New York Rangers 1993-94

New York Rangers voitti kaudella 1993-94 Stanley Cupin ensimmäistä kertaa 54 vuoteen. Menestyskauden ratkaisevia tekijöitä olivat mm. uusi päävalmentaja Mike Keenan sekä onnistuneet pelaajahankinnat siirtorajan kynnyksellä. Kausi oli myös siitä merkittävä, että ensimmäistä kertaa Stanley Cup -pokaalia pääsivät nostamaan venäläispelaajat, joita Rangersin kokoonpanossa oli neljä: Aleksei Kovalev, Sergei Zubov, Sergei Nemtshinov ja Aleksandr Karpovtsev.

Rangersin lähtökohdat kauteen eivät olleet helpot, sillä edelliskaudella joukkue oli ollut divisioonansa viimeinen. Uusi seura Florida Panthers kaappasi NHL:n laajentumisdraftissa Rangersin toisen maalivahdin John Vanbiesbrouckin, minkä seurauksena Mike Richter nousi selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Kakkosmaalivahdiksi hankittiin paikallisvastustaja Islandersista Glenn Healy.

Puolustuksen runko pysyi samana: ykköspakkiparina toimi Brian Leetch ja Jeff Beukeboom, kakkosparissa olivat Kevin Lowe ja Sergei Zubov, joka pelasi ykkösylivoimassa Leetchin pakkiparina ja oli myös joukkueen paras pistemies runkosarjassa. Uusina pakkeina joukkueeseen tulivat Moskovan Dynamosta Karpovtsev sekä Vancouverista Doug Lidster. Kun puolustajia oli lopulta enemmän kuin omiksi tarpeiksi, sai rotaatiomiehistä poistua kauden aikana Phil Bourque (Ottawaan), James Patrick (Hartfordiin) ja Peter Andersson (Floridaan). 

Hyökkäyksessäkään ei tapahtunut kauden alla suuria muutoksia, kun kahdeksan edelliskautena eniten pisteitä tehnyttä hyökkääjää pysyivät joukkueessa. Ykkössentterinä ja kapteenina jatkoi Mark Messier, jonka vasemmalla laidalla viilettänyt Adam Graves teki runkosarjassa 52 maalia. Uusia hankintoja olivat Chicagosta tulleet Steve Larmer, Greg Gilbert sekä keskushyökkääjä Mike Hudson, joka runkosarjan loppuun mennessä putosi kokoonpanosta. Alempien ketjujen miehistä Steven King lähti NHL:n uuteen seuraan Anaheimiin, Paul Broten siirtyi Minnesotasta Dallasiin muuttaneeseen Starsiin ja Jan Erixon palasi Ruotsiin. Sentteri Darren Turcotte sai lähteä kesken kauden Hartfordiin, josta tuli tilalle kovaotteinen Nick Kypreos. Koska Rangersilla oli kokoonpanossa vähän luontaisia senttereitä, joutuivat Esa Tikkanen ja Aleksei Kovalev pelaamaan keskushyökkääjän tontilla.

Rangers pelasi hyvän runkosarjan ja oli NHL:n eniten pisteitä kerännyt joukkue. Siitä huolimatta siirtorajan kynnyksellä tehtiin useampi pelaajahankinta tavoitteena vahvistaa joukkuetta playoffseja varten. Mike Keenanin toiveesta Chicagosta hankittiin fyysiset laitahyökkääjät Stephane Matteau sekä Brian Noonan ja vaihdossa toiseen suuntaan meni taitava Tony Amonte, joka ei istunut Keenanin sapluunaan. Myöskään nopea laitahyökkääjä Mike Gartner ei sopinut Rangersin pelitapaan ja hänet vaihdettiin Toronton Glenn Andersoniin. Sentterivajetta täydentämään hankittiin Edmontonista kokenut Craig MacTavish, joka oli NHL:n viimeinen ilman kypärää pelannut pelaaja. Vaihdossa Edmontonille annettiin nuori (20-v) Todd Marchant, joka teki parhaimmalla kaudellaan 2002-2003 tehot 20+40=60 ja oli kaudella 2006-2007 voittamassa Anaheimille Stanley Cupia yhdessä Teemu Selänteen kanssa.

Mike Keenan luotti siis kokemukseen ja pelaajiin, joilla oli kokemusta nimenomaan isojen pelien voittamisesta. Rangersissa oli monta miestä, jotka olivat olleet voittamassa Stanley Cupeja 1980-luvun lopun menestysseura Edmonton Oilersille: Messier, Tikkanen, Anderson, MacTavish, Graves, Beukeboom ja Lowe. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Rangers tyrmäsi paikallisvastustaja Islandersin voittaen kaksi ensimmäistä peliä kotonaan kummatkin 6-0. Kun tämän jälkeen Rangers otti vielä selvät vierasvoitot lukemin 5-1 ja 5-2, eteni se helposti konferenssin välieriin.

Toisella kierroksella vastaan asettui Washington Capitals, jonka Rangers voitti kahdessa ensimmäisessä kotipelissä selvin lukemin 6-3 ja 5-2 ja ensimmäisen vieraspelin 3-0. Toinen vieraspeli, jossa sarja oli Rangersille katkolla, tuotti lopulta ensimmäisen tappion playoffseissa, kun Washington karkasi toisessa erässä kolmen maalin johtoon ja otti voiton 4-2. Rangers katkaisi sarjan viidennessä pelissä kotonaan, kun Brian Leetch teki voittomaalin kolme ja puoli minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä ja Rangers voitti ottelun 4-3 ja koko ottelusarjan lukemin 4-1.

Konferenssifinaalissa Rangers sai vastaansa New Jersey Devilsin. Ottelusarjasta tuli ennätystasainen: se venyi aina seitsemänteen otteluun saakka ja peräti kolme ottelua ratkesi vasta jatkoerässä. Kuudennessa ottelussa Rangers oli selkä seinää vasten: New Jersey oli voittanut sarjan viidennen ottelun New Yorkissa lukemin 4-1 ja sarja oli katkolla Devilsille vieläpä sen kotiareenalla. Ottelu alkoi Rangersin kannalta huonosti, New Jersey meni ensimmäisessä erässä 2-0 -johtoon ja näytti etenevän finaaleihin. Toisessa erässä New Jersey hallitsi ottelua ja loi vaarallisia tilanteita, mutta Richter esitti Rangersin maalilla maagisia otteita ja torjui kaikki maalintekoyritykset. Kun aivan toisen erän lopulla Kovalev kavensi lukemiin 2-1, siirtyi momentum Rangersille. Kolmannen erän alussa Messier iski Rangersin tasoihin, kymmenen minuutin päästä johtoon ja viimeisteli vielä tyhjiin hattutemppunsa. Näin Rangers voitti lukemin 4-2 siirtäen sarjan katkolle New Yorkiin. Seitsemännestä ottelusta tuli todellinen jännitysnäytelmä, sillä New Jersey tasoitti ottelun, kun peliaikaa oli jäljellä vain kahdeksan sekuntia. Ottelu siirtyi jatkoerään, jossa ratkaisijaksi nousi Mike Keenanin hankinta siirtorajan kynnyksellä, Stephane Matteau, joka oli myös ratkaissut sarjan kolmannen ottelun Rangersille jatkoerässä.

Finaaleissa Rangers kohtasi Vancouver Canucksin, joka voitti ensimmäisen ottelun pitkälti maalivahti Kirk McLeanin huipputorjuntojen ansiosta. Rangers johti ottelua 2-1, mutta Vancouver onnistui tasoittamaan, kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä vain minuutti. Voitto-osuma syntyi, kun ensimmäistä jatkoerää oli jäljellä ainoastaan 32 sekuntia. Tämän jälkeen kuitenkin Rangers näytti marssivan helposti mestaruuteen, kun se voitti kolme seuraavaa kohtaamista ja mestaruus oli katkolla viidennessä ottelussa New Yorkissa. Vancouver johti vähämaalista ottelua toisen erän jälkeen 1-0, kun kolmannessa erässä alkoi tapahtua: Ensiksi Vancouver meni aivan erän alussa 3-0 -johtoon. Sitten Rangers tuli kolmella maalillaan tasoihin ennen kuin erä oli ehtinyt puoliväliin. Tästä ei mennyt kuin neljä minuuttia ja Vancouver johti taas kolmella maalilla ja voitti ottelun lopulta 6-3. Kuudetta ottelua Vancouver johti kolmannen erän alussa 2-1 ja siirtyi kahdeksan minuutin kohdalla 3-1 -johtoon. Kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä puolitoista minuuttia, Vancouver onnistui saamaan kiekon maaliin, mutta tuomarit eivät tätä huomanneet, peli jatkui ja kohta Rangers teki maalin. Videotarkistuksessa Vancouverin maali hyväksyttiin, Rangersin kavennusmaali hylättiin ja niin Vancouver voitti 4-1 ja siirsi mestaruuden katkolle seitsemänteen otteluun. Ratkaisupelissä Rangers siirtyi ensimmäisessä erässä 2-0 -johtoon Leetchin ja Gravesin maaleilla. Toisessa erässä Vancouver kavensi lukemiksi 2-1, mutta Rangers siirtyi jälleen kahden maalin johtoon, kun Brian Noonan onnistui ylivoimalla (vaikka maali merkittiinkin Messierille). Vancouverin ensimmäisen maalin tehnyt Trevor Linden onnistui vielä kolmannessa erässä kaventamaan lukemiksi 3-2, mutta tämän lähemmäksi vierasjoukkue ei enää päässyt ja niin Rangers voitti ensimmäisen Stanley Cupin sitten vuoden 1940.

New York Rangersin ketjut ratkaisevassa Stanley Cup -finaalissa:

9 Adam Graves - 11 Mark Messier - 36 Glenn Anderson

2 Brian Leetch - 23 Jeff Beukeboom

32 Stephane Matteau - 27 Aleksei Kovalev - 28 Steve Larmer

4 Kevin Lowe - 21 Sergei Zubov

10 Esa Tikkanen - 14 Craig MacTavish - 16 Brian Noonan

24 Jay Wells - 6 Doug Lidster

17 Greg Gilbert - 13 Sergei Nemtshinov - 19 Nick Kypreos

35 Mike Richer

(30 Glenn Healy)


Kauden jälkeen valmentaja Mike Keenan lähti St Louisiin mukanaan Esa Tikkanen, Glenn Anderson, Greg Gilbert ja Doug Lidster. Senttereistä Craig MacTavish lähti Philadelphiaan ja vähälle peliajalle jäänyt Mike Hudson suuntasi Pittsburghiin.