Olen seurannut jääkiekon SM-liigaa reilu 20 vuotta ja kannattanut Rauman Lukkoa kaudesta 1993-94. Jos pitäisi nimetä tältä ajalta Lukon paras miehistö, niin valinta olisi selvä: kauden 1994-95 joukkue.
Tuolloin, tasan 20 vuotta sitten, runkosarjaa pelattiin 50 ottelua. Lukko sijoittui kaudella 1994-95 runkosarjassa toiseksi, kun tasapisteissä ollut HIFK jäi huonommalla maalisuhteella sijalle 3. 50 ottelustaan Lukko voitti 29, hävisi 12 ja pelasi tasan 9. Maalisuhde oli +76 ja tehtyjen maalien keskiarvo per ottelu 4,2 (päästettyjen 2,68).
Erityisesti kaudesta on jäänyt mieleen se, kuinka nihkeän alun jälkeen (8 ottelun saldo 2 voittoa, 1 tasapeli, 5 tappiota) Lukon maalivahdiksi tuli New York Rangerin farmijoukkueesta Boris Rousson, minkä jälkeen Lukko voitti 10 ottelua putkeen. Lisäksi itse olin tuolla kaudella katsomassa elämäni ensimmäistä SM-liigaottelua TuTo-Lukko 19.2.1995.
Lukon ykkösketjussa pelasi Jari Torkki, Kalle Sahlstedt ja Tero Arkiomaa. Maalinteko jakautui tasaisesti, sillä peräti kahdeksan hyökkääjää teki vähintään 14 maalia ja paras maalintekijä Pasi Saarela "vain" 23 maalia (tosin Saarela pelasi runkosarjassa ainoastaan 39 ottelua eli maalikeskiarvo per ottelu oli 0,59). Lukon paras pistemies Tero Arkiomaa oli tehoilla 22+23=45 pistepörssissä vasta sijalla 10. Hyökkäysarsenaalin tasaisuudesta ja myös tulivoimasta kertoo osaltaan se, että kolmosketjussa pelanneen Mikko Peltolan tehopisteet olivat 16+18=34.
Lukolla oli myös kiekollisesti taitavat puolustajat. Kuvaavaa on se, että Marko Tuulola iski tehot 7+14=21, mutta oli puolustajista vasta neljänneksi paras pistemies. Puolustajat tekivät Lukon 210 maalista 40 eli 19 %. Lukon puolustaja Joni Lehto valittiin kauden tulokkaaksi ja kanadalaisvahti Rousson parhaaksi maalivahdiksi. Molemmat valittiin myös kauden all stars -kentälliseen.
Joukkue pysyi melko samana läpi kauden. Boris Rousson tuli Lukkoon lokakuussa, kun Kimmo Vesasta ei ollut Jarmo Myllyksen korvaajaksi ykkösvahtina. Vuodenvaihteessa HPK:n edelliskauden maalitykki Tomas Kapusta siirtyi Ässiin, kun Lukkoon tuli NHL:n työsulkukaudesta johtuen edelliskevään Stanley Cup -mestari Glenn Anderson pelaten lopulta vain neljä ottelua. Vuoden alussa kolmosketjun sentteriksi tuli Toni Koivunen ja vähälle peliajalle jäänyt Harri Suvanto siirtyi Turun Palloseuraan, missä pääsikin keväällä nostamaan kannua. Suvanto teki ratkaisevassa viidennessä finaalissa maalin.
Huikeasta runkosarjasta huolimatta Lukko ei tuolla kaudella kyennyt parhaimpaan suoritukseen pudotuspeleissä. Kiekko-Espoo kaatui puolivälierissä voitoin 3-1 Joni Lehdon tehdessä kaksi jatkoaikamaalia, mutta välierissä vastaan tullut TPS:n nuori joukkue osoittautui liian vaikeaksi palaksi. Raumalla pelatussa ensimmäisessä välierässä TPS karkasi Lukon 1-0 -maalin jälkeen 5-1 -johtoon, Lukko kavensi päätöserässä jo lukemiin 4-5 kunnes TPS teki tyhjiin 4-6. Lukko voitti toisen ottelun Turussa tasoittaen sarjan, mutta kolmannessa välierässä Joni "Magnum44" Lehto loukkaantui, mikä oli Lukolle liian kova kolaus. TPS voitti Raumalla toistamiseen 6-4 ja neljännen ottelun Turussa 4-3 vieden sarjan otteluvoitoin 3-1 ja edeten lopulta Suomen mestariksi. Lukko ei enää jaksanut innostua pronssiottelusta, vaan Ässät vei himmeimmän mitalin lukemin 3-0.
Mielenkiintoinen kuriositeetti: tämän kauden SM-liigassa on neljä pelaajaa, joiden isät pelasivat kauden 1994-95 Lukon joukkueessa (ks. edellinen postaus).
Boris Rousson oli kaudella 1994-95 SM-liigan ainoa ns. rightin maalivahti, joka piti mailaa vasemmassa ja räpylää oikeassa kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti