torstai 21. helmikuuta 2013

Barbados ja Saint Lucia














Reduit beach, St. Lucia

Päällimmäinen mielikuva Barbadokselta on se, kun istun taksissa matkalla Oistins-nimisen pienen kalastajakylän katubileisiin. Rastapäinen taksikuski luukuttaa musiikkia kohtalaisella volyymilla ja kysyy, tykkäänkö reggae-musiikista. Seuraavaksi hän tiedustelee, kummasta tykkään enemmän: Barbadoksesta vai Saint Luciasta. Vastaan jotain ympäripyöreää diplomaattisesti  ja pääsemme yhteisymmärrykseen, että maita ei voi verrata.














Dover beach, Barbados

Saint Lucia on vuoristoinen ja saaren sisäosia peittää rehevä sademetsä, kun taas Barbados on tasaisempi, lukemattomien kuvankauniiden uimarantojen paratiisisaari. Saint Lucialla turisteja on huomattavasti vähemmän ja siksi maa on matkailijalle "autenttisempi" kokemus. Samankaltaisuuksia kuitenkin löytyy: molemmissa maissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja virallinen kieli englanti. Koko Karibialla suurin osa turisteista vaikuttaisi olevan amerikkalaisia, joskin Barbadoksella on paljon myös brittejä.



















Karibian ehdoton valttikortti on ilmasto: lämpötila pysyy ympäri vuoden 25-30 välillä. Toisin sanoen aina on lämmin eikä koskaan tukahduttavan kuuma. Sadekausi on loppuvuodesta, joten paras matkailuaika on vuoden ensimmäiset kuukaudet. Liikkuminen on sekä Barbadoksella että Saint Lucialla helppoa, sillä kummassakin maassa pääteillä kulkee tiuhaan paikallisbusseja tai minibussin virkaa toimittavia pakettiautoja. Kertalippu maksaa vajaa euron maan paikallisvaluutassa. Barbadoksella käytetään Barbadoksen dollaria ja Saint Lucialla Itä-Karibian dollaria. Kummassakin maassa käy myös Yhdysvaltain dollarit.

 













Karibialla rommi kuuluu asiaan ja "rum punch" tulee matkailijalle helposti tutuksi. Barbadoksella on maailman vanhin rommimerkki Mount Gay, jota on valmistetty vuodesta 1703. Ruoka on kummassakin maassa kasvispainotteista. Kalaa syödään ymmärrettävästi paljon sekä tuoreita hedelmiä.




















Aamupala


Matkailijan kannalta erinomaista on se, että kummassakin maassa riittää kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä. Me kävimme vaimoni kanssa Saint Lucialla köysirata-ajelulla sademetsässä. Rata koostui kahdestatoista linjasta, joiden pituus vaihteli 100-250 metrin välillä. Parhaimmillaan sai keikkua lähes 50 metrin korkeudessa.  Lisäksi teimme päiväreissun Saint Lucian varsin eksoottiseen pääkaupunkiin Castriesiin sekä etelämmäs Soufrièreen, jonka eteläpuolella sijaitsee maan lipussakin kuvatut Piton-vuoret.

 












Soufrière, St. Lucia (taustalla Piton-vuori)

Barbadoksella kävimme saariajelulla oppaan kanssa, katamaraaniristeilyllä, johon sisältyi snorklailua koralleilla ja merikilpikonnien seassa, sekä vierailukäynnillä Mount Gay -rommitislaamolla, jonka päätteeksi päästiin tekemään omia drinkkejä. Aika paljon tuli ihan vain chillailtua rannalla ja uima-altaalla Steven Tylerin kirjaa lukien ja mojitoa siemaillen.
 


2 kommenttia:

  1. miltä tuntui kirjoittaa 'vaimoni'?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule vielä ihan luonnostaan, reissussa sanoin ainakin kerran vahingossa gf.

      Poista