Viime aikoina on taas keskusteltu kovin siitä, pitäisikö pakkoruotsista päästä eroon. Itse pidän pakkoruotsia jokseenkin turhana ja esitän tässä omat perusteeni.
Pakkoruotsia perustellaan usein sillä, että koskaan ei tiedä, josko ruotsin kieltä tarvitsee tulevaisuudessa esimerkiksi työelämässä. Ei tarvitse, suomella ja englannilla pärjää. Mielestäni ruotsin opetustunnit voisi vaihtaa vaikkapa liikuntaan, sillä ainakin sitä tämän päivän nuoret todellisuudessa tarvitsisivat lisää.
Perustuslakimme sanoo, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Suomen kielilain mukaan kaksikielisissä viranomaisissa ja kaikissa valtion viranomaisissa saa käyttää molempia kieliä. Ollessani vuonna 2006 työministeriön uusien työntekijöiden perehdytyspäivässä kansliapäällikkö Markku Wallin totesi ohimennen, että talon reilusta kolmestasadasta työntekijästä ehkä vajaa parikymmentä pystyisi oikeasti hoitamaan työasioita ruotsiksi. Tämä on helppo uskoa, sillä yliopiston pakollinen virkamiesruotsin kurssi on pelkkä vitsi eikä valtionhallinnossa ole kielikokeita.
Ruotsin opetus ei aja asiaansa. Yläasteella ja lukiossa opittu ruotsin taito unohtuu nopeasti, kun kielitaitoa ei hyödynnetä, sillä ruotsia ei yksinkertaisesti tarvita missään. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta suomenruotsalaiset käyttävät suomenkielisten kanssa asioidessaan suomea ja Ruotsissa pärjää helposti englannilla. Toisaalta jostain Kainuusta tai Pohjois-Savosta ei hirveän usein lähdetä ruotsinlaivalle.
Ollessani opiskeluaikana opettajan sijaisena vanhalla yläasteellani kerroin entiselle ruotsin opettajalleni, että opin oikeasti puhumaan ruotsia vasta, kun olin kahtena kesänä Ruotsissa töissä. Kyseinen opettaja totesi, että ei kieliä opitakaan koulussa puhumaan.
Arvioin että osaan ruotsia yhtä hyvin kuin italiaa. Ero on siinä, että italiaa aloin opiskella vasta yliopistossa reilu puoli vuotta ennen kuin lähdin opiskelijavaihtoon Milanoon. Väitänkin että jos joku jatko-opintojensa aikana tajuaa, että tulee tarvitsemaan työelämässä ruotsia, niin hän kyllä motivoituneena ja halutessaan oppii sen, vaikkei olisi ruotsia yläasteella ja lukiossa opiskellutkaan.
Loppuun vielä totean, että itse käytän työssäni myös ruotsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti