keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Bryssel – vohveleita, suklaata ja olutta

 
 
Kävin pari viikkoa sitten Brysselissä ja ajattelin kertoa reissusta muutamalla sanalla. Ihan ensiksi on todettava, että Bryssel on juuri niin harmaa kaupunki kuin miltä kuvissa näyttää. Kuitenkin kauniit rakennukset ja puistot miellyttävät silmää ja Bryssel on erinomainen kohde pidennetylle viikonloppureissulle, vaikkei siellä olekaan paljoa nähtävyyksiä (lähinnä Manneken Pis ja Grand Place). Toisaalta hyvä puoli on se, että Brysselissä voi helposti keskittyä lähinnä kaupungin tunnelmasta nauttimiseen.


 
Tarinan mukaan ranskalaiset perunat keksittiin Belgiassa ja niitä myydään siellä täällä. Nämä "maailman parhaat ranskalaiset" (frites) ovat mielestäni yliarvostettuja ja niiden sijaan kannattaa maistella belgialaisia vohveleita, joita myydään pienissä kojuissa siellä täällä. Vohvelin tuoksu on itse asiassa eräs omaleimainen piirre Brysselin keskustassa. Belgialainen suklaa on aivan oma käsitteensä ja varmaan suosituin matkatuliainen Brysselistä (vein itsekin työkavereille rasian Pierre Marcolinin suklaakonvehteja).
 
 
 
Jos pitäisi lyhyesti mainostaa Brysseliä kaupunkikohteena jollekin, niin sanoisin, että Pariisin tunnelma, mutta ihmiset osaavat hyvin englantia ja pubeja (estaminet) on paljon. Oluen suhteen Belgia on aivan omaa luokkaansa koko maailmassa, sillä missään ei valmisteta niin monia eri oluttyyppejä kuin Belgiassa (lambic, gueuze, kriek...). Itse laskin, että maistelin neljän päivän aikana liki kahtakymmentä eri belgialaista olutta. Oma henkilökohtainen suosikkini oli À la mort subite -nimisen sata vuotta vanhan kahvilan nimikkolambic. Sen sijaan pubeista suosikkini oli vuonna 1843 avattu La fleur en papier doré.
 

























Jokaisen oluen ystävän kannattaa Brysselissä käydä Delirium Café -nimisessä kahvila-kapakassa, jossa on listalla 2500 eri olutta (myös Lapin Kultaa). Kaikkia ei ole aina tarjolla, esimerkiksi kenialaista Tusker-olutta ja jotain tansanialaista lageria ei löytynyt varastosta, kun niitä kyselin. Paikka kuitenkin lupaa, että saatavilla on aina vähintään 2000 eri olutmerkkiä. Delirium Café pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan kymmenisen vuotta sitten, kun laskujen mukaan myynnissä oli 2004 eri olutmerkkiä. Itse testasin mongolialaista, namibialaista ja kolumbialaista olutta.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti