Rakkaimmat Aerosmithin biisit

Aerosmith on parhaillaan jäähyväisrundillaan. Olen itse nähnyt Aerosmithin keikalla kahdesti: Ruisrockissa 10.7.1994 ja Hartwall Areenalla 15.5.1997. Koska kyseessä on minulle ehkä rakkain bändi, ajattelin listata rakkaimmat Aerosmithin biisit. Moneen biisiin liittyy nostalgisia muistoja nuoruusvuosilta. Kolmen kärki oli helppo nimetä, mutta niitä seuraavien järjestys voisi olla jonain muuna päivänä toisenlainen. Lisäksi pari biisiä tippui listalta aivan viime hetkellä.

1. Seasons of Wither

Listan ykkösbiisin nimeäminen on helppoa. Kuulin Seasonsin ensimmäisen kerran, kun vuoden 1994 Ruisrockissa jaettiin ennen Aerosmithin keikkaa c-kasetteja, joissa oli englanniksi kerrottuna yhtyeen tarina ja seassa pätkiä biiseistä. Get Your Wings -albumin ostin saman vuoden syksyllä.

2. Rats in the Cellar

Rocks on ehdoton suosikkilevyni ja Rats In The Cellar styge, josta tuli suosikkiraita heti, kun levyn ostin alkuvuonna -94. Biisissä yhdistyy rock-paahtamisen kanssa osuvat riffit ja tarttuvat melodiat.

3. Deuces Are Wild

Sain Big Ones -kokoelma joululahjaksi vuonna 1994 ja kyseinen ennen julkaisematon kappale oli mukana levyllä. Muistan selkeästi, kun kuuntelin biisin ensimmäisen kerran. Minulle erittäin henkilökohtainen biisi, jonka kuuntelin samana päivänä, kun menin naimisiin.

4. Blind Man

Edellä mainitun kokoelman singlejulkaisu marraskuulta 1994. Nostalgiabiisi joka vie muistoissa loppuvuoteen -94, jolloin omistin jo kaikki Aerosmithin levyt.

5. No More No More

Ostin Toys In The Attic -levyn joskus alkusyksystä -94 ja No More No Moresta tuli ajan myötä yksi suosikeistani. Hyvin simppeli biisi, jossa on nätti riffi ja outro. Yksinkertainen on kaunista.

6. Shut Up And Dance

Aloin kuunnella Aerosmithia vuonna 1993, jolloin menestyslevy Get A Grip ilmestyi. Siksi albumilta voisi nimetä useammankin rakkaan kappaleen, mutta yhdeksi suosikiksi on muodostunut levyn kahdeksas raita Shut Up And Dance. Sujuvasti rullaava styge, jossa toimiva riffi ja melodinen koukku samassa paketissa.

7. Simoriah

Hieman tuntemattomampi biisi albumilta Permanent Vacation, jonka sain joululahjaksi vuonna 1993. Vaikka kappale jää levyllä hittien Rag Doll ja Dude (Looks Like A Lady) välissä monelta hieman varjoon, on siitä muodostunut itselleni yksi suosikeista.

8. Reason A Dog

Oikeastaan ainoa kappale, jota kuuntelen varsin vaatimattomalta Done With Mirrors -levyltä ehkä siksi, että säkeistön kitara muistuttaa erehdyttävästi Season Of Witherin alkuriffiä.

9. Chip Away The Stone

Kuulin tämän ainostaan Gems-kokoelmalla julkaistun biisin vasta keväällä 1997, kun ostin Live! Bootleg -levyn. Jälleen yksinkertainen ja toimiva kitarariffi sekä yksi, osuva sointuvaihdos melodisena koukkuna.

10. Push Comes To Shove

Vuonna 1982 julkaistu Rock In A Hard Place sivuutetaan usein Aerosmithin tuotannossa, sillä se on ainoa levy, jolla ei soita kitaristit Joe Perry ja Brad Whitford. Albumin päätösraita oli itselleni pitkään jonkinlainen päähänpinttymä, vaikken ole sitä viime vuosina monestikaan kuunnellut.