The Mars Volta - Noctourniquet

The Mars Voltan edellisestä pitkäsoitosta ehti kulua kolme vuotta, joka on pitkä aika, kun ottaa huomioon, että viisi ensimmäistä albumiaan yhtye julkaisi kuuden vuoden sisällä (2003-2009). Noctourniquetin kappaleista peräti kuusi kuultiin viime kesän "treenikeikalla" Helsingin Circuksessa. Tulevana kesänä bändi esiintyy Ruisrockissa.

Orkesterin kokoonpanossa on tapahtunut parin viime vuoden aikana muutoksia: Thomas Pridgenin tilalle rumpujen taakse on päätynyt vähintään yhtä energinen Deantoni Parks. Koskettimia ja syntetisaattoreita levyllä soittaa kitaristi-säveltäjä-tuottaja Omar Rodriguez-Lopez, kun Isaiah Owens poistui vuosi sitten takavasemmalle keskittyäkseen muihin projekteihinsa.

Rodriguez-Lopez luonnehti ennakkoon uuden albumin tyyliä sanoilla "future punk". Helmikuussa julkaistu ensimmäinen single, hämäränpuoleinen Tom Waits -pastissi The Malkin Jewel ei antanut aivan täsmällistä kuvaa Noctourniquetin sisällöstä. Levyn ensitahdit avauskappaleella The Whip Hand ovat tunnistettavaa Mars Voltaa ja psykedeelisillä saundeilla kyllästetty atonaalinen kertosäe nostattaa odotukset korkealle.

Noctourniquetia on vaikea luonnehtia yleisesti, sillä albumin tyylillinen skaala on kenties laajin Mars Voltan tuotannossa. Dyslexicon sekä levyn kiistaton huippuhetki Molochwalker ovat yhtyeelle tyypillistä "kohkaamista", joskin hallitumman kuuloista kuin aiemmin. Aegis on hyvä esimerkki siitä, että Mars Volta osaa tehdä myös tarttuvia kertosäkeitä. Rauhallisempaa tuotantoa edustavat levyn loppupuolella Imago, Trinkets Pale Moon ja Vedamalady.

The Mars Voltan levyt ovat kuulijalle haastavia, minkä vuoksi kahden kuuntelukerran jälkeen ei kovin syvällistä arviota saa kirjoitetuksi. Kappaleet kuten Lapichka ja yli seitsemän minuuttia kestävä In Absentia eivät avaudu kovin helpolla. Kuitenkin albumin yleismeininki ja timanttinen päätösraita Zed And Two Naughts jättävät varsin hyvän maun suuhun ja tunteen, että  Noctourniquetiin kannattaa syventyä tarkemmin.

****