Red Hot Chili Peppers 1990-luvulla

1990-luku oli Red Hot Chili Peppersille vuosikymmen, jolloin sattui ja tapahtui. Bändi nousi maailmanmaineeseen, koki miehistönvaihdoksia, katosi kuvasta ja palasi uudelleen huipulle.

Vuonna 1990 Red Hot Chili Peppers oli kiertueella edellisvuoden elokuussa julkaistun Mother's Milk -levyn tiimoilta. Yhtye oli uusiutunut, kun heroiinin yliannostukseen kesällä 1988 kuolleen kitaristi Hillel Slovakin tilalle oli tullut 18-vuotias John Frusciante ja Jack Ironsin tyhjäksi jättämälle rumpalin pallille Detroitista kotoisin ollut Chad Smith. Keikkailun seurauksena uusi kokoonpano oli alkanut nivoutua yhteen ja bändi oli saavuttanut suurempaa suosiota, kun musiikkivideotkin pyörivät MTV:llä.

Red Hot Chili Peppersin potentiaali oli huomattu myös levy-yhtiöissä ja ennen kuin yhtye alkoi valmistella seuraavaa pitkäsoittoaan, se teki rahakkaan levytyssopimuksen Warnerin kanssa. Esituotantovaiheen jälkeen bändi vetäytyi toukokuussa 1991 tuottaja Rick Rubinin kanssa kuudeksi viikoksi vanhaan kartanoon, joka muutettiin studioksi. Lopputuloksena oli 17 raitaa sisältänyt pitkäsoitto Bloodsugarsexmagik, joka julkaistiin saman vuoden syyskuussa.

Albumi oli jättimenestys ja vei yhtyeen yhä suuremmille esiintymisareenoille. Menestys oli kuitenkin kitaristi Frusciantelle liikaa ja hän lopulta jätti yhtyeen toukokuussa 1992 kesken kiertueen. Uudeksi kitaristiksi tuli Arik Marshall, joka soitti Chili Peppersien kanssa reilu 50 keikkaa heinäkuun 1992 ja helmikuun 1993 välillä. Tämän jälkeen Marshall erotettiin bändistä ja tilalle tuli ensiksi lyhytaikaisesti Jesse Tobias ja lopulta Dave Navarro. Vuoden 1993 loput keikat jouduttiin peruttamaan, kun basisti Flealla todettiin krooninen väsymysoireyhtymä.

Vuonna 1994 Red Hot Chili Peppers alkoi valmistella uutta levyä uuden kitaristinsa kanssa. Yhtye meni studioon kesäkuussa ja esiintyi loppukesästä Woodstock '94 -tapahtumassa, joka oli Dave Navarron ensiesiintyminen Red Hot Chili Peppersissä. Levyn valmistuminen viivästyi, kun laulaja Anthony Kiedis kärsi writer's blockista ja taisteli huumeaddiktiotaan vastaan. Albumi One Hot Minute julkaistiin lopulta syyskuussa 1995, minkä jälkeen Chili Peppers lähti kiertueelle. Kesäkuussa 1996 yhtye esiintyi myös Ruisrockissa. Kiertue päättyi 11. heinäkuuta, minkä jälkeen bändi jäi tauolle.

Red Hot Chili Peppers ryhtyi kirjoittamaan uusia biisejä vuoden 1998 alussa. Työskentely huumeongelmien kanssa painineen Navarron kanssa osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi, minkä vuoksi tämä erotettiin yhtyeestä. Huhtikuussa Flea meni tapaamaan John Frusciantea, joka oli katkaisuhoidossa ja kysyi tämän halukkuutta liittyä takaisin bändiin. Frusciante suostui ja niin Red Hot Chili Peppers alkoi hitaasti valmistella uutta materiaalia. Tätä ennen yhtye teki lyhyen kahdentoista keikan kiertueen kesä-syyskuussa, jolloin kuultiin mm. raakileversio tulevasta hitistä "Scar Tissue".

Uusi levy Californication julkaistiin kesäkuun alussa 1999 ja se oli jättimenestys. Heinäkuussa 1999 yhtye esiintyi Woodstock '99 -tapahtumassa, minkä jälkeen käynnistyi kiertue Euroopasta ja Moskovan Punaiselta torilta. Muutaman Etelä-Amerikan konsertin jälkeen Red Hot Chili Peppers tuli uudestaan Eurooppaan ja soitti mm. kahtena peräkkäisenä iltana Helsingin Hartwall Areenalla lokakuun lopulla. Uudenvuodenaattona bändi esiintyi Inglewoodin kaupungissa Los Angelesin lounaispuolella ennen kuin alkoi valmistautua Japanin ja Oseanian kiertueisiin seuraavan vuosituhannen puolella.

Red Hot Chili Peppers - The Getaway

Kuuntelin läpi Red Hot Chili Peppersin uusimman. Eka sinkku ”Dark Necessities” antoi pientä toivoa, mutta kokonaisuus on pettymys ja levy jopa huonompi kuin yhtyeen edellinen pitkäsoitto. Levyn nimikkobiisi ”The Getaway” on koko bändin historian löysin albumin avausraita. Ja kun kolmetoista kappaletta sisältävä platta etenee viidenteen biisiin, alkaa olla selvä, ettei levy nouse missään vaiheessa lentoon. ”This Ticonderoga” on olevinaan äänekkäämpi ralli, mutta kuulostaa lähinnä häiritsevältä päälleliimattuine synamattoineen.

Eniten kokonaisuudessa ärsyttää saundimaailma: basso on tunkkainen ja rummut käyneet läpi sellaisen jälkikäsittelyn, ettei Chad Smithin kädenjälki kuulu useimmissa biiseissä juuri lainkaan. Yleisesti on hyvin vaikea ymmärtää, missä yhteydessä tätä jaksaisi kuunnella, ehkä sateisena sunnuntaipäivänä palatessa darrassa festareilta. Levyllä on korkeintaan 2-3 ihan svengaavaa biisiä, jotka toimii osana soittolistaa. (Edelliseltä levyltä omaan soittolistaan jäi ainoastaan ”Look Around” ja ”Ethiopia”.)

Kun olin vuonna 1999 kaksi kertaa RHCP:n keikalla Californication-kiertueella (Tuhkolmassa ja Helsingissä), hiki vain lensi, kun yleisö riehui ja kaatuili ympäriinsä. Voin kuvitella, kuinka syyskuussa Hartwall Areenalla bändi veivaa näitä uusia väsyneitä ralleja samalla, kun jengi pönöttää ja ottaa pystykuvavideota. Kuitenkin suurin syy, miksi itse en ostanut lippua keikalle löytyy yhtyeen kokoonpanosta: Aikoinaan Chili Peppersin jätkät sanoivat, että John Frusciante on ainoa oikea ja täydellinen kitaristi bändiin. Tämä piti paikkansa. Tällä hetkellä 6-kielisen varressa on halpa kopio, kaveri, joka on omaksunut lähinnä roolin jäljitellä Fruscianten soittoa ja lavamaneereja (esim. Navarron pestistä bändissä voi olla montaa mieltä, mutta hän sentään toi bändiin oman persoonansa ja stailinsa). 

Uplift Mofo

Tänään tulee kuluneeksi tasan 17 vuotta siitä, kun ostin Red Hot Chili Peppersin levyn Uplift Mofo Party Plan. Tuota ennen olin ostanut RHCP:n levyistä One Hot Minuten lokakuussa -95 ja Bloodsugarsexmagikin lokakuussa -97.

 

Muistan että maanantaina 15.12.1997 oli lukion koeviikko meneillään. Kokeen jälkeen menin levykauppaan ja totesin, että täytynee hankkia joku vanhempi RHCP-platta. Käteen tarttui vuoden 1987 julkaisu Uplift Mofo Party Plan ja saman viikon torstaina 18. joulukuuta Freaky Styley. RHCP-diggailu oli kovimmillaan ja alkuvuonna -98 ostin Mother's Milkin ja seuraavana vuonna Californicationin heti julkaisupäivänä.

 

 

Hillel Slovak 1962–1988

Muistin juuri, että eilen tuli kuluneeksi tasan 25 vuotta Hillel Slovakin kuolemasta. Slovak tuli tunnetuksi Red Hot Chili Peppersin alkuperäisenä kitaristina.

 

Hillel Slovak syntyi Haifassa, Israelissa 13. huhtikuuta 1962. Hän muutti Kaliforniaan 5-vuotiaana ja alkoi high schoolissa soittaa kitaraa. Samoihin aikoihin hän tutustui Anthony Kiedisiin ja Michael "Flea" Balzaryyn, joista tuli hänen hyviä ystäviä. Ystävykset perustivat yhdessä rumpali Jack Ironsin kanssa bändin, josta sittemmin tuli Red Hot Chili Peppers. Slovak ja Irons kuitenkin jättivät yhtyeen keskittyäkseen toiseen bändiinsä What Is This?. Slovak liittyi takaisin Peppersin debyyttialbumin jälkeen ja oli mukana levyttämässä albumeja Freaky Styley (1985) ja Uplift Mofo Party Plan (1987). Slovak kuoli heroiinin yliannostukseen pian palattuaan vuoden 1988 Euroopan kiertueelta. Esiintyminen Provinssirockissa '88 jäi hänen viimeisekseen.