Nuoruusmuistoja – Monkey-jengi

Teini-ikään kuuluu olennaisena osana identiteetin määrittyminen. Itseä verrataan suhteessa muihin ja on tärkeää kokea kuuluvansa johonkin porukkaan, jonka kautta oma minuus vahvistuu. Omaan nuoruuteeni ja persoonallisuuteni rakentumiseen kuului olennaisena osana Monkey-jengi.

Monkey-jengi oli eräänlainen moottoripyöräkerho, jonka jäsenillä oli Honda ”Monkey” Z50J -mopot. Monkey-jengin kanssa ajeltiin ympäri Saloa, kruisailtiin Valhojan metsäteillä, nokiteltiin liikennevaloissa ja kiellosta huolimatta oikaistiin riippusillan kautta koululle. Monkey-jengi teki mitä lystäsi eikä kukaan voinut sille mitään.

Kun Monkey-jengi porhalsi paikalle, väki kalpeni. Kun Monkey-jengi kylvi kauhua, se ansaitsi samalla ihmisten kunnioituksen. Moni ei tiennyt, että Monkey-jengissä oli ennen kaikkea kyse kurinalaisuudesta: Monkey-jengi vastaa aina puhelimeen; Monkey-jengi on yhtä henkisesti, ei fyysisesti.

Kuitenkin ihminen kulkee elon polulla eteenpäin ja Monkey-jengille kävi niin kuin arvata saattaa: nuorista pojista kasvoi aikuisia miehiä, omatekoinen kilju vaihtui urheilujuomaksi, mopojen tilalle silmäteriksi tulivat lemmikkikissat ja Monkey-jengin tilalle jakamattoman huomion kohteeksi elämänkumppanit.

Kaikesta huolimatta ihminen ei voi paeta itseään ja luontoaan. Siksi jokainen monkey-jengiläinen tulee aina pohjimmiltaan olemaan monkey-jengiläinen. Silloin tällöin monkey-jengiläinen kuulee sisimmässään nelitahtimoottorin suloisesti kehräävän äänen. Hetkittäin monkey-jengiläisen mieleen palavat muistot hurjista kiihdytysajoista ykköstiellä. Illalla painaessaan päänsä tyynyyn monkey-jengiläinen näkee unta, jossa hän ajaa monkeyllaan auringonlaskuun.