Kesä '99

Viime viikonloppuna juhlittiin uusia ylioppilaita. Olen ilmeisesti vanha, sillä tykkään muistella omaa nuoruuttani. Omat ylioppilaisjuhlani olivat kuusitoista vuotta sitten, tarkalleen ottaen 5.6.1999. Koska olen syntynyt loppuvuodesta, niin ylioppilasjuhlia seurasi luonnollisesti ensimmäinen kesä täysi-ikäisenä. Ajattelin muistella tuota kesää 1999 tässä postauksessa.

Aluksi "psykologinen ikkuna" menneeseen eli kesän -99 omat soundtrackit:

Red Hot Chili Peppers: Californication

Don Huonot: Tähti

Ultra Bra: Kalifornia

Manic Street Preachers: This Is My Truth Tell Me Yours

Oikeastaan kesä käynnistyi jo viikkoa ennen ylioppilasjuhlia, kun ammattikoulujen valmistujaiset olivat edellisenä viikonloppuna, lauantaina 29.5. Omassa kaveripiirissä oli joitakin amislaisia ja yhdellä kokiksi valmistuneella oli isot bileet, joissa hän itse valmisti paellaa. Lisäksi ilma oli kesäinen ja päivää vietettiin omakotitalon pihalla. Oltiin muistaakseni baarissa pilkkuun, jonka jälkeen jatkoille ja saunomaan. Juhlat jatkuivat sunnuntain puolelle.

Seuraavana viikonloppuna oli ylioppilasjuhlat. Aluksi lakitukset koululla ja kello kahdesta eteenpäin vieraiden vastaanottoa kotona. Joskus kuuden jälkeen oli viimeiset vieraat käyneet ja mentiin porukalla kaverin isän luo skumpalle ja siitä yhdelle terassille. Oma juhlintani ei ollut järin riehakasta, vaan muistan heränneeni melko virkeänä seuraavana aamuna.

Seuraavalla viikolla oli DBTL, jossa en ollut aikaisemmin ollut. Käytiin perjantaina Turussa kääntymässä ja lauantaina takaisin. Vietettiin päivää kavereiden pihapiirissä Kaskenkadulla ja mentiin Samppalinnanmäelle (missä DBTL:n pääkonsertit järjestettiin vuoteen 2003 saakka) katsomaan Don Huonoja sekä juuri breikkaamassa ollutta Zen Caféta. Muistan että sunnuntaina oli aurinkoinen ja erittäin lämmin päivä, mikä kesäkuun alussa ei ole mikään itsestäänselvyys. Tästä syystä DBTL onkin vuodesta 2005 järjestetty heinä-elokuun vaihteessa. Sitä ennen DBTL avasi Suomen festarikesän.

DBTL:ää seurasi Provinssirock, jonne suuntasin isän kanssa. Alun perin meidän piti mennä perhetutun kanssa Provinssiin järkkäreiksi, mutta jotenkin Seinäjoen ELMU:n järjestelyt kusi (olimme sittemmin järkkäreinä vuonna 2004), jonka vuoksi päätettiin kuitenkin osallistua festareille maksavina asiakkaina. Aiemmin olin ollut festareilla junnuna Ruisrockissa 1994 ja 1995. Yövyttiin faijan pakussa leirintäalueella Hotelli Sorsanpesän vieressä. Monia bändejä tuli nähtyä: Manic Street Preachers, Blur, Cardigans, Bloodhound Gang, Skunk Anansie, Joe Strummer, HIM, Don Huonot, Ultra Bra, vielä tuntematon Maija Vilkkumaa sekä YUP, jota aloin diggailla Provinssin sunnuntaisen keikkansa myötä.

Provinssia seurasi juhannus, jota mentiin kaveriporukalla viettämään serkkujen mökille Kemiönsaareen. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että legendaarisin juhannus ikinä, mistä on myös kuvanauhaa todisteena. Tunnelma oli kenties idyllisimmillään, kun juhannusaattona alkupäivästä istuttiin laiturin nokassa, juotiin Olvi CXX:ää ja nautittiin auringonpaisteesta. Videotallenteesta käy ilmi, että kuuden aikoihin ilo oli jo ylimmillään. Loppuillasta käytiin myös kaverin isän moottoriveneen kyydittämänä vastarannalla Mathildedalin juhannusriennoissa.

Vauhdikkaan kesäkuun jälkeen oli vähemmän vauhdikas heinäkuu. Kävin kaverin mökillä (jossa muuten sittemmin olen viettänyt kaikki juhannukseni vuodesta 2007) ja heinäkuun puolivälissä saman kaverin kanssa laivalla.

Elokuun alussa lähdettiin lyhyellä varoitusajalla sunnuntaiksi Ankkarockiin, joka oli ensimmäistä kertaa maksullinen. Don Huonojen lisäksi tuli nähtyä ainakin YUP, Lemonator ja Rasmus. Olin kuskina ja muistaakseni edellisenä päivänä hääkeikalla orkesterin kanssa, johon olin juuri liittynyt.

Seuraavana viikonloppuna Salossa oli koululaisten kesälomien päättymistä juhlistava perinteinen Vuohisrock, jossa esiintyi Nightwish. Vietettiin alkuiltaa kotonani saunoen ja kuunnellen kesällä ilmestynyttä YUP:n "Me viihdytämme teitä" -EP:tä. Muistaakseni Vuohisrockiin maksoi liput enemmän kuin Ankkarockiin, mistä jaksoin avautua portilla järkkäreille.

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa odotettu reissu Tukholmaan Propably '99 -festareille kuuntelemaan Red Hot Chili Peppersiä. Olin ostanut Californication-levyn heti julkaisupäivänä ylioppilasjuhlia seuraavana maanantaina ja odottanut keikkaa vesi kielellä. Heinäkuun lopulla katsoin tv:stä suorana lähetystä Woodstock '99 -festarista, jossa RHCP oli viimeisenä esiintyjänä. Matkustettiin Tukholmaan laivalla Turusta edellisenä iltana lauantaina 21.8. kaverini, isosiskoni ja siskon kaverin kanssa ja yövyttiin Ariadne-hotellissa. Laiva saapui Tukholmaan aikaisin aamulla ja muistan, että tapoimme aikaa Sergelin torilla, kun hotelliin päästi kirjautumaan vasta puoliltapäivin. Hotellille päästyä pienet päiväunet, suihku, muutama IVB-olut huiviin ja festarialueelle. Red Hot Chili Peppers veti timanttisen keikan, joka alkoi Around The Worldilla ja päättyi Hendrix-cover Fireen, jonka lopuksi Flea heitti basson ilmaan ja kaatoi vahvistimet.

Lisäksi kesästä on jäänyt mieleen se, kuinka grillattiin paljon kavereiden kanssa ja nautittiin nuoruuden huolettomuudesta. Osa meni heinäkuun alussa armeijaan, osa odotti asepalveluksen alkamista vasta vuodenvaihteen jälkeen, jotkut menivät jo syksyllä opiskelemaan. Yhtä kaikki elettiin hetkessä eikä murehdittu tulevaisuutta tai mietitty syksyä. Hieno kesä kaiken kaikkiaan.

Mauritius

Tämän talven matkakohteeksi valikoitui Intian valtameressä sijaitseva lomaparatiisi Mauritius. Koska tällä kertaa mukana oli pieni lapsi, piti valita ensisijaisesti joku paikka, jonne ei tarvitsisi ottaa rokotteita. Valintaa puolsi kahden tunnin aikaero sekä Finnmatkojen suorat lennot Dreamliner-koneella, jossa on mm. hieman isommat jalkatilat. Kaltaiselleni pitkäjalkaiselle 190-senttiselle olennainen asia yhdentoista tunnin lennolla.

Ennen reissua luin aika monesta blogista ihmisten kokemuksia Mauritiuksen matkoista. Itse oletin, että Mauritiuksen trooppinen ilmasto olisi samankaltainen miellyttävän ja sopivan lämmin kuin Karibialla, mutta lämpöä olikin enemmän ja paikoin oli hyvin hiostava. Mauritiuksella sadekausi on lisäksi tammikuusta toukokuuhun ja kahden viikon matkan aikana satoikin ehkä viitenä päivänä, tosin ainoastaan yhtenä päivänä käytännössä koko päivän. Joka tapauksessa sade lisäsi ilman kosteutta ja hiostavuutta.

Pienen lapsen kanssa matkustaessa koimme käytännölliseksi valita all-inclusive -hotelli, ettei tule turhaa säätöä. Lisäksi laskeskelin, että tämä tuli merkittävästi edullisemmaksi kuin syödä ravintolassa joka ilta, koska Mauritiuksen hintataso on verrattaen melko korkea. All inclusive -pakettiin kuului monipuolinen aamiainen, kevyt lounas, runsas illallinen noutopöydästä sekä tietysti olut, limsat ja erilaisia drinkkejä. Kaupasta löytyi vauvojen purkkiruokaa sekä äidinmaidonkorvikejauhetta eli jälkikasvun ruokailun suhteenkaan ei ollut ongelmia.

Ruoka on Mauritiuksella melko monipuolista ja Intian ja Aasian vaikutteet näkyvät, kun tarjolla on erilaista riisi-, nuudeli- ja curry-ruokaa. Mereneläviä, paistettua kalaa, kalamaria ym. tuli syötyä runsaasti illallisella. Tyypillinen aamiainen puolestaan koostui omeletista, hedelmistä, puri-leivästä ja parista croissantista, joiden seuraksi lasi tai kaksi trooppista mehua sekä kuppi erinomaista kahvia.

Mauritius on aktiivilomailijalle erinomainen matkakohde, sillä tekemistä riittää joka lähtöön: golf, sukeltelu, vaeltaminen, varjoliito, eläinpuistot, safarit jne. Omat aktiviteetit jäivät kuitenkin tällä reissulla normaalia vähäisemmäksi ja enemmän tuli vain chillailtua ja nautittua auringosta ja lämmöstä. Kävimme katamaraaniristeilyllä Ilot Gabriel -saarella, missä oli hienoa sukellella koralleilla. Koko päivän risteily, johon kuului ruuat, juomat (olut, rommi, limsat) sekä muutama pysähdys saarille snorklailemaan maksoi 42 euroa per henkilö, kun varasi suoraan netistä.

Pari kertaa käytiin turistialueella Grand Baiessa ja teimme päiväreissun Mauritiuksen eksoottiseen pääkaupunkiin Port Louisiin, missä olikin omat haasteensa liikkua lastenrattaiden kanssa. 0,33 olut maksoi Port Louisissa muistaakseni reilu 4 euroa, joskin itse otin miehekkään litran stoben, joka oli n. 9 euroa. Olen juonut neljää afrikkalaista olutta ja paikallinen olut Phoenix ei ole huonoin, muttei myöskään paras tällä lyhyellä listalla.

Jostain luin ennen reissua, että vesiskootterilla kruisailu olisi Mauritiuksella kielletty, mikä oli tietysti harmi. Itselläni oli tällä reissulla prioriteettilistalla ensimmäisenä päästä lentämään kaksipaikkaisen pienlentokoneen kyydissä upeita maisemia katsellen. Island Wings Mauritius -nimisen firman kautta varasin ennen reissua 20 minuutin lennon, joka maksoi 3500 rupiaa (n. 95 euroa) ja oli todellakin hintansa väärti ja ainutkertainen kokemus.

Matkalla lentopaikkaan jäätiin taksikuskin kanssa jumiin kulkueeseen, kun meneillään oli vuoden suurin Shiva-karnevaali. Intian vaikutuksesta (mauritiuslaiset ovat pääosin intialaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä) johtuen puolet Mauritiuksen väestöstä on hinduja, mikä myös näkyy. Pysähdyimme juhliin valmistautuvien paikallisten taukopaikalle ja vieraanvaraisuutta kunnioittaakseni maistoin jotain maitovadelmajuomaa ja currya, minkä jälkeen vatsa oli sekaisin muutaman päivän.

Yleisesti sanoisin, että mielestäni mauritiuslaiset ovat ystävällisiä ja maltillisia esim. kaupustelijat eivät ole kovin päällekäyviä. Toisaalta asiakaspalvelussa on paikoitellen toivomisen varaa. Maurituksen hyvä puoli on se, että maa ei suosi massaturismia eli on sikäli hyvä vaihtoehto esim. Thaimaalle (missä tosin itse en ole käynyt eikä kyllä ole tarvetta mennäkään). Mauritiukselle saapuvat turistit ovat käsittääkseni pääosin intialaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja kiinalaisia. Jos kiinnostaa tietää enemmän Mauritiuksesta matkakohteena, niin suosittelen katsomaan tekemäni reissuvideon:

15 vuotta sitten

Tässä postauksessa ajattelin hypätä ajassa 15 vuotta taaksepäin. Vuosituhat oli juuri vaihtunut. Sitä oli odoteltu epäselvin tunnelmin: Kaatuvatko tietokoneet? Katoavatko luottotiedot? Tuleeko maailmanloppu? Millennium oli sana, joka toistui joka käänteessä. Olin itse viettämässä vuodenvaihdetta kaverin tyttöystävän bileissä. Vuosituhannen vaihtuessa olin Salossa Molly-nimisessä irkkupubissa ja yhtäkkiä huomasin, että kappas, kello on parikymmentä minuuttia yli puolenyön ja vuosi on vaihtunut. Toki olin tv:stä nähnyt jo alkuillan uutisissa, kuinka vuosituhat vaihtui mm. Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

Vuoden 2000 alussa olin 19-vuotias. Tuolloin suurin osa kavereistani astui armeijan harmaisiin, tarkalleen ottaen maanantaina 3. tammikuuta. Itse kävin intissä vain niin sanotusti kääntymässä ja saman viikon perjantaina olin jo palannut siviiliin ja aloittelin valmistautumista yliopiston pääsykokeisiin.

Muistan että tammikuussa 2000 olin isäni kanssa raksahommissa Kemiössä (nyk. Kemiönsaari) Kiilan kylässä restauroimassa kivinavetasta kahvilaa. Oli kylmää ja pimeää ja Radiomafian soittolistalla oli mm. Egotripin "Koivuniemen herra" ja Ultra Bran "Heikko valo". Molemmat kappaleet olivat tammikuun lopulla ensi-iltansa saaneen ja kohua herättäneen Levottomat-elokuvan soundtrackilla.

Vuosituhanteen vaihteessa suomalainen musiikki oli eräänlaisessa käännekohdassa. Vuoden 1999 lopulla Daruden Sandstorm ja Boomfunk MC'sin Freestyler olivat breikanneet ulkomaita myöten ja HIM:in Razorblade Romance tuli Join Me In Death -sinkun vauhdittamana perässä. Samoihin aikoihin myös Maija Vilkkumaa teki läpimurtonsa. Muistan kuinka Provinssissa 1999 Vilkkumaa esiintyi teltassa parille sadalle kuulijalle ja seuraavana kesänä päälavalla yhtenä odotetuimmista kotimaisista artisteista.

Loppukesästä 1999 olin liittynyt kaverini houkuttelemana tanssiorkesteriin ja muistelisin, että vuodenvaihteessa 1999-2000 treenattiin paljon uusia biisejä. Tuolloin soiteltiin pääasiassa pöytäjuhlissa ja vastaavissa kekkereissä. Muistan että 4.3.2000, samana päivänä, jolloin siskoni palasi Englannista Suomeen, soitettiin pöytäjuhlissa Salon VPK-talolla ja suoraan keikalta mentiin Mollyyn.

Noihin aikoihin, alkuvuonna 2000, kävin Salossa usein myös Maksim-baarissa bändien keikoilla ja muutenkin viikonloppuisin. Maksimissa oli mukavaa se, kun sai baaritiskillä suoraan toivoa soitettavia kappaleita. Kerran mukanani oli sattumalta edellä mainitun Egotripin juuri julkaistun Koivuniemen herran sinkku povarissa ja pyysin baarimikkoa laittamaan sen soimaan. Muistaakseni tuolloin oltiin radalla ystäväni "Aquin" ja jonkun hänen Lappeenrannan opiskelukaverinsa kanssa.