Kun ennen tuli käytyä keikoilla

Nykyään en käy enää keikoilla tai konserteissa kahdesta syystä. Ensinnäkin olen nähnyt oikeastaan kaikki suosikkibändini kuten Aerosmith (1994, 1997), Red Hot Chili Peppers (1999, 2003), Faith No More (2009), Pearl Jam (2014), Foo Fighters (2006, 2008, 2011) ja The Police (2007). Toiseksi en diggaa nykypäivän suomalaisista bändeistä oikeastaan yhtään eikä siksi edes ole keikkoja, joille mennä. Ennen oli toisin ja alla pieni listaus:

Egotrippi. Olin Egotripin keikalla ensimmäistä kertaa Salon Vuohisrockissa elokuussa 1998 noin kuukautta ennen kuin bändi julkaisi kolmannen levynsä "Alter ego". Vuoden lopulla ostin "Superego"-levyn ja vuoden 2000 keväällä ilmestyneen "Helsinki-Hollola" -albumin heti julkaisupäivänä. Tuolloin menin myös huhtikuussa Egotripin keikalle Turun Marilyniin. Vuoteen 2004 mennessä olin nähnyt bändin jo seitsemäntoista kertaa. Vuoden 2003 aikana olin Egotripin keikalla peräti kuusi kertaa. Paras keikka ollut ehdottomasti Provinssissa 2000.

Don Huonot. Donkkarien keikalla olin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1999 Turun DBTL:ssä. Olin kunnellut bändiä vajaa pari vuotta ja ostanut kaikki levyt mukaan lukien saman vuoden keväällä ilmestynyt "Tähti"-albumi. Saman vuoden loppuun mennessä olin nähnyt Don Huonot neljä kertaa ennen kuin bändi jäi tauolle. Ennen Donkkarien hajoamista loppukesällä 2003 näin bändin muistaakseni Turun Säätämöllä ja Raumanmeren juhannuksena 2002. Sittemmin olen ollut Don Huonojen "paluukeikoilla" kesällä 2010 Tavastialla, helmikuussa 2015 Helsingin jäähallissa ja 2017 syksyllä Helsingin Circuksessa. Ikimuistoisin keikka oli tietysti ensimmäinen, koska sitä oli odotettu pitkään.

YUP. Näin bändin ensimmäisen kerran Provinssissa 1999. Keikka oli siinä määrin vakuuttava, että ostin oitis YUP:n tuoreen "Me viihdytämme teitä" -EP:n ja syksyllä heti julkaisupäivänä "Normaalien maihinnousu" -CD:n. Vuosina 1999-2008 näin YUP:n noin parikymmentä kertaa klubikeikoilla ja festareilla. Ikimuistoisin keikka on ollut varmaankin Turun Säätämöllä huhtikuussa 2001, kun yhtye oli juuri julkaissut "Lauluja metsästä" -albuminsa.

Ultra Bra. UB:n näin ensimmäisen kerran myös Provinssissa 1999 ja noihin aikoihin aloin diggailla bändiä kunnolla. Ehdin nähdä tämän jälkeen Ultra Bran livenä vielä kolme kertaa (Turun Kårenilla huhtikuussa 2000, Provinssissa 2000 sekä Provinssissa 2001) ennen bändin hajoamista syksyllä 2001. Paluukeikat jäivät itseltäni väliin.

Lemonator. Aloin diggailla bändiä Egotripin kautta, kun yhtyeillä oli jonkin sortin veljellinen toveruussuhde. Lemot näin ensimmäisen kerran Salon Vuohisrockissa 1998, tämän jälkeen Ankkarockissa 1999 ja parilla muilla festareilla (ainakin Ruisrock 2005), Turun Klubilla keväällä 2003 ja muistaakseni DBTL:ssä 2004.

Von Hertzen Brothers. VHB:n näin ensimmäisen kerran lokakuussa 2001 Turussa, kun bändi oli julkaissut debyyttialbuminsa ja teki sen johdosta vain kolme keikkaa. Seuraavan kerran näin yhtyeen Kaivopuistossa kesällä 2006 ja tämän jälkeen ainakin kahdesti uudenvuoden aattona Virgin Oilissa (2006 ja 2010), Tavastialla ja Provinssissa 2008 ja Ruisrockissa 2015.

Disco Ensemble. Aloin diggailla bändiä joskus vuodenvaihteessa 2005-2006. Ensimmäisen kerran olin Disco Ensemblen keikalla Ruisrockissa 2006, tämän jälkeen Ruisrockissa 2007, kahdesti Tavastialla 2008, Provinssissa 2008, Tavastialla 2010 ja Ruisrockissa 2015. 

Absoluuttinen nollapiste. Absot näin ensimmäisen kerran Salossa keväällä 2001, kun bändiltä oli ilmestynyt "Olen pahoillani" -kokoelma. Sittemmin olen nähnyt bändin varmaan liki parikymmentä kertaa milloin missäkin.

Helmikuussa olen menossa pitkästä aikaa keikalle, kun Kingston Wall by JJylli, Kuoppis ja VHB esiintyy Tavastialla. Kesäkuussa menen Alice In Chainsin keikalle Kaisaniemeen.

Elämäni kodit

Tässä postauksessa ajattelin muistella, missä kaikkialla olen asunut elämäni aikana.

1980. Kun synnyin, asuimme Salossa Ollikkalankadulla vanhempieni ja kaksi vuotta vanhemman siskoni kanssa.

1982 helmikuussa muutimme Rappulaan. Kesällä isäni alkoi rakentaa meille taloa.

1983 helmikuussa muutimme omakotitaloon Palometsään osoitteeseen Värttinäkatu 44. Samassa korttelissa ja lähialueella asui paljon lapsiperheitä ja oli monia leikkipuistoja. Tähän kotiin liittyy suurin osa lapsuusmuistojani. Vuonna 1989 isäni alkoi rakentaa meille uutta taloa.

1989 joulukuussa, jolloin olin 3. luokalla, muutimme uuteen kotiin Tupuriin osoitteeseen Tukkikatu 8. Olimme "uudisraivaajina" ensimmäisten joukossa tällä uudella asuinalueella. Vaikka kotitalomme oli iso, Tupurissa asuminen masensi ajoittain, sillä alueella ei ollut vielä 1990-luvun alussa mitään palveluja ja matka kaupungille tai kavereiden luo oli pitkä.

1992 touko-kesäkuun vaihteessa vanhempieni erottua muutimme siskoni ja äitini kanssa Ollikkalaan osoitteeseen Hämeenojankatu 44. Oli mukavaa, kun enää ei ollut niin pitkä matka mihinkään tai ainakaan suurta ylämäkeä kotiin palatessa. Lähellä oli myös ruokakauppa, josta pääsi helposti ostamaan karkkia esim. liigavohveleita.

1993 tammi-helmikuun vaihteessa muutimme isompaan asuntoon Pahkavuoreen osoitteeseen Lumikonkatu 5. Parasta Pahkavuoressa asumisessa oli se, että kaupungille ja kouluun oli todella lyhyt matka. Täällä asuessamme meille syntyi pikkuveli, kun äiti sai uuden miehensä kanssa lapsen.

1994 touko-kesäkuun vaihteessa muutimme jälleen Ollikkalaan osoitteeseen Järvelänpolku 8. Tähän kotiin liittyy suurin osa nuoruusmuistoistani. Ruokavarasto oli jälleen vieressä, samaten Ollikkalan punttisali. Kun muutimme asuntoon, olin juuri päässyt seiskaluokalta ja kun muutimme pois, olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Täällä asuessamme äiti sai toisen pojan miehensä kanssa.

1999 lokakuussa muutimme jälleen Palometsään, kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon osoitteeseen Sahrankatu 26. Oli aluksi erikoista asua aivan lapsuuden kodin kulmilla. Täällä asuessamme kävin kääntymässä armeijassa ja luin pääsykokeisiin, kun hain opiskelemaan yliopistoon.

2001 loppukesästä muutin pois kotoa ja Turkuun, kun pääsin opiskelemaan. Ensimmäisen asuntoni sain kavereiden kautta ja se oli edullinen vuokrayksiö aivan keskustassa Linnankadulla, mihin muutimme silloisen tyttöystäväni kanssa. Oli mukavaa, kun lähikauppana toimi Wiklund.

2003 helmikuussa muutin Räntämäkeen Emmauksenkadulle solukämppään kaverini kanssa, kun oli tullut ero tyttöystävästä. Räntämäestä oli pitkä matka keskustaan, minkä vuoksi piti alkaa käyttää julkista liikennettä.

2003 syyskuussa muutin YO-kylään uuteen yksiöön, joka olikin mukava poikamiesboksi. Yliopistolle oli lyhyt matka ja vieressä oli ruokakauppa ja pub.

2004 syyskuussa muutin silloisen tyttöystävän kanssa idyllisen puutalon huoneistoon Vesimiehenkadulle. Kupittaan asemalle oli melko lyhyt kävelymatka, kun tein opettajan sijaisuuksia Salossa.

2006 loppukeväästä muutimme rautatieaseman vierelle Ratapihankadulle. Keskustaan käveli alle vartissa.

2006 kesällä sain vuodeksi toisen kämpän Helsingistä Aleksis Kiven kadulta, kun aloitin sivarin työpalveluksen. Vallilan S-Market oli aivan vieressä ja kävelin joka päivä Kallion, Hakaniemen ja Kruununhaan läpi Etelä-Esplanadille työministeriöön. Kallion yöelämä ei ehtinyt tulla tutuksi, kun asuin Helsingin kämpässä lähinnä arkipäivät ja menin viikonloppuisin Turkuun.

2008 maaliskuussa saatuamme molemmat töitä Helsingistä muutimme Kurviin Kulmavuorenkadulle, missä ei ehdittykään asumaan kuin puoli vuotta. Kurvista oli mukava lähteä kesällä lenkille Sörnäisten Rantatietä pitkin Töölönlahdelle.

2008 elokuussa muutin eron myötä omaan kämppään Kallioon Agricolankujalle. Oli mukavaa asua Kallion ytimessä, kun oli vielä nuori ja baareissa käyminen kiinnosti.

2009 maaliskuussa muutin uuden tyttöystävän kanssa saman katon alle Hämeentielle. Piritorin S-Market oli lähikauppa ja niillä seuduilla tuli nähtyä kaikenlaista varsinkin kesäaikaan. Jossain vaiheessa alkoi ahdistaa, kun levottomuuksia alkoi olla liikaa jopa omassa talossa.

2010 marras-joulukuun vaihteessa muutimme Leppävaaraan Bertel Jungin aukiolle. Sijainti oli erinomainen: juna-asema kivenheiton päässä, Sello vieressä, kuntosali tien toisella puolella.

2011 kesällä muutimme nykyiseen asuntoon Espoossa, jossa ollaankin asuttu jo yli seitsemän vuotta eli viihdytty on hyvin: hyvät kulkuyhteydet, lähellä luontoa ja kauppoja eikä Selloonkaan ole pitkä matka. Täällä asuessa on tullut perheenlisäystä ja poika käy tällä hetkellä päiväkodissa alle kilometrin päässä.

Tommi Turusen jääkiekkoura

Jääkiekkoilijat ovat urallaan parhaimmillaan useimmiten 27-28 -vuotiaana. Liigakiekkoilijat vakiinnuttavat paikkansa seurajoukkueessa yleensä viimeistään päälle parikymppisenä. Tavallisesti tie SM-liigaan kulkee A-junioreista ja joskus Mestiksestä. Pelitempo sarjaporrasta alempana puoliammattilaissarjassa on siinä määrin erilainen, että Mestis ei kehitä pelaajista liigakelpoisia, vaan lähinnä koulii junnuja aikuisten peleihin ja ylläpitää liigapelaajien pelituntumaa, jos peliaikaa ei tule pääsarjatasolla. Mestis-uran tehnyt pelaaja harvemmin nousee enää liigakuvioihin mukaan, kun ikää on kertynyt lähemmäs kolmeakymmentä. Toki poikkeuksiakin löytyy ja yksi näistä on Tommi Turunen.

Savonlinnassa vuoden 1970 alussa syntynyt Tommi Turunen aloitti vielä 22-vuotiaana kauden 1992-93 SaPKossa II-divisioonassa, mistä joukkue nousi I-divisioonaan. Divarissa Turunen teki kahdella kaudella kelpo tehot (91 ottelussa yht. 55+46=101) ja pääsi pelaamaan myös liigakarsintoja, joissa SaPKo kuitenkin taipui Ilvekselle. Hyvät otteet poikivat Turuselle sopimuksen Rauman Lukkoon ja niin kaudella 1995-96 Turunen teki verraten myöhäisellä iällä 25-vuotiaana liigadebyyttinsä.

Lukko kuului SM-liigan kärkijoukkueisiin, mutta Turunen onnistui heti kauden alussa vakiinnuttamaan paikkansa miehistössä ja teki Sakari Palsolan johtaman kolmosketjun laidalla 12 maalia. Seuraava kausi oli Lukolle huono, mutta Turunen teki kelpo tehot 10+15=25 ollen joukkueen kuudenneksi paras pistemies. Lukosta Turusen tie vei Kiekko-Espoon kautta JYP:iin ja Jyväskylästä parin kauden jälkeen Lahden Pelicansin riveihin. Pelicansissa Turunen nousi liigapelaajien eliittiin ja teki kaudella 2000-2001 kolmekymppisenä uransa parhaat tehot 21+34=55 ollen joukkueensa kultakypärä ja SM-liigan kahdeksanneksi paras pistemies.

Seuraavalla kaudella hyvien otteiden jatkuttua tuli kutsu maajoukkueeseen ja kaudeksi 2002-2003 siirto hallitsevan mestarin Jokereiden riveihin. Jokereiden kovassa nipussa Turusen pelit eivät sujuneet odotusten mukaan ja tie vei ensin Ilvekseen, sieltä takaisin Pelicansiin ja tämän jälkeen lyhyen Italian visiitin kautta Ässiin, minkä jälkeen Turunen päätti uransa 37-vuotiaana. Liigaurallaan Turunen teki 608 ottelussa tehot 141+153=294. Tällä hetkellä Turunen työskentelee Pelicansin pelaajatarkkailijana.

Kotimainen musiikki millenniumin kynnyksellä

Tämän päivän viihdeuutinen on Bomfunk MC'sin paluu festarilavoille ensi vuoden kesällä. Tämän innoittamana muistelen hieman aikoja, jolloin bändi breikkasi.

Bomfunk MC'sin menestyssingle Freestyler julkaistiin lokakuussa 1999. Tarkkaa päivämäärää en tiedä, mutta taannoin kiinnitin huomiota, että 4.10.1999 kuvaamassani kotivideossa hyräilen kappaletta. Tuolloin Suomen virallisen albumilistan kärjessä oli vastajulkaistu Stingin "Brand New Day", joka teki seuraavalla viikolla tilaa YUP:n "Normaalien maihinnousulle".

Bomfunk MC'sin debyyttialbumi "In Stereo" julkaistiin kesäkuun alussa -99 ja se nousi julkaisuviikollaan listaykköseksi jättäen kakkoseksi Red Hot Chili Peppersin samalla viikolla ilmestyneen menestyslevyn "Californication". Ensimmäinen levyltä julkaistu single oli B-Boys & Flygirls.

Freestyler meni Daruden Sandstormin vanavedessä brittilistoille ja helmikuussa 2000 single julkaistiin maailmanlaajuisesti. Samoihin aikoihin HIM oli breikannut Euroopassa isosti marraskuussa -99 julkaistun Join Me (In Death) -hitin myötä.

Muita kotimaisia menestyslevyjä vuosituhannen kynnyksellä olivat mm. Neljän Ruusun "Uusi Aalto", Maija Vilkkumaan debyyttialbumi "Pitkä ihana leikki", Zen Cafén "Ua ua", Ultra Bran "Kalifornia", Don Huonojen "Tähti", TikTakin "Frendit" sekä "Mestarit Areenalla" livetaltiointi.

Potentiaalinen NHL-Punakone Lillehammerissa 1994

Vuodesta 1998 alkaen talviolympialaisten jääkiekkoturnauksessa oli mukana NHL-pelaajat tämän vuoden olympialaisiin saakka. Kaikki varmasti muistavat, kuinka Suomi voitti Venäjän Lillehammerin olympialaisissa 1994 ensin alkusarjassa 5-0 ja vielä pronssiottelussa 4-0. Ajattelin tarkastella, millainen miehistö Punakoneella olisi voinut olla, jos NHL-pelaajat olisivat tuolloin olleet mukana.

NHL-pelaajista olisi saanut rakennettua vahvan joukkueen. Ykkösketjuun olisi voitu nimetä Detroitin parivaljakko Sergei Fedorov ja Vjatseslav Kozlov, joiden rinnalle olisi sopinut Vancouverissa huippukauden pelannut ja NHL:n maalipörssin voittanut Pavel Bure. Kakkosketjun sentteri olisi ollut kiistatta Ottawan Aleksei Jashin, jonka laidoille olisi voinut laittaa Buffalon kaksikon Aleksander Mogilny ja Juri Khmylev. Kolmosketjuun olisi ollut tyrkyllä San Josen tutkapari Igor Larionov ja Sergei Makarov, joiden rinnalle olisi sopinut New Jerseyn Valeri Zelepukin. Neljänteen hyökkäysketjuun olisi ollut vielä laittaa Winnipegin Aleksei Zhamnov ja hänen laidoille New York Rangersin Aleksei Kovalev sekä Quebecin Valeri Kamenski. Varahyökkääjiä olisivat voineet olla esimerkiksi Rangersin Sergei Nemtshinov ja Calgaryn German Titov.

Puolustukseen olisi riittänyt paitsi kiekollista taitoa niin myös kovuutta: New York Rangersin paras pistemies Sergei Zubov, Detroitin Vladimir Konstantinov, New York Islandersin Vladimir Malakhov, Edmontonin Igor Kravtshuk ja Ilja Bjakin, Philadelphian Dmitri Jushkevits, Toronton Dmitri Mironov sekä Winnipegin Boris Mironov. Maalivahdeiksi voinut nimetä Calgaryn Andrei Trefilov ja Anaheimin Mihail Shtalenkov.

Mökkikymmenottelun lajianalyysi

Mökkikymmenottelu vaatii kilpailijalta paitsi teknisiä taitoja ja strategista osaamista niin myös sekä fyysisiä että henkisiä ominaisuuksia. Kilpailuun valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin rytmittämällä treenikausi järkevästi, jotta kuntohuippu ajoittuisi elokuun lopulle, jolloin kisa käydään.

Talvikausi on hyvää aikaa fyysisen voiman kehittämiseen, kun taas kevään kynnyksellä kannattaa alkaa panostaa kestävyysominaisuuksien parantamiseen. Kesän edetessä on hyvä siirtyä yhä enenevässä määrin lajinomaisten harjoitteiden pariin. Koska mökkikymmenottelun lajit ovat keskenään hyvin erilaisia, tulisi kilpailussa pyrkiä tasaiseen suoritukseen virheitä välttäen.


Laji 1: Tikanheitto
Koska kyseessä on nopea laji, tikanheitto vaatii kilpailijalta ennen kaikkea oikeanlaista latautumista. Räjähtävän voiman merkitys sekä koordinaatiokyky korostuvat suorituksessa.

Laji 2: Ilmakivääriammunta maalitauluun
Ilmakivääriammunnassa tarvitaan hyvää paineensietoa sekä isometristä voimaa ja keskivartalon hallintaa. Lisäksi painopisteen tulee olla tarpeeksi alhaalla.

Laji 3: Kroketti
Kroketti edellyttää kilpailijalta ennen kaikkea keskittymiskykyä sekä riittävää kestävyyttä ja rasituksen sietokykyä, kun suoritus alkaa hapottaa loppuvaiheessa. 

Laji 4: Saappaanheitto
Räjähtävä ja maksimaalinen voimantuotto ovat ratkaisevassa roolissa saappaanheitossa, mutta lajissa tarvitaan myös tarkkuusominaisuuksia sekä oikeanlaista taktiikkaa.

Laji 5: Petankki
Petankissa korostuu voimakestävyys sekä pelikäsitys vaihtelevassa ja osin haastavassa maastossa. Kilpailijan täytyy myös olla henkisesti vahva ja kyetä nollaamaan tilanne mahdollisten virheiden jälkeen.

Laji 6: Ilmakivääriammunta tölkkeihin
Tässä vaiheessa kisaa kilpailijalta vaaditaan erinomaisia kestävyysominaisuuksia sekä keskittymis- ja paineensietokykyä.

Laji 7: Mölkky
Mölkyssä korostuu kaikista lajeista eniten strateginen ja taktinen osaaminen, joskin silmä-käsi -koordinaatio ja puhdas yksilötaito ovat ratkaisevimmassa roolissa.

Laji 8: Yatzy
Sisälajeihin siirryttäessä henkinen vahvuus nousee keskeiseksi, kun aletaan ratkoa koko kisan sijoituksia. Yatzyssa kilpailijalta vaaditaan eniten mentaalisia ominaisuuksia kiperissä tilanteissa.

Laji 9: Maija
Korttipelissä luonnollisesti hermokontrolli korostuu. Ratkaisevinta on omaan peliin keskittyminen, jotta pystyy tekemään oikeita ratkaisuja.

Laji 10: Heitä sikaa
Heitä sikaa on viimeinen laji, jossa kilpailijalta edellytetään taito-ominaisuuksien lisäksi hyvää pelinäkemystä sekä erinomaista paineensietokykyä.

Grungen aikajana

1986 SubPop -levy-yhtiö perustetaan Seattlessa.

1987 Seattlelainen bändi Green River hajoaa. Sen laulaja Mark Arm perustaa uuden bändin Mudhoney, kitaristi Stone Gossard ja basisti Jeff Ament perustavat bändin Mother Love Bone, jonka laulajaksi tulee Andrew Wood.

1988 SubPop julkaisee Nirvanan ensimmäisen singlen "Love Buzz". Soundgarden julkaisee ensimmäisen albuminsa Ultramega OK ja saa Grammy-ehdokkuuden.

1989 Nirvana julkaisee ensimmäisen pitkäsoittonsa Bleach. Soundgarden julkaisee toisen levynsä Louder Than Love.

1990 Alice In Chains julkaisee debyyttialbuminsa Facelift. Mother Love Bonen laulaja Andrew Wood kuolee heroiinin yliannostukseen pian yhtyeen debyyttialbumin julkaisun jälkeen.

*****

1991 Soundgardenin laulaja Chris Cornell perustaa Andrew Woodin muistoksi kokoonpanon Temple Of The Dog. Cornell duetoi kappaleella Hunger Strike tulevan Pearl Jamin laulajan Eddie Vedderin kanssa. Syksyllä Pearl Jam julkaisee debyyttialbuminsa Ten, Soundgarden julkaisee kolmannen pitkäsoittonsa Badmotorfinger ja Nirvana julkaisee toisen levynsä Nevermind. Nirvanan ”Smells Like Teen Spirit” alkaa soida runsaasti radiossa ja musiikkivideota näytetään usein MTV:llä.

1992 Tammikuussa Nevermind nousee USA:n albumilistan ykköseksi ja musiikkimaailman katseet kohdistuvat Seattleen. Alice In Chains julkaisee syksyllä toisen pitkäsoittonsa Dirt ja liittyy Seattlen suuriin nimiin. Ensi-iltansa saa Seattlen musiikkiskeneä sivuava elokuva Singles.

1993 Nirvana julkaisee syyskuussa menestysalbumilleen seuraajan In Utero. Pearl Jam julkaisee lokakuussa toisen albuminsa Vs., joka myy Yhdysvalloissa ensimmäisen viikon aikana lähes miljoona kappaletta. Loppuvuodesta Nirvana esiintyy MTV:n Unplugged -konserttisarjassa.

1994 Soundgarden julkaisee maaliskuussa neljännen albuminsa Superunknown, jonka singlestä "Black Hole Sun" tulee iso hitti ja musiikkivideo pyörii usein MTV:llä. Huhtikuussa Kurt Cobain tekee itsemurhan ja Nirvana hajoaa. Alice In Chainsin tilalle otettu Candlebox esiintyy ainoana Seattlen skenen edustajana Woodstock ’94 -festivaaleilla. Musiikkimaailmassa puhaltavat uudet tuulet, kun ”punkpop” (Green Day, Offspring) ja brittipop (Oasis, Blur) nousevat pinnalle. Loppuvuodesta ilmestyy Nirvanan UnPlugged-levy ja Pearl Jam julkaisee kolmannen albuminsa Vitalogy.

1995 Alice In Chains julkaisee bändin nimeä kantavan kolmannen levyn. Nirvanan rumpali Dave Grohl julkaisee Foo Fighters -nimellä albumin, jolla on laulanut ja soittanut kaikki instrumentit itse. Grohl pyytää bändiinsä mm. Pat Smearin, joka on soittanut Nirvanan viimeisellä kiertueella.

1996 Soundgarden julkaisee viidennen levynsä Down On The Upside, joka ei tyydytä kaikkia bändin jäseniä. Alice In Chains jää tauolle laulaja Layne Staleyn pahenevan huumeongelman vuoksi.

1997 Foo Fighters julkaisee koko bändin voimin tehdyn toisen albuminsa The Colour and the Shape. Soundgarden hajoaa ja julkaisee kokoelmalevyn A-Sides. Seuraavana vuonna yhtyeen rumpali Matt Cameron liittyy Pearl Jamiin.

*****

2000 Pearl Jamin keikalla Roskilden festivaalilla kuolee yhdeksän ihmistä.

2002 Layne Staley kuolee heroiinin yliannostukseen. Nirvanalta tulee kokoelma, joka sisältää aiemmin julkaisemattoman kappaleen "You Know You’re Right".

2005 Alice In Chains alkaa taas keikkailla, William DuVall liittyy uudeksi laulajaksi.

2010 Soundgarden tekee paluun lavoille.

2011 Pearl Jamin 20-vuotista uraa käsittelevä elokuva Twenty julkaistaan.

2012 Soundgarden julkaisee kuudentoista vuoden tauon jälkeen uuden albumin King Animal.

2013 Pearl Jam julkaisee kymmenennen studioalbuminsa Lightning Bolt.

2017 Chris Cornell tekee itsemurhan.

Daisy of Love - Bändärille sulhanen

Yksi parhaimpia näkemiäni tosi-tv-sarjoja on ollut vuonna 2009 valmistunut ”Daisy of Love”, joka esitettiin Suomessa loppukeväästä 2010 nimellä ”Bändärille sulhanen”. Pääosassa on Daisy de la Hoya, joka oli ottanut osaa Rokkarille morsian -sarjaan ja spinoff-sarjassaan Daisy pääsee etsimään ”omaa rokkariaan”. Juoni on yksinkertainen: 20 sulhaskandidaattia, joille Daisy antaa lempinimet, asuvat samassa talossa ja Daisy pudottaa näitä pelistä pois kunnes voittaja on selvillä.

Daisyn mieheksi päätyy lopulta koditon renttu, ”London”, joka vakuuttaa jo avausjaksossa, jossa hän vetää lärvit, oksentelee ja lopulta sammuu wc:n lattialle. Neljännessä jaksossa ”London” poistuu talosta, koska häneltä ja Daisylta ”puuttuu yhteys”. Yhdeksännessä jaksossa ”London” palaa taloon ja lopulta korjaa koko potin.

Toinen mahtava hahmo on ”Fox”, johon Daisy selvästi tuntee vetoa. Ainoa ongelma on, että ”Foxilla” on tyttöystävä, josta tämä ei ole maininnut taloon mennessä ja ”Fox” kiistääkin asian viimeiseen asti kunnes tyttöystävä soittaa taloon ja Daisy päätyy langan päähän.

Yksi sulhaskandidaateista on elämässään kovia kokenut ammattilaisvapaaottelija ”Cage”, joka viidennessä jaksossa ottaa keittoa hieman liikaa ja vähemmän yllättäen alkaa tapella muiden talon asukkien kanssa. Tätä ennen on maaninen ”Flipper” riehunut talossa ja lähtenyt lätkimään ovet paukkuen. Lyhimmäksi vierailu jää ruotsalaisille glam rock -kolmosille, jotka kaikesta päätellen ovat tulleet taloon ainoastaan syömään, juomaan ja bilettämään.

”Daisy of Love” -jaksot löytyvät YouTubesta. Vahva suositus sarjalle!

Rauman Lukko kaudella 1995-96

Vajaa kolme vuotta sitten kirjoitin Rauman Lukon kauden 1994-95 joukkueesta, jolla oli niin sanotusti mahdollisuudet mennä päätyyn asti, mutta tie katkesi välierissä TPS:ää vastaan. Tässä postauksessa käsittelen sitä seuranneen kauden joukkuetta, joka oli myös vahva.

Kauden 1995-96 suurimmat ennakkosuosikit olivat kahden edelliskauden finalistit Jokerit ja TPS, jotka olivat myös voittaneet seitsemän edellistä Suomen mestaruutta. Lukkoa pidettiin hyvänä haastajana, sillä joukkue ei ollut ainakaan heikentynyt edelliskaudesta.

Lukon maalilla jatkoi edelliskauden parhaaksi maalivahdiksi valittu Boris Rousson. Kakkosvahtina oli lähinnä Timo Kauhanen, joka pääsi pelaamaan ainoastaan runkosarjan päätösottelun, kun toinen sija sarjataulukossa oli jo varmistunut. Rousson pelasi kolmea ottelua lukuun ottamatta kaikki runkosarjan pelit. Pariin otteluun hälytettiin Hermeksestä edelliskauden kakkosvahti Kimmo Vesa.

Puolustuksesta lähti pois Jarmo "Maukka" Kuusisto (Ranska), Marko Tuulola (Jokerit), Kari-Pekka Friman (TuTo) ja pettymykseksi osoittautunut Vesa Salo (Ruotsi). Tilalle tuli ruotsalainen maailmanmestari Robert Nordmark (Djurgardens), Jarno Miikkulainen (Ässät), Riku Kallioniemi (SaiPa) sekä A-junnuikäinen Kimmo Lotvonen (Kärpät). Joni Lehdon kanssa ykköspakkiparin muodostanut Nordmark teki runkosarjassa hurjat tehot (16+13=29) ja mm. iski hattutempun Jokereiden verkkoon. Kakkospakkiparissa joukkueen kapteeni Toni Porkka jakoi Miikkulaisen kanssa kovia taklauksia. Edelliskaudella ykköspakkiparissa Kuusiston kanssa hyvät tehopisteet tehnyt Mika Yli-Mäenpää oli kuin varjo entisestään ja hänet vaihdettiin runkosarjan lopulla Ilveksen Martti Järventiehen. Lotvonen pelasi kohtalaisen tulokaskauden.

Hyökkäyksen pahin menetys oli edelliskaudella läpimurtonsa tehnyt Pasi Saarela (Jokerit). Tilalle tuli kolme vuotta aiemmin MM-kisojen maalipörssin voittanut Jarkko Varvio, joka osoittautui lopulta pettymykseksi. Divarista joukkueeseen tuli kolme potentiaalista hyökkääjää Tommi Turunen (SaPKo), Matti Raunio (FoPS) ja Jani Uski (Reipas), joista ainoastaan Turunen onnistui vakiinnuttamaan paikkansa kokoonpanossa ja iski kolmosketjussa Sakari Palsolan laidalla 12 maalia. Edelliskauden tehoketju Jari Torkki - Kalle Sahlstedt - Tero Arkiomaa säilyi ennallaan. Juha Riihijärvi siirtyi laidalta keskushyökkääjän tontille ja voittikin SM-liigan maali- ja pistepörssin. Riihijärven laidoilla ykkösketjussa pelasivat pääasiassa tamperelaiset Mikot Luovi ja Peltola sekä välillä myös Varvio. Edelliskaudella Saarelan ja Riihijärven sentterinä hyvät tehot tehnyt Harri Lönnberg tippui nelosketjuun, jossa painijan taustastaan tunnetun Jussi Kiurun lisäksi toisella laidalla pelasi vaihdellen Veli-Pekka Ahonen, Petri Lätti sekä kesken kauden joukkueeseen tullut, lupaavana pidetty Jonni Vauhkonen.

Kausi alkoi Lukon osalta heikosti, kun ensimmäisistä 11 ottelusta oli saldona 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 5 tappiota maalisuhteella 37-47. Erityisesti mieleen on jäänyt lokakuulta 1995 vierasottelu TPS:ää vastaan, kun kotijoukkue johti jo ensimmäisen erän jälkeen 4-1 ja voitti lopulta 7-3. Tätäkin nöyryyttävämpi oli vierasottelu Kiekko-Espoota vastaan seuraavalla viikolla. Lukko johti ottelua 3-0, mutta hävisi lopulta 7-3 ja K-Espoo otti samalla historiallisen ensimmäisen runkosarjavoiton Lukosta. Kurssi kääntyi lokakuun puolivälissä ja yksi ratkaiseva käänne oli, kun Lukko voitti TPS:n jatkoajalla Harri Lönnbergin päästyä tekemään läpiajosta voittomaalin. Tämän jälkeen voittoja alkoi tulla ja sarjasijoitus parani. Runkosarjan päättyessä Lukko oli sarjataulukossa kolmas Jokereiden ja TPS:n jälkeen. Sijoitus varmistui viimeistä edellisessä vierasottelussa Jokereita vastaan, joka päättyi tasan 1-1. Viimeinen panokseton ottelu Raumalla päättyi JyP HT:n voittoon 6-0 ja olikin kauden ainoa ottelu, jossa Lukko ei tehnyt yhtäkään maalia.

Yksittäisistä otteluista tuolta kaudelta on jäänyt mieleen tietysti ensisijassa ne, joita olin jännittämässä paikan päällä. Lauantaina 23.9.1995 olin Turkuhallissa katsomassa TuTo-Lukko. Ottelusta on jäänyt päällimäisenä mieleen se, kun Arkiomaa yllätti vanhanaikaisella TuTon maalilla pelanneen Jukka Tammen ja kuinka TuTo tasoitti rankkarista viimeisellä minuutilla loppunumeroiksi 2-2. Torstaina 5.10.1995 olin jälleen Turussa katsomassa edellä mainitsemaani ottelua, kun TPS voitti Lukon 7-3. Muistan että Lukon kaventaessa toisen erän alussa lukemiksi 4-2 elättelin vielä toivoa, mutta lopulta Tepsi paineli menojaan. Toni Porkka laukoi 3-7 -kavennuksen viimeisellä minuutilla. Itsenäisyyspäivänä olin taas katsomassa TuTo-Lukko ja tällä kertaa Lukko meni menojaan ja voitti 8-2. Tommi Turunen ja Veli-Pekka Ahonen tekivät kaksi maalia mieheen. Torstaina 11.1.1996 olin katsomassa TPS-Lukko, joka päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen 5-5.

Muista otteluista mieleen on erityisesti jäänyt edellä mainitun TPS:stä otetun jatkoaikavoiton lisäksi karkauspäivänä pelattu Lukko-TPS, joka päättyi 6-2 ja jossa Mikko Peltola teki hattutempun. Toinen ikimuistoinen ottelu oli tammikuussa -96 pelattu tv-peli Lukko-Jokerit, joka päättyi 5-2 ja jossa Nordmark teki hattutempun ja Riihijärvi kaksi maalia. Lisäksi mieleen on jäänyt helmikuussa pelattu Ässät-Lukko, kun pari päivää ennen Jaroslav Otevrel oli loukkaantunut vakavasti. Lukko voitti ottelun 7-0, kun Riihijärvi onnistui toisen erän lopulla yhden alivoiman aikana kahdesti maalinteossa vieden Lukon ratkaisevasti 5-0 -johtoon. Tappio-otteluista mieleen on jäänyt edellä mainitun K-Espoota vastaan kärsityn 7-3 -nöyryytyksen lisäksi marraskuussa Jokereiden antama 10-1 -turpasauna tv-ottelussa. Nordmark oli tuosta ottelusta sivussa ja hänen tilalleen nostettu junnu Matias Isomaa sekoili omassa päässä pahemman kerran.

Yksi kauden merkittävimpiä tapahtumia oli, kun tammikuussa päävalmentaja Vaclav Sykora astui syrjään. Vaikka Lukko voitti otteluita ja teki paljon maaleja, niin Lukkoa vastaan myös tehtiin paljon maaleja. Hermoraunio Sykora koki, ettei hänen auktoriteettinsa enää riitä joukkueen käskyttämiseen ja niin loppukaudeksi päävalmentajaksi palkattiin Pentti Matikainen, minkä seurauksena Lukko nousi yhdeksi mestarikandidaatiksi. Matikaisen johdolla puolustuspelaaminen parani, mutta siitä huolimatta runkosarjan päättyessä Lukko oli kolmanneksi eniten maaleja päästänyt joukkue. Lukon parhaat pistemiehet olivat Riihijärvi (28+44=72), Peltola (24+32=56), Sahlstedt (16+27=43) ja Torkki (16+20=36). Edelliskauden paras pistemies Arkiomaa joutui olemaan sivussa melkein kolmanneksen runkosarjan otteluista.

Puolivälierissä Lukko sai vastaansa HIFK:n ja voitti ottelusarjan puhtaasti 3-0 ykkösketjun Luovi-Riihijärvi-Varvio johdolla. Välierissä vastaan tuli edelliskevään tapaan TPS. Kaikki näytti vielä hyvältä, kun ottelusarjan avaus Turussa - jota olin itse paikan päällä katsomassa - päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen Lukolle 3-2. Tämän jälkeen kuitenkin TPS paineli vahvasti jatkoon otteluvoitoin 3-1. Pronssiottelussa Lukko sai vastaansa HPK:n. Lukko voitti ottelun 2-1 ja voittomaalin teki Varvio vain 11 sekuntia ennen 3. erän loppua. Lukon parhaat pistemiehet playoffseissa olivat Riihijärvi 3+6=9, Luovi 3+4=7, Nordmark 2+4=6, Varvio 5+0=5 ja Sahlstedt 2+3=5.

20 vuotta sitten

Päivälleen kaksikymmentä vuotta sitten oli maanantai 15. joulukuuta 1997. Olin lukion toisella luokalla ja tuona päivänä alkoi kolmannen jakson koeviikko. Lunta oli satanut maahan. Päivän kokeen jälkeen menin Salon PopShopiin ja ostin Red Hot Chili Peppersin levyn Uplift Mofo Party Plan. Kuuntelin kotona levyn läpi ja menin salille. Suomen virallisen albumilistan ykkösenä oli Metallican Reload ja sitä seuraavina Spice Girlsin Spiceworld ja Dazen Superheroes. Tv:ssä näytettiin The Joulukalenteria ensimmäistä kertaa. Pariisissa oli alkanut oikeudenkäynti Ilich Ramírez Sánchezia vastaan.

MM-kisojen 2018 maat selvillä

Kaikki ensi vuonna Venäjällä järjestettävien jalkapallon MM-kisojen osallistujamaat ovat nyt selvillä, kun Peru voitti viime yönä jatkokarsinnassa Uuden-Seelannin 2-0. MM-kisojen lohkoarvonta suoritetaan reilun parin viikon päästä perjantaina 1. joulukuuta.

Osallistujamaihin tuli mukavasti vaihtuvuutta eli luvassa on varsin mielenkiintoiset kisat. Vuoden 2014 MM-kisoihin osallistuneista maista kaksitoista eli reilu kolmannes ei selviytynyt ensi vuoden kisoihin mm. Italia, Hollanti, Ghana, Norsunluurannikko, Chile ja Yhdysvallat.

Kisadebytantteja on kaksi: Islanti ja Panama. Paluun tehneistä maista Peru on ollut MM-kisoissa viimeksi 1982, Egypti 1990, Marokko 1998, Senegal 2002, Ruotsi, Puola, Tunisia ja Saudi-Arabia 2006, Tanska ja Serbia 2010.

Panaman jalkapallomaajoukkue debytoi MM-kisoissa 2018.

Jääkiekkoilijat Lillehammerin olympialaisissa 1994

NHL-pelaajat eivät osallistu Pyeongchangin olympialaisiin 2018. Viimeksi olympialaisten jääkiekkoturnaus on pelattu ilman NHL-pelaajia Lillehammerissa 1994. Ajattelinkin tarkastella, mistä jääkiekkoliigoista ja -seuroista pelaajat tuolloin tulivat olympiajoukkueisiin.

Ruotsi voitti olympialaisten jääkiekkoturnauksen. Kaikki Tre Kronorin pelaajat tulivat Elitserienistä, jonka joukkeista eniten edustettuina olivat Leksand IF (5), Malmö IF (3), Västerås IK (3) ja HV-71 (3). Kaudella 1993-94 Elitserienin mestaruuden vei Malmö IF. Ruotsin maajoukkueessa oli monta tulevaa NHL-pelaajaa mm. Peter Forsberg, Patrik Juhlin, Kenny Jönsson ja maalivahti Tommy Salo.

Hopealle tullut Kanadan joukkue koostui lähinnä pelaajista, jotka eivät olleet vakiinnuttaneet paikkaansa NHL-joukkueissa. Paras pistemies, Mainen yliopiston pelaaja Paul Kariya siirtyi seuraavalla kaudella Anaheimiin, missä pelasi Teemu Selänteen ketjukaverina. Muita nimekkäitä pelaajia olivat tshekkiläissyntyinen Petr Nedved, Brian Savage ja Brad Werenka. Myös maalivahti Corey Hirsch pelasi tulevina kausina NHL:ssä.

Loistavasti pelannut ja pronssia saanut Suomen maajoukkue koostui lähinnä kotoisen SM-liigan pelaajista. Liigajoukkueista eniten edustettuina olivat TPS (5) ja Jokerit (3), jotka 1990-luvun puolivälissä voittivat vuoron perään mestaruuksia ja kohtasivat toisensa finaaleissa. SM-liigapelaajien lisäksi mukana oli kolme pelaajaa Elitserienistä (Mika Nieminen, Raimo Helminen ja Mikko Mäkelä). Joukkueen pelaajista Saku Koivu, Ville Peltonen, Jere Lehtinen ja Sami Kapanen tulivat pelaamaan menestyksekkään uran NHL:ssä.

Neljänneksi jäänyt Venäjän maajoukkue oli melko nimetön nippu, joka koostui pääasiassa maan oman silloisen sarjan MHL:n pelaajista. Seurajoukkueista eniten edustettuina olivat Traktor Cheljabinsk (6) ja Moskovan Dynamo (3). Lisäksi mukana oli SM-liigan hallitsevan mestarin TPS:n Pavel Torgajev ja Aleksander Smirnov. Punakoneen pelaajista Andrei Nikolishin, Sergei Berezin ja Valeri Karpov pelasivat myöhemmin NHL:ssä.

Viidenneksi sijoittunut Tshekki pelasi olympialaisissa miehistöllä, jossa oli pelaajia monista eri Euroopan maiden sarjoista. Suomalaisille tuttuja nimiä olivat Jokereiden Otakar Janecky, Tapparan Jiri Kucera, HPK:n Tomas Kapusta, HPK:ssa pelannut Radek Toupal, JyP HT:ssa pelannut Jiri Dolezal, HIFK:ssa pelannut Drahomir Kadlec, Joensuun Kiekkopojissa pelannut Antonin Stavjana sekä entiset Lukko-pelurit Kamil Kastak ja maalivahti Petr Briza. Joukkueen pelaajista Jan Vopat, Roman Horak ja maalivahti Roman Turek tulivat myöhemmin pelaamaan NHL:ssä.

Slovakian maajoukkueen pelaajista kuusitoista tuli maan oman sarjan kolmesta kärkijoukkueesta, jotka olivat HK Dukla Trencin, HC Kosice ja HC SK Slovan Bratislava. Nimekkäin pelaaja oli menestyksekkään NHL-uran tehnyt Peter Stastny. Joukkueessa pelasivat myös tulevat NHL-tähdet Zigmund Palffy, Robert Svehla, Robert Petrovicky sekä olympialaisten maalipörssin voittanut Miroslav Satan.

Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue koostui Kanadan tapaan lähinnä sekalaisesta seurakunnasta koko kauden olympiajoukkueen leirissä mukana olleista pelaajista. Varsin nimettömästä ryhmästä Brian Rolston, Peter Ferraro, Craig Johnson, Ted Drury, Todd Marchant sekä maalivahdit Garth Snow ja Mike Dunham pelasivat myöhemmin urallaan NHL:ssä.

Muiden maiden pelaajista Norjan Espen Knutsen pelasi myöhemmin viisi kautta NHL:ssä, Saksan Jan Benda pelasi NHL:ssä yhdeksän ottelua ja myöhemmin kolme kautta SM-liigaa Ässien ja Jokereiden riveissä ja Italian maajoukkueen maalivahti Mike Rosati pääsi pelaamaan 28 minuuttia yhdessä ottelussa NHL:ssä.

Venäjän maajoukkueen tuleva NHL-pelaaja Andrei Nikolishin tyylikkäässä kasvosuojuksessa Lillehammerin olympialaisissa 1994.

Muistoja 1990-luvusta

Ysäribuumi on noussut viime vuosina ja tässä blogissakin olen keskittynyt viime aikoina 1990-lukuun liittyviin muistoihini. Tässä postauksessa ajattelin muistella ja käsitellä hyvn yleislaatuisesti muutamia 1990-luvulle tunnusomaisia asioita, miten ne itse muistan.

Lama on asia, joka monelle tulee ensimmäisenä mieleen 90-luvusta. Itse en muista lamasta paljoakaan eikä se minua juuri koskettanut, sillä esimerkiksi molemmilla vanhemmillani oli töitä, joskin jälkikäteen olen ymmärtänyt, että isälläni muurarina oli ajoittain vähemmän hommia. Vanhempani erosivat keväällä 1992, enkä ole aivan varma, kuinka paljon taustalla oli taloudellisia tekijöitä. Perheemme oli vuonna 1989 rakentanut käsittääkseni siihen aikaan kalliin talon, joka eron yhteydessä piti tietysti myydä.

Eurooppa koki suuria muutoksia 1990-luvulla, kun itäblokki murtui, Saksat yhdistyivät, Neuvostoliitto hajosi, Tshekkoslovakia jakaantui Tshekin ja Slovakian valtioiksi ja Jugoslavia kärsi hajoamissodista. 1990-luvulla ja vielä pitkään sen jälkeen oli Euroopassa vahva jako idän ja lännen välillä. Aloitin venäjän opinnot kahdeksannella luokalla syksyllä 1994, jolloin ennustettiin, että kielitaidolle tulee käyttöä tulevaisuudessa Venäjän avautuessa.

Jääkiekko tuli Suomessa suosituksi 1990-luvulla. Suuri noste tapahtui keväällä 1992, kun Suomen jääkiekkomaajoukkue selvisi Prahan MM-kisoissa ensimmäistä kertaa finaaliin ja samaan aikaan SM-liigassa oli kova Jokeri-buumi, kun Jokerit voitti yllättäen Suomen mestaruuden Teemu Selänteen johdolla. Itse aloin seurata SM-liigaa kaudella 1992-93, jolloin MTV3-kanavalla sunnuntaisin tullut tv-ohjelma Hockey Night näytti aina yhden SM-liigan ottelun. Jääkiekon lopullinen läpimurto kansakunnan ykköslajiksi tapahtui Lillehammerin olympialaisissa 1994, jolloin Suomi pelasi paremmin kuin koskaan ennen ja mm. Venäjä kaatui alkusarjan toisessa ottelussa historiallisesti 5-0. Leijonat saivat olympiapronssia ja myöhemmin keväällä MM-hopeaa, joka seuraavana vuonna kirkastui ensimmäiseksi MM-kullaksi. Tämän jälkeen kaikissa MM-kisoissa maailmanmestaruutta pidettiin realistisena mahdollisuutena.

CD-levyt tulivat markkinoille 1980-luvulla, mutta vasta 1990-luvulla ne yleistyivät merkittävästi ja 90-luvun alussa CD-levy syrjäytti vinyylin ja C-kasetin myynnissä. Itse ostin ensimmäisen CD-levyni marraskuussa 1991 ja jouluun -92 mennessä omistin jo toistakymmentä CD:tä. Koska CD-soittimia ei ollut kaikkialla saatavilla, piti välillä kopioida CD-levyiltä biisejä C-kaseteille esim. autoon kuunneltavaksi. 1990-luvun lopulla alkoivat yleistyä CD-soittimet autoissa kuin myös CD-levyjen "polttaminen" eli kopioiminen levyltä toiselle.

Musiikkigenret olivat 1990-luvulla selkeämmin rajattuja kuin nykypäivänä ja läpi 90-luvun eri genret pomppasivat suosioon. Vuosikymmenen alussa grunge-skene Nirvanan johdolla oli pinnalla, 90-luvun puoliväliin tultaessa uutena ilmiönä löi läpi "punkpop", jota edusti mm. Green Day ja Offspring sekä brittipop keulakuvinaan Oasis ja Blur. 1990-luvun alkupuolella tekno (mm. U96, 2Unlimited) ja eurodance (mm. Dr Alban, Haddaway, Pandora) olivat uusia musiikkityylejä, kun taas poikabändejä (mm. New Kids On The Block, Take That, Backstreet Boys) nähtiin läpi vuosikymmenen. Yksi 1990-luvun merkittävimpiä musiikki-ilmiöitä oli tyttöbändi Spice Girls, jonka Wannabe-single julkaistiin kesällä 1996 ja muistan itse kuulleeni sen ensimmäisiä kertoja alkusyksystä 1996. Saman vuoden lopulla Say You'll Be There oli iso hitti, jonka musiikkivideo pyöri ahkerasti tv:ssä.

TV:n musiikkiohjelmat olivat kanava saada tietoa uusista bändeistä ja artisteista aikakaudella ennen Internetiä. Suomen televisiossa merkittävimmät ohjelmat olivat 1994 aloittanut Lista TOP40, jossa käytiin torstaisin läpi edellisviikon myydyimmät levyt Suomessa sekä syksystä 1995 alkaen joka arki-iltapäivä esitetty Jyrki, joka toimi ponnahduslautana monille kotimaisille bändeille (mm. HIM, Rasmus, Don Huonot, Zen Café, Egotrippi). Tämän lisäksi kaapelitalouksissa näkyi MTV, jonka ohjelmisto vielä 1990-luvulla painottui musiikkivideoihin. Itselleni on jäänyt MTV:stä päällimmäisenä mieleen Yo! MTV Raps -ohjelma, Aerosmith Weekend keväältä 1994 sekä Beavis & Butthead, jota näytettiin myöhään arki-iltoina 1993-97.

Internet kehitettiin 1990-luvun alussa ja se alkoi yleistyä vuosikymmenen puolivälissä. Itse muistan käyttäneeni nettiä ensimmäisiä kertoja keväällä 1996 kirjastossa koulun projektiviikon yhteydessä. Muistan että tietokoneen vierellä oli kansio, josta löytyi lista eri nettisivujen osoitteista, sillä hakukoneiden käyttö ei ollut tuolloin vielä yleistynyt. Erilaiset chatit tulivat suosituiksi 1990-luvun lopulla. Noihin aikoihin koulujen opettajat eivät olleet tietoisia netin käyttömahdollisuuksista ja esimerkiksi pari koulukaveriani kopioivat yhden koulutyön suoraan netistä. Muistan myös, että lukiossamme oli 1990-luvun lopulla kursseja, joilla opeteltiin netin käyttöä. Keväällä -98 osallistuin kaverini kanssa paikallisen tv-kanavan ohjelmaan, jossa esiteltiin mielenkiintoisia nettisivuja. Kotiimme netti tuli vuonna 1999, jolloin otin myös käyttöön ensimmäisen sähköpostini Hotmailissa.

Kännykät yleistyivät 1990-luvulla koko kansan välineiksi. Kaveripiirissä ensimmäiset kännykät tulivat käyttöön joskus 1996-97, mutta isälläni oli ollut töiden vuoksi matkapuhelin jo 1990-luvun alusta. Muistan että Ruisrockista -95 palatessamme isäni lainasi kännykkää jollekin, joka oli eksynyt kavereistaan. Itse käytin kännykkää ensimmäisiä kertoja keväällä -98, kun siskoni oli jättänyt puhelimensa Suomeen lähtiessään aupairiksi ulkomaille. Oman ensimmäisen kännykkäni (Nokia 5110) sain joululahjaksi 1998. Muistan että vielä alkuvuonna -99 ihmettelin, mitä tekstiviesteihin kirjoitettu ":)" tarkoittaa.

Moni pieni asia oli 1990-luvulla toisin kuin nykypäivänä: Alkoholijuomien mainostaminen vapautui vuoden 1995 alusta, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Tätä ennen oli sallittua mainostaa ainoastaan ykkösolutta. Muovipullot virvoitusjuomille tulivat markkinoille 1991, mutta vielä 1990-luvun alkupuolella limsoja myytiin yleisesti lasipulloissa. Pepsi Max tuli myyntiin alkuvuonna 1994. Twix-suklaapatukka oli 1990-luvulla nimellä Raider. Tupakan myynti-ikäraja oli 16 vuotta vuoden 1995 alkuun saakka. Vuoteen 1997 saakka kaupat saivat olla auki ainoastaan klo 20 saakka.

Rakkaimmat Aerosmithin biisit

Aerosmith on parhaillaan jäähyväisrundillaan. Olen itse nähnyt Aerosmithin keikalla kahdesti: Ruisrockissa 10.7.1994 ja Hartwall Areenalla 15.5.1997. Koska kyseessä on minulle ehkä rakkain bändi, ajattelin listata rakkaimmat Aerosmithin biisit. Moneen biisiin liittyy nostalgisia muistoja nuoruusvuosilta. Kolmen kärki oli helppo nimetä, mutta niitä seuraavien järjestys voisi olla jonain muuna päivänä toisenlainen. Lisäksi pari biisiä tippui listalta aivan viime hetkellä.

1. Seasons of Wither

Listan ykkösbiisin nimeäminen on helppoa. Kuulin Seasonsin ensimmäisen kerran, kun vuoden 1994 Ruisrockissa jaettiin ennen Aerosmithin keikkaa c-kasetteja, joissa oli englanniksi kerrottuna yhtyeen tarina ja seassa pätkiä biiseistä. Get Your Wings -albumin ostin saman vuoden syksyllä.

2. Rats in the Cellar

Rocks on ehdoton suosikkilevyni ja Rats In The Cellar styge, josta tuli suosikkiraita heti, kun levyn ostin alkuvuonna -94. Biisissä yhdistyy rock-paahtamisen kanssa osuvat riffit ja tarttuvat melodiat.

3. Deuces Are Wild

Sain Big Ones -kokoelma joululahjaksi vuonna 1994 ja kyseinen ennen julkaisematon kappale oli mukana levyllä. Muistan selkeästi, kun kuuntelin biisin ensimmäisen kerran. Minulle erittäin henkilökohtainen biisi, jonka kuuntelin samana päivänä, kun menin naimisiin.

4. Blind Man

Edellä mainitun kokoelman singlejulkaisu marraskuulta 1994. Nostalgiabiisi joka vie muistoissa loppuvuoteen -94, jolloin omistin jo kaikki Aerosmithin levyt.

5. No More No More

Ostin Toys In The Attic -levyn joskus alkusyksystä -94 ja No More No Moresta tuli ajan myötä yksi suosikeistani. Hyvin simppeli biisi, jossa on nätti riffi ja outro. Yksinkertainen on kaunista.

6. Shut Up And Dance

Aloin kuunnella Aerosmithia vuonna 1993, jolloin menestyslevy Get A Grip ilmestyi. Siksi albumilta voisi nimetä useammankin rakkaan kappaleen, mutta yhdeksi suosikiksi on muodostunut levyn kahdeksas raita Shut Up And Dance. Sujuvasti rullaava styge, jossa toimiva riffi ja melodinen koukku samassa paketissa.

7. Simoriah

Hieman tuntemattomampi biisi albumilta Permanent Vacation, jonka sain joululahjaksi vuonna 1993. Vaikka kappale jää levyllä hittien Rag Doll ja Dude (Looks Like A Lady) välissä monelta hieman varjoon, on siitä muodostunut itselleni yksi suosikeista.

8. Reason A Dog

Oikeastaan ainoa kappale, jota kuuntelen varsin vaatimattomalta Done With Mirrors -levyltä ehkä siksi, että säkeistön kitara muistuttaa erehdyttävästi Season Of Witherin alkuriffiä.

9. Chip Away The Stone

Kuulin tämän ainostaan Gems-kokoelmalla julkaistun biisin vasta keväällä 1997, kun ostin Live! Bootleg -levyn. Jälleen yksinkertainen ja toimiva kitarariffi sekä yksi, osuva sointuvaihdos melodisena koukkuna.

10. Push Comes To Shove

Vuonna 1982 julkaistu Rock In A Hard Place sivuutetaan usein Aerosmithin tuotannossa, sillä se on ainoa levy, jolla ei soita kitaristit Joe Perry ja Brad Whitford. Albumin päätösraita oli itselleni pitkään jonkinlainen päähänpinttymä, vaikken ole sitä viime vuosina monestikaan kuunnellut.