Huonoin tietämäni bändi

Ari Peltonen kutsui yhden miehen Paska -yhtyettään ”Suomen paskimmaksi bändiksi”. Valitettavasti vain Professori Heikkerö -niminen noin kymmenen miehen ja naisen muodostama ryhmä sysää Paskan pois ykköspallilta ja vieläpä ihan kevyesti.

Törmäsin Professori Heikkeröön netissä ensimmäisen kerran joskus 4-5 vuotta sitten ja aina välillä se on pompannut jostain esiin – ehkäpä siksi, että bändin tyypit näkyvyyttä saadakseen laittavat youtuben musiikkivideoihinsa niin runsaasti kaikenlaisia epäjohdonmukaisia tägejä, että ne näkyvät monenlaisten hakutulosten kautta.

Oululainen Professori Heikkerö on yksinkertaisesti huumoribändi, joka ei naurata. Sleepy Sleepersiä jäljittelevän orkesterin sanoitusten teemat pyörivät pillun ja ryyppäämisen ympärillä. Toki alapäähuumorilla on ystävänsä – sen on osoittanut pelkästään Petri Nygårdin menestys – mutta kun Professori Heikkerön kekseliäisyys kristallisoituu riveihin kuten ”Russia Russia siellä saa nussia”, aiheuttaa yhtye naurun sijasta lähinnä vaivaannuttavan myötähäpeän: luulevatko nuo tyypit ihan oikeasti olevansa hauskoja?

Juha Watt Vainion pornolaulut ovat osittain nerokkaita eikä ihme – olihan mies Suomen maineikkaimpia sanoittajia. Rivot riimit tulevat oivaltavasti puun takaa, jolloin pokkaa on hankala pidätellä. Professori Heikkerön yritys olla nokkela kaatuu omintakeisuuden puutteeseen, joka heijastuu jo biisien nimissä kuten "Karvanoppakuningas". Ööö... WTF??? Pitkäsoittonsa kestoksi on ilmoitettu: ”Total drinking time 49’55”. Heh ja heh. Vaalien alla eräs orkesterin jäsen esittäytyi "juovustusministerinä". Naurattaa niin, että vatsaan sattuu. NOT. Eräässä youtube-kommentissa joku oli kiteyttänyt osuvasti: ”huumori on vaikea laji, tyypit ei vain osaa.”

Löysin googlettamalla nopeasti seitsemän Professori Heikkerön levyarviota. Bändin tuotokset ovat saaneet säännönmukaisesti 1-2 tähteä tai kutosella alkavia kouluarvosanoja. ”Jotkut ei vain ymmärrä”, kuten yhtyeellä on tapana vastata koko muulle väärässä olevalle maailmalle. Ehkäpä kyseessä onkin kulttuuriero Etelä-Suomen ja pohjoisen välillä. Tai Etelä-Suomen ja Oulun välillä. Tai muun Suomen ja Professori Heikkerön välillä.

Musiikillisia hienouksia Professori Heikkerö ei juuri tarjoa, päinvastoin. Kappaleita leimaa niin soitannollinen kuin tuotannollinen huolimattomuus, minkä vuoksi on vaikea uskoa, että orkesteri on porskuttanut jo lähes viisitoista vuotta. Siis oikeasti, tähän verrattuna Klamydian jätkät ovat kuin renessanssiajan neroja.

Yhtä kaikki Professori Heikkerö on saavuttanut käsittääkseni jonkinasteista paikallista suosiota ja ymmärtäähän sen: kun tietyillä leveyspiireillä ns. kulttuuritarjonnasta ei ole runsauden pulaa, jengi vaivautuu menemään keikalle, jossa tyypit soittavat ja laulavat kännissä hassunhauskoja laulujaan hassut hatut päässä. Professori Heikkerö on toki epätoivoisesti yrittänyt saavuttaa mediahuomiota ja laajempaa suosiota melko tarkoitushakuisesti entisten Big Brother -asukkaiden ja Johanna Tukiaisen kaltaisten tähtivierailijoiden avulla. #FAIL#

Professori Heikkerön kategorioiminen huumorimusiikiksi on harhaanjohtavaa, sillä biisit eivät ole hauskoja. Junttimusiikiksi kutsuminen olisi loukkaus kaikkia juntteja kohtaan. Ehkäpä oikeudenmukaisinta olisi luonnehtia, että Professori Heikkerö on paskaa.