Grungen aikajana

1986 SubPop -levy-yhtiö perustetaan Seattlessa.

1987 Seattlelainen bändi Green River hajoaa. Sen laulaja Mark Arm perustaa uuden bändin Mudhoney, kitaristi Stone Gossard ja basisti Jeff Ament perustavat bändin Mother Love Bone, jonka laulajaksi tulee Andrew Wood.

1988 SubPop julkaisee Nirvanan ensimmäisen singlen "Love Buzz". Soundgarden julkaisee ensimmäisen albuminsa Ultramega OK ja saa Grammy-ehdokkuuden.

1989 Nirvana julkaisee ensimmäisen pitkäsoittonsa Bleach. Soundgarden julkaisee toisen levynsä Louder Than Love.

1990 Alice In Chains julkaisee debyyttialbuminsa Facelift. Mother Love Bonen laulaja Andrew Wood kuolee heroiinin yliannostukseen pian yhtyeen debyyttialbumin julkaisun jälkeen.

*****

1991 Soundgardenin laulaja Chris Cornell perustaa Andrew Woodin muistoksi kokoonpanon Temple Of The Dog. Cornell duetoi kappaleella Hunger Strike tulevan Pearl Jamin laulajan Eddie Vedderin kanssa. Syksyllä Pearl Jam julkaisee debyyttialbuminsa Ten, Soundgarden julkaisee kolmannen pitkäsoittonsa Badmotorfinger ja Nirvana julkaisee toisen levynsä Nevermind. Nirvanan ”Smells Like Teen Spirit” alkaa soida runsaasti radiossa ja musiikkivideota näytetään usein MTV:llä.

1992 Tammikuussa Nevermind nousee USA:n albumilistan ykköseksi ja musiikkimaailman katseet kohdistuvat Seattleen. Alice In Chains julkaisee syksyllä toisen pitkäsoittonsa Dirt ja liittyy Seattlen suuriin nimiin. Ensi-iltansa saa Seattlen musiikkiskeneä sivuava elokuva Singles.

1993 Nirvana julkaisee syyskuussa menestysalbumilleen seuraajan In Utero. Pearl Jam julkaisee lokakuussa toisen albuminsa Vs., joka myy Yhdysvalloissa ensimmäisen viikon aikana lähes miljoona kappaletta. Loppuvuodesta Nirvana esiintyy MTV:n Unplugged -konserttisarjassa.

1994 Soundgarden julkaisee maaliskuussa neljännen albuminsa Superunknown, jonka singlestä "Black Hole Sun" tulee iso hitti ja musiikkivideo pyörii usein MTV:llä. Huhtikuussa Kurt Cobain tekee itsemurhan ja Nirvana hajoaa. Alice In Chainsin tilalle otettu Candlebox esiintyy ainoana Seattlen skenen edustajana Woodstock ’94 -festivaaleilla. Musiikkimaailmassa puhaltavat uudet tuulet, kun ”punkpop” (Green Day, Offspring) ja brittipop (Oasis, Blur) nousevat pinnalle. Loppuvuodesta ilmestyy Nirvanan UnPlugged-levy ja Pearl Jam julkaisee kolmannen albuminsa Vitalogy.

1995 Alice In Chains julkaisee bändin nimeä kantavan kolmannen levyn. Nirvanan rumpali Dave Grohl julkaisee Foo Fighters -nimellä albumin, jolla on laulanut ja soittanut kaikki instrumentit itse. Grohl pyytää bändiinsä mm. Pat Smearin, joka on soittanut Nirvanan viimeisellä kiertueella.

1996 Soundgarden julkaisee viidennen levynsä Down On The Upside, joka ei tyydytä kaikkia bändin jäseniä. Alice In Chains jää tauolle laulaja Layne Staleyn pahenevan huumeongelman vuoksi.

1997 Foo Fighters julkaisee koko bändin voimin tehdyn toisen albuminsa The Colour and the Shape. Soundgarden hajoaa ja julkaisee kokoelmalevyn A-Sides. Seuraavana vuonna yhtyeen rumpali Matt Cameron liittyy Pearl Jamiin.

*****

2000 Pearl Jamin keikalla Roskilden festivaalilla kuolee yhdeksän ihmistä.

2002 Layne Staley kuolee heroiinin yliannostukseen. Nirvanalta tulee kokoelma, joka sisältää aiemmin julkaisemattoman kappaleen "You Know You’re Right".

2005 Alice In Chains alkaa taas keikkailla, William DuVall liittyy uudeksi laulajaksi.

2010 Soundgarden tekee paluun lavoille.

2011 Pearl Jamin 20-vuotista uraa käsittelevä elokuva Twenty julkaistaan.

2012 Soundgarden julkaisee kuudentoista vuoden tauon jälkeen uuden albumin King Animal.

2013 Pearl Jam julkaisee kymmenennen studioalbuminsa Lightning Bolt.

2017 Chris Cornell tekee itsemurhan.

Daisy of Love - Bändärille sulhanen

Yksi parhaimpia näkemiäni tosi-tv-sarjoja on ollut vuonna 2009 valmistunut ”Daisy of Love”, joka esitettiin Suomessa loppukeväästä 2010 nimellä ”Bändärille sulhanen”. Pääosassa on Daisy de la Hoya, joka oli ottanut osaa Rokkarille morsian -sarjaan ja spinoff-sarjassaan Daisy pääsee etsimään ”omaa rokkariaan”. Juoni on yksinkertainen: 20 sulhaskandidaattia, joille Daisy antaa lempinimet, asuvat samassa talossa ja Daisy pudottaa näitä pelistä pois kunnes voittaja on selvillä.

Daisyn mieheksi päätyy lopulta koditon renttu, ”London”, joka vakuuttaa jo avausjaksossa, jossa hän vetää lärvit, oksentelee ja lopulta sammuu wc:n lattialle. Neljännessä jaksossa ”London” poistuu talosta, koska häneltä ja Daisylta ”puuttuu yhteys”. Yhdeksännessä jaksossa ”London” palaa taloon ja lopulta korjaa koko potin.

Toinen mahtava hahmo on ”Fox”, johon Daisy selvästi tuntee vetoa. Ainoa ongelma on, että ”Foxilla” on tyttöystävä, josta tämä ei ole maininnut taloon mennessä ja ”Fox” kiistääkin asian viimeiseen asti kunnes tyttöystävä soittaa taloon ja Daisy päätyy langan päähän.

Yksi sulhaskandidaateista on elämässään kovia kokenut ammattilaisvapaaottelija ”Cage”, joka viidennessä jaksossa ottaa keittoa hieman liikaa ja vähemmän yllättäen alkaa tapella muiden talon asukkien kanssa. Tätä ennen on maaninen ”Flipper” riehunut talossa ja lähtenyt lätkimään ovet paukkuen. Lyhimmäksi vierailu jää ruotsalaisille glam rock -kolmosille, jotka kaikesta päätellen ovat tulleet taloon ainoastaan syömään, juomaan ja bilettämään.

”Daisy of Love” -jaksot löytyvät YouTubesta. Vahva suositus sarjalle!

Rauman Lukko kaudella 1995-96

Vajaa kolme vuotta sitten kirjoitin Rauman Lukon kauden 1994-95 joukkueesta, jolla oli niin sanotusti mahdollisuudet mennä päätyyn asti, mutta tie katkesi välierissä TPS:ää vastaan. Tässä postauksessa käsittelen sitä seuranneen kauden joukkuetta, joka oli myös vahva.

Kauden 1995-96 suurimmat ennakkosuosikit olivat kahden edelliskauden finalistit Jokerit ja TPS, jotka olivat myös voittaneet seitsemän edellistä Suomen mestaruutta. Lukkoa pidettiin hyvänä haastajana, sillä joukkue ei ollut ainakaan heikentynyt edelliskaudesta.

Lukon maalilla jatkoi edelliskauden parhaaksi maalivahdiksi valittu Boris Rousson. Kakkosvahtina oli lähinnä Timo Kauhanen, joka pääsi pelaamaan ainoastaan runkosarjan päätösottelun, kun toinen sija sarjataulukossa oli jo varmistunut. Rousson pelasi kolmea ottelua lukuun ottamatta kaikki runkosarjan pelit. Pariin otteluun hälytettiin Hermeksestä edelliskauden kakkosvahti Kimmo Vesa.

Puolustuksesta lähti pois Jarmo "Maukka" Kuusisto (Ranska), Marko Tuulola (Jokerit), Kari-Pekka Friman (TuTo) ja pettymykseksi osoittautunut Vesa Salo (Ruotsi). Tilalle tuli ruotsalainen maailmanmestari Robert Nordmark (Djurgardens), Jarno Miikkulainen (Ässät), Riku Kallioniemi (SaiPa) sekä A-junnuikäinen Kimmo Lotvonen (Kärpät). Joni Lehdon kanssa ykköspakkiparin muodostanut Nordmark teki runkosarjassa hurjat tehot (16+13=29) ja mm. iski hattutempun Jokereiden verkkoon. Kakkospakkiparissa joukkueen kapteeni Toni Porkka jakoi Miikkulaisen kanssa kovia taklauksia. Edelliskaudella ykköspakkiparissa Kuusiston kanssa hyvät tehopisteet tehnyt Mika Yli-Mäenpää oli kuin varjo entisestään ja hänet vaihdettiin runkosarjan lopulla Ilveksen Martti Järventiehen. Lotvonen pelasi kohtalaisen tulokaskauden.

Hyökkäyksen pahin menetys oli edelliskaudella läpimurtonsa tehnyt Pasi Saarela (Jokerit). Tilalle tuli kolme vuotta aiemmin MM-kisojen maalipörssin voittanut Jarkko Varvio, joka osoittautui lopulta pettymykseksi. Divarista joukkueeseen tuli kolme potentiaalista hyökkääjää Tommi Turunen (SaPKo), Matti Raunio (FoPS) ja Jani Uski (Reipas), joista ainoastaan Turunen onnistui vakiinnuttamaan paikkansa kokoonpanossa ja iski kolmosketjussa Sakari Palsolan laidalla 12 maalia. Edelliskauden tehoketju Jari Torkki - Kalle Sahlstedt - Tero Arkiomaa säilyi ennallaan. Juha Riihijärvi siirtyi laidalta keskushyökkääjän tontille ja voittikin SM-liigan maali- ja pistepörssin. Riihijärven laidoilla ykkösketjussa pelasivat pääasiassa tamperelaiset Mikot Luovi ja Peltola sekä välillä myös Varvio. Edelliskaudella Saarelan ja Riihijärven sentterinä hyvät tehot tehnyt Harri Lönnberg tippui nelosketjuun, jossa painijan taustastaan tunnetun Jussi Kiurun lisäksi toisella laidalla pelasi vaihdellen Veli-Pekka Ahonen, Petri Lätti sekä kesken kauden joukkueeseen tullut, lupaavana pidetty Jonni Vauhkonen.

Kausi alkoi Lukon osalta heikosti, kun ensimmäisistä 11 ottelusta oli saldona 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 5 tappiota maalisuhteella 37-47. Erityisesti mieleen on jäänyt lokakuulta 1995 vierasottelu TPS:ää vastaan, kun kotijoukkue johti jo ensimmäisen erän jälkeen 4-1 ja voitti lopulta 7-3. Tätäkin nöyryyttävämpi oli vierasottelu Kiekko-Espoota vastaan seuraavalla viikolla. Lukko johti ottelua 3-0, mutta hävisi lopulta 7-3 ja K-Espoo otti samalla historiallisen ensimmäisen runkosarjavoiton Lukosta. Kurssi kääntyi lokakuun puolivälissä ja yksi ratkaiseva käänne oli, kun Lukko voitti TPS:n jatkoajalla Harri Lönnbergin päästyä tekemään läpiajosta voittomaalin. Tämän jälkeen voittoja alkoi tulla ja sarjasijoitus parani. Runkosarjan päättyessä Lukko oli sarjataulukossa kolmas Jokereiden ja TPS:n jälkeen. Sijoitus varmistui viimeistä edellisessä vierasottelussa Jokereita vastaan, joka päättyi tasan 1-1. Viimeinen panokseton ottelu Raumalla päättyi JyP HT:n voittoon 6-0 ja olikin kauden ainoa ottelu, jossa Lukko ei tehnyt yhtäkään maalia.

Yksittäisistä otteluista tuolta kaudelta on jäänyt mieleen tietysti ensisijassa ne, joita olin jännittämässä paikan päällä. Lauantaina 23.9.1995 olin Turkuhallissa katsomassa TuTo-Lukko. Ottelusta on jäänyt päällimäisenä mieleen se, kun Arkiomaa yllätti vanhanaikaisella TuTon maalilla pelanneen Jukka Tammen ja kuinka TuTo tasoitti rankkarista viimeisellä minuutilla loppunumeroiksi 2-2. Torstaina 5.10.1995 olin jälleen Turussa katsomassa edellä mainitsemaani ottelua, kun TPS voitti Lukon 7-3. Muistan että Lukon kaventaessa toisen erän alussa lukemiksi 4-2 elättelin vielä toivoa, mutta lopulta Tepsi paineli menojaan. Toni Porkka laukoi 3-7 -kavennuksen viimeisellä minuutilla. Itsenäisyyspäivänä olin taas katsomassa TuTo-Lukko ja tällä kertaa Lukko meni menojaan ja voitti 8-2. Tommi Turunen ja Veli-Pekka Ahonen tekivät kaksi maalia mieheen. Torstaina 11.1.1996 olin katsomassa TPS-Lukko, joka päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen 5-5.

Muista otteluista mieleen on erityisesti jäänyt edellä mainitun TPS:stä otetun jatkoaikavoiton lisäksi karkauspäivänä pelattu Lukko-TPS, joka päättyi 6-2 ja jossa Mikko Peltola teki hattutempun. Toinen ikimuistoinen ottelu oli tammikuussa -96 pelattu tv-peli Lukko-Jokerit, joka päättyi 5-2 ja jossa Nordmark teki hattutempun ja Riihijärvi kaksi maalia. Lisäksi mieleen on jäänyt helmikuussa pelattu Ässät-Lukko, kun pari päivää ennen Jaroslav Otevrel oli loukkaantunut vakavasti. Lukko voitti ottelun 7-0, kun Riihijärvi onnistui toisen erän lopulla yhden alivoiman aikana kahdesti maalinteossa vieden Lukon ratkaisevasti 5-0 -johtoon. Tappio-otteluista mieleen on jäänyt edellä mainitun K-Espoota vastaan kärsityn 7-3 -nöyryytyksen lisäksi marraskuussa Jokereiden antama 10-1 -turpasauna tv-ottelussa. Nordmark oli tuosta ottelusta sivussa ja hänen tilalleen nostettu junnu Matias Isomaa sekoili omassa päässä pahemman kerran.

Yksi kauden merkittävimpiä tapahtumia oli, kun tammikuussa päävalmentaja Vaclav Sykora astui syrjään. Vaikka Lukko voitti otteluita ja teki paljon maaleja, niin Lukkoa vastaan myös tehtiin paljon maaleja. Hermoraunio Sykora koki, ettei hänen auktoriteettinsa enää riitä joukkueen käskyttämiseen ja niin loppukaudeksi päävalmentajaksi palkattiin Pentti Matikainen, minkä seurauksena Lukko nousi yhdeksi mestarikandidaatiksi. Matikaisen johdolla puolustuspelaaminen parani, mutta siitä huolimatta runkosarjan päättyessä Lukko oli kolmanneksi eniten maaleja päästänyt joukkue. Lukon parhaat pistemiehet olivat Riihijärvi (28+44=72), Peltola (24+32=56), Sahlstedt (16+27=43) ja Torkki (16+20=36). Edelliskauden paras pistemies Arkiomaa joutui olemaan sivussa melkein kolmanneksen runkosarjan otteluista.

Puolivälierissä Lukko sai vastaansa HIFK:n ja voitti ottelusarjan puhtaasti 3-0 ykkösketjun Luovi-Riihijärvi-Varvio johdolla. Välierissä vastaan tuli edelliskevään tapaan TPS. Kaikki näytti vielä hyvältä, kun ottelusarjan avaus Turussa - jota olin itse paikan päällä katsomassa - päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen Lukolle 3-2. Tämän jälkeen kuitenkin TPS paineli vahvasti jatkoon otteluvoitoin 3-1. Pronssiottelussa Lukko sai vastaansa HPK:n. Lukko voitti ottelun 2-1 ja voittomaalin teki Varvio vain 11 sekuntia ennen 3. erän loppua. Lukon parhaat pistemiehet playoffseissa olivat Riihijärvi 3+6=9, Luovi 3+4=7, Nordmark 2+4=6, Varvio 5+0=5 ja Sahlstedt 2+3=5.