tiistai 25. helmikuuta 2014

Petri Wallin saaga

"Some kind of tribulation strangles my mind
It makes me wonder do I have much more time
Manic depressions or just having too much time with my mind"
-Kingston Wall





















Viljami Puustisen kirjoittama "Petri Wallin saaga" on kirja, jota moni on odottanut. Kulttimaineeseen noussutta Kingston Wall -yhtyettä ja sen keulahahmoa Petri Wallia ei ole missään käsitelty yhtä perinpohjaisesti. Osasyy on se, että laulaja-kitaristin lähipiiri ei ole halunnut puhua aiheesta. Petri Walli teki itsemurhan 26-vuotiaana hyppäämällä Töölön kirkontornista alas. Jos Walli eläisi, hän täyttäisi tänään 45 vuotta.
 
Itse tutustuin Kingston Walliin alkusyksystä 2000. Olin alkanut intoilla progemusiikista ja kuuntelin mm. intialaisvaikutteista fuusiojazz-kokoonpanoa nimeltään Mahavishnu Orchestra. Kun joku suositteli perehtymään Kingston Walliin, ostin kahden viikon sisällä kaikki yhtyeen levyt julkaisujärjestyksessään: I, II, III Tri-logy.

Ollessani opiskelijavaihdossa Milanossa 2005-2006 keskustelin pienessä levykaupassa myyjän kanssa musiikista ja kun kerroin olevani Suomesta, hän sanoi diggaavansa yhdestä suomalaisesta bändistä. Kun kysyin orkesterin nimeä, myyjä avasi takanaan olevan hyllyn ylimmän laatikon, jossa oli kaikki Kingston Wallin levyt.

Petri Wallin saaga on must-hankinta jokaiselle Kingston Wall -diggarille. Kirjassa ääneen pääsevät Wallin sukulaiset, kaverit, entiset tyttöystävät sekä tietysti bänditoverit. Wallin lähipiirin kertoman pohjalta rakentuu kuva kontrollifriikista ja määrätietoisesta rokkikukosta, joka etsi itseään ja pohti universumin luonnetta. Ennen kaikkea kyseessä oli suuri muusikko.


"Oliko Petestä istumaan alas ja säveltämään? Pete ei ollut laulaja eikä lauluntekijä. Pete oli soittaja. Mahtava kitaristi ja syntynyt esiintyjäksi."


Kirjassa vahvistuu käsitys siitä, kuinka käänteentekevä vaihe niin Kingston Wallin kuin Petri Wallin elämän kannalta oli tutustuminen eksentrikko Ior Bockiin Intian reissulla alkuvuodesta 1994. Walli sukelsi syvälle Bockin mytologiaan. Bockin perheen saaga, johon myös kirjan nimi viittaa, päätyi lopulta Kingston Wallin viimeisen levyn kantavaksi teemaksi. Sittemmin Walli ja Bock ajautuivat erimielisyyksiin ja lopulta Walli katkeroitui.
 
Kingston Wall soitti viimeisen julkisen keikkansa 5.12.1994 Lepakossa. Youtubesta löytyy keikan taltiointi, jonka lopuksi Petri Walli sanoo: "Pitäkää huolta toisistanne, hyvää yötä! Saa nähdä, milloin lisää. Terve!" Pian tämän jälkeen Kingston Wall hajosi ja Walli erosi pitkäaikaisesta tyttöystävästään. Puolen vuoden kuluttua Kingston Wallin viimeisestä keikasta depressoitunut Petri Walli päätti päivänsä.
 
 
"Eräs lapsi näkee vastapäisen kerrostalon ikkunasta hahmon, joka seisoo kirkon kellontornissa. Hän soittaa hätänumeroon. Poliisi ja ambulanssi lähtevät heti paikalle. Hahmo nousee metallikaiteelle. Viereisten talojen välissä näkyy meri ja edessä vihreänä aukeava puisto. Hän levittää kätensä ja hyppää."

 

1 kommentti:

  1. Kirkko oli silloin rempassa, eli oli telineet mitä pitkin nousta ylös..tämä on mielenkiintoista kun lukee kirjaa ja todellisuus iskee, oliko tämä ratkaisu sittenkään ratkaisu mihinkään..umpikuja on toki selvä. Petri valitsi monelle ihmiselle vaikean tulevaisuuden. . .

    VastaaPoista