Suomalaisen rock-musiikin outolintuna pidetystä YUP:stä julkaistiin viikko sitten kirja, jossa bändin jäsenet ja bändiä lähellä olleet kertovat YUP:n tarinan. Kirja käsittelee ajanjakson 1987–2008, jolloin YUP perustettiin, bändi nousi marginaalista listaykkökseksi ja festivaalien päälavoille, menetti hieman suosiotaan ja jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle.
Omat ensimmäiset muistikuvani YUP:stä ovat alkuvuodelta 1998. Pidin bändiä outona enkä hirveästi välittänyt sen poukkoilevasta musiikista. Seuraavana vuonna näin YUP:n Provinssissa, kun yhtye esiintyi sunnuntaina puoliltapäivin festivaalin päälavalla. En tiedä, olinko krapulaisena juuri oikeanlaisessa mielentilassa, mutta jokin esiintymisessä viehätti. Elokuussa näin YUP:n Ankkarockissa, minkä jälkeen ostin kesällä julkaistun Me viihdytämme teitä -EP:n. Normaalien maihinnousun ostin muistaakseni julkaisupäivänä ja muutaman viikon kuluttua menin YUP:n keikalle Turun Kårenille. Vuoden loppuun mennessä omistin yhtyeen kaikki levyt ja YUP:stä tuli yksi suosikkibändejäni. Ostin kaikki YUP:n levyt heti niiden ilmestyttyä ja kävin bändin keikoilla parikymmentä kertaa,viimeisen kerran Helsingin On The Rocksissa syyskuussa 2008.
Helppoa muisteltavaa on erinomainen kirja YUP:n faneille, joita kiinnostaa yhtyeen taustat, levytysprosesseihin liittyvät tekijät ja se, miten bändin jäsenet käsittelivät vuosituhannen vaihteessa tapahtuneen nousun eturivin bändeihin. Vaikka olisi lukenut yhtyeen levytyspäiväkirjat ja monet haastattelut, antaa kirja paremman kuvan siitä, mitä "kulisseissa" todella tapahtui ja millaiset olivat YUP:n soittajien kuviot ja välit bänditoiminnan ulkopuolella. Samalla saa selkeämmän käsityksen siitä, mikä lopulta ajoi YUP:n päätökseen laittaa bändi telakalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti