Sivarielämää

Moni ei tiedä, millaista sivarielämä on. Siksi ajattelin tässä postauksessa kertoa hieman sivarimuistojani.

Valitsin siviilipalveluksen hyvin yksinkertaisesta syystä: intti ei kiinnostanut. Astuin siviilipalvelukseen vasta 25-vuotiaana, koska olin lykännyt kolmesti kutsunnoissa asevelvollisuuden suorittamista vedoten opintoihini. Loppukeväästä 2006 olin juuri palannut opiskelijavaihdosta Milanosta ja saanut valtiotieteiden kandidaatin papereiden ansiosta työpalveluspaikan työministeriöstä. Oli aika aloittaa siviilipalvelus.

Aloitin peruskoulutusjakson Lapinjärven koulutuskeskuksessa kesäkuun alussa 2006. Kesä oli kauneimmillaan ja Lapinjärven koulutuskeskus oli erittäin idyllinen ympäristö. Ei tarvinnut laittaa tikkua ristiin, ruoka oli aina valmiina, luennot olivat rentoja ja yllättävän mielenkiintoisia ja suurin osa päivästä oli vapaa-aikaa.

Hauska yhteensattuma oli se, että tupakaverikseni sattui muuan toinen Altti. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan tavannut toista samannimistä. Liikuttiin sitten samoissa porukoissa ja yhtenä perjantaina oltiin peräkkäin jonossa hakemassa matkalippuja. "Nimi?", kysyi sivarivirkailija kaimaltani. "Altti [sukunimi]." "Altti? Enpä ole koskaan kuullut sellaista nimeä", totesi virkailija. Seuraavana jonossa minä. "Nimi?" "Altti [sukunimi]."

Peruskoulutusjaksosta minulla on ainoastaan hyviä muistoja (ainakin jos vertaa viiden vuorokauden kokemukseeni armeijan alokasajasta). Tyypillinen päivä Lapinjärvellä oli seuraavanlainen: Omatoiminen herätys, jonka jälkeen aamuluennolle. Aamuluennon jälkeen lounas, jonka jälkeen iltapäiväluennolle. Päivän pakollisten kuvioiden jälkeen söin päivällisen, otin hetken arskaa ja kävin punttisalilla tai pururadalla juoksemassa. Sitten pelattiin porukalla jalkapalloa, jonka jälkeen oli iltapala. Iltapalan jälkeen istuskeltiin kahvilassa tai surffailtiin netissä. Jalkapallon MM-kisat olivat juuri alkaneet, joten iltaisin keräännyttiin vielä porukalla katsomaan matseja videotykin kanssa screeniltä.

Seuraavana päivänä sama kaava: herätys, aamupala, luennolle, lounaalle, luennolle, päivällinen, arskan ottoa, punttia, jalkapalloa, iltapala, MM-kisakatsomo. Joinain iltoina mentiin läheiseen Hotelli Hanheen bisselle ja laulamaan karaokea. Perjantai oli lyhyempi palveluspäivä ja aamuluennon jälkeen bussi kuljetti porukan viikonlopun viettoon.

Peruskoulutusjakson riemua kesti vain kolme viikkoa, sillä neljäs viikko "korvattiin" kaikenlaisella ylimääräisellä iltakoulutuksella kuten ensiapu- ja atk-kursseilla, jotka kummatkin feidasin, koska kaikki eivät mahtuneet luokkiin. Yksi puolikas palveluspäivä korvattiin Lapinjärven ympärikävelyllä (12 km), tosin itse juoksin muutaman muun kanssa ja sen jälkeen pulahdin järveen uimaan ja saunomaan.

Moni on kysynyt minulta, millaisia ovat tyypilliset sivarit. Sivareita voisi luonnehtia neljän kategorian kautta: 1) Ituhipit, rastapäät, pasifistit ja muut kommari-idealistit, jotka viettivät Lapinjärvellä päivänsä potkien footbagia tai lukien runoja ja Marxia tms. Yhden näin sittemmin suorittamassa työpalvelustaan Greenpeacen feissarina. 2) Mustiin pukeutuneet hevarit, jotka näyttivät luennoilla lähinnä siltä, että "ei vittu kiinnosta". Nämä jätkät veivasivat sivarikeskuksen navetan soittotiloissa jotain paskaheviä ja hakivat Essolta pussikaljaa. 3) Luuserit. Nämä tyypit istuivat kauniina kesäpäivinä sisällä katsoen telkkarista chättilähetyksiä tms. Yksi läski mammanpoika onnistui feidaamaan Lapinjärven ympärikävelyn, koska "jalka oli kipeä". 4) Kovat jätkät kuten minä.

Peruskoulutusjakson jälkeen suoritin vajaan vuoden mittaisen työpalvelukseni työministeriössä hankkien samalla arvokasta työkokemusta. Siinä sivussa kirjoitin sivarivuoden aikana gradun valmiiksi ja otin yliopistosta ulos maisterin paperit. Päivä- ja ruokarahojen ansiosta taloudellinen tilanne oli selkeästi parempi kuin opiskelijana, sillä valtio maksoi asumisen Helsingissä ja Kelalta puolestaan sai vuokrarahat Turun kämppään. Tämän lisäksi tietenkin valtio kustansi ilmaiset juna- ja bussiliput kotipaikkakunnalle (Turkuun). Kuntsareita sain pyydettäessä, kun oli hyvä syy esim. pitkä viikonloppureissu Varsovaan.