmäisen tappion playoffseissa, kun Washington karkasi toisessa erässä kolmen maalin johtoon ja otti voiton 4-2. Rangers katkaisi sarjan viidennessä pelissä kotonaan, kun Brian Leetch teki voittomaalin kolme ja puoli minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä ja Rangers voitti ottelun 4-3 ja koko ottelusarjan lukemin 4-1.

Konferenssifinaalissa Rangers sai vastaansa New Jersey Devilsin. Ottelusarjasta tuli ennätystasainen: se venyi aina seitsemänteen otteluun saakka ja peräti kolme ottelua ratkesi vasta jatkoerässä. Kuudennessa ottelussa Rangers oli selkä seinää vasten: New Jersey oli voittanut sarjan viidennen ottelun New Yorkissa lukemin 4-1 ja sarja oli katkolla Devilsille vieläpä sen kotiareenalla. Ottelu alkoi Rangersin kannalta huonosti, New Jersey meni ensimmäisessä erässä 2-0 -johtoon ja näytti etenevän finaaleihin. Toisessa erässä New Jersey hallitsi ottelua ja loi vaarallisia tilanteita, mutta Richter esitti Rangersin maalilla maagisia otteita ja torjui kaikki maalintekoyritykset. Kun aivan toisen erän lopulla Kovalev kavensi lukemiin 2-1, siirtyi momentum Rangersille. Kolmannen erän alussa Messier iski Rangersin tasoihin, kymmenen minuutin päästä johtoon ja viimeisteli vielä tyhjiin hattutemppunsa. Näin Rangers voitti lukemin 4-2 siirtäen sarjan katkolle New Yorkiin. Seitsemännestä ottelusta tuli todellinen jännitysnäytelmä, sillä New Jersey tasoitti ottelun, kun peliaikaa oli jäljellä vain kahdeksan sekuntia. Ottelu siirtyi jatkoerään, jossa ratkaisijaksi nousi Mike Keenanin hankinta siirtorajan kynnyksellä, Stephane Matteau, joka oli myös ratkaissut sarjan kolmannen ottelun Rangersille jatkoerässä.



Finaaleissa Rangers kohtasi Vancouver Canucksin, joka voitti ensimmäisen ottelun jatkoerässä. Tämän jälkeen kuitenkin Rangers näytti marssivan helposti mestaruuteen, kun se voitti kolme seuraavaa kohtaamista ja mestaruus oli katkolla viidennessä ottelussa New Yorkissa. Vancouver johti vähämaalista ottelua toisen erän jälkeen 1-0, kun kolmannessa erässä alkoi tapahtua: Ensiksi Vancouver meni aivan erän alussa 3-0 -johtoon. Sitten Rangers tuli kolmella maalillaan tasoihin ennen kuin erä oli ehtinyt puoliväliin. Tästä ei mennyt kuin neljä minuuttia ja Vancouver johti taas kolmella maalilla ja voitti ottelun lopulta 6-3. Kuudetta ottelua Vancouver johti kolmannen erän alussa 2-1 ja siirtyi kahdeksan minuutin kohdalla 3-1 -johtoon. Kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä puolitoista minuuttia, Vancouver onnistui saamaan kiekon maaliin, mutta tuomarit eivät tätä huomanneet, peli jatkui ja kohta Rangers teki maalin. Videotarkistuksessa Vancouverin maali hyväksyttiin, Rangersin kavennusmaali hylättiin ja niin Vancouver voitti 4-1 ja siirsi mestaruuden katkolle seitsemänteen otteluun. Ratkaisupelissä Rangers siirtyi ensimmäisessä erässä 2-0 -johtoon Leetchin ja Gravesin maaleilla. Toisessa erässä Vancouver kavensi lukemiksi 2-1, mutta Rangers siirtyi jälleen kahden maalin johtoon, kun Brian Noonan onnistui ylivoimalla (vaikka maali merkittiinkin Messierille). Vancouverin ensimmäisen maalin tehnyt Trevor Linden onnistui vielä kolmannessa erässä kaventamaan lukemiksi 3-2, mutta tämän lähemmäksi vierasjoukkue ei enää päässyt ja niin Rangers voitti ensimmäisen Stanley Cupin sitten vuoden 1940.


















New York Rangersin ketjut ratkaisevassa Stanley Cup -finaalissa:

9 Adam Graves - 11 Mark Messier - 36 Glenn Anderson
2 Brian Leetch - 23 Jeff Beukeboom

32 Stephane Matteau - 27 Aleksei Kovalev - 28 Steve Larmer
4 Kevin Lowe - 21 Sergei Zubov

10 Esa Tikkanen - 14 Craig MacTavish - 16 Brian Noonan
24 Jay Wells - 6 Doug Lidster

17 Greg Gilbert - 13 Sergei Nemtshinov - 19 Nick Kypreos

35 Mike Richer
(30 Glenn Healy)


Kauden jälkeen valmentaja Mike Keenan lähti St Louisiin mukanaan Esa Tikkanen, Glenn Anderson, Greg Gilbert ja Doug Lidster. Senttereistä Craig MacTavish lähti Philadelphiaan ja vähälle peliajalle jäänyt Mike Hudson suuntasi Pittsburghiin.