The Story of Anvil on kanadalaisesta Anvil-yhtyeestä kertova dokumentti, joka kertoo viisikymppisistä rokkareista, jotka eivät ole luopuneet unelmistaan rock-tähteydestä. Laitoin taannoin Anssi Kelalle meiliä suositellakseni dokkaria hänelle. Anssi vastasi, että hän on jo ollut järjestämässä Anvil-katseluiltoja.
Anvil on kanadalainen hevi-yhtye, joka vuonna 1984 soitti Super Rock -festareilla Japanissa yhdessä Scorpionsin, Whitesnaken ja Bon Jovin kanssa. Toisin kuin muut yhtyeet, Anvil ei missään vaiheessa saavuttanut suurempaa suosiota, vaan bändin kohtaloksi jäi soitella paikallisissa baareissa Toronton lähiöissä. Story of Anvil -dokumentissa yhtye tekee vuosien jälkeen Euroopan kiertueen, joka osoittautuu katastrofiksi. Bändi palaa kotiinsa rahattomina otettuaan töistä vapaata viisi viikkoa.
Anvil on kanadalainen hevi-yhtye, joka vuonna 1984 soitti Super Rock -festareilla Japanissa yhdessä Scorpionsin, Whitesnaken ja Bon Jovin kanssa. Toisin kuin muut yhtyeet, Anvil ei missään vaiheessa saavuttanut suurempaa suosiota, vaan bändin kohtaloksi jäi soitella paikallisissa baareissa Toronton lähiöissä. Story of Anvil -dokumentissa yhtye tekee vuosien jälkeen Euroopan kiertueen, joka osoittautuu katastrofiksi. Bändi palaa kotiinsa rahattomina otettuaan töistä vapaata viisi viikkoa.
Anssi Kelan vuonna 2001 julkaistu debyyttialbumi Nummela oli lottovoitto: se myi platinaa jo ilmestymisvuonna ja on Suomen 13. myydyin kotimainen albumi (157 000 kpl). Nummelan jälkeen Kelan ura kääntyi laskuun. 45 minuuttia -ohjelmassa hän kuvaili, miltä tuntui, kun ennen keikoilla kävi tuhansia ihmisiä ja yhtäkkiä vain joitain kymmeniä: "Nykyään nousen jokaisella keikalla taisteluun urani puolesta ja yritän voittaa takaisin sen yleisön, jonka kerran menetin".
Story of Anvil päättyy kohtaukseen, jossa Anvil palaa yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen Japaniin ja nousee lavalle innokkaiden japanilaisfanien suosionosoitusten saattelemana. Dokumentti saa julkaisunsa jälkeen suurta huomiota ja se tekee Anvilin tunnetuksi. Yhtye kiertää maailmaa mm. AC/DC:n lämppärinä.
"Anssi Kelan julkisuuskuva on ollut viime aikoina vaivaannuttava. Laulaja on tilittänyt julkisuudessa kohtaloaan: levyt eivät myy, eikä konserteissa käy ihmisiä, vaikka hän tekee omasta mielestään parempaa musiikkia kuin Mikan faijan BMW:n aikaan. Tämä on herättänyt myötähäpeää, ja artistin epätoivo myös surullisuutta", kirjoittaa Hesari tänään Anssi Kelan uuden levyn arviossa. Juttu on otsikoitu: "Uutuuslevy pelastaa Anssi Kelan uran".
Uudella levyllä Anssi Kela palaa musiikillisesti juurilleen ja soittaa lähes kaikki instrumentit itse. Hän kirjoittaa blogissaan: "Mietin huolellisesti millaisen levyn haluaisin tehdä. Päätin lähestyä sitä kuin se olisi viimeiseni. En uskonut, että niin oikeasti kävisi, mutta asennoiduin alusta lähtien tekemään sellaista albumia, ettei jäisi harmittamaan vaikka siitä tulisikin joutsenlauluni." Levyn ensimmäinen single Levoton tyttö otetaan vastaan innokkaasti ja se soi radiokanavilla yhtenään. Yhtäkkiä Anssi Kelan naama on jokaisessa lehdessä.
Uudella levyllä Anssi Kela palaa musiikillisesti juurilleen ja soittaa lähes kaikki instrumentit itse. Hän kirjoittaa blogissaan: "Mietin huolellisesti millaisen levyn haluaisin tehdä. Päätin lähestyä sitä kuin se olisi viimeiseni. En uskonut, että niin oikeasti kävisi, mutta asennoiduin alusta lähtien tekemään sellaista albumia, ettei jäisi harmittamaan vaikka siitä tulisikin joutsenlauluni." Levyn ensimmäinen single Levoton tyttö otetaan vastaan innokkaasti ja se soi radiokanavilla yhtenään. Yhtäkkiä Anssi Kelan naama on jokaisessa lehdessä.
Tutustuin Anssi Kelaan kuusi vuotta sitten, kun työskentelin yhdenvertaisuusasioiden parissa työministeriössä. Pienessä työhuoneessani Anssi kirjoitti nimmareita Suomalainen-singlen kansilehtisiin, kun minä laitoin kannet CD-koteloihin ja levyt työministeriön kirjekuoriin, joissa postitin ne Anssin nettisivuilla kilpailussa voittaneille.
Vuosien varrella olen törmännyt Anssiin sattumalta muutaman kerran, viimeksi pari viikkoa sitten Käpylän asemalla. Anssin edesottamuksia olen seurannut hänen bloginsa välityksellä. Olen pannut merkille, että suosion hiipumisesta huolimatta hän ei ole missään vaiheessa menettänyt sitä tunteen paloa, joka musiikin tekemisessä kuuluu olla. Jos Anvil-yhtyeen laulaja-kitaristi Steve "Lips" Kudlow tapaisi Anssi Kelan, hän saattaisi sanoa tälle: "That's dedication pal."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti