Venäjää, ole hyvä!

Jonkin aikaa sitten kaivoin venäjän kirjat komerosta prepatakseni tuotakin kielitaitoani hieman. Aloitin venäjän opiskelun kahdeksannella luokalla valinnaisaineena. Elettiin vuotta 1994, jolloin Neuvostoliiton hajoamisesta oli alle kolme vuotta. Oppikirjana toimi 1980-luvun puolivälissä tehty "Пожалуйста - Venäjää, ole hyvä!", jossa Heikki Kinnunen seikkailee Neuvostoliitossa, lukee Pravdaa Hotelli Ukrainan aamupalalla ja vaeltelee Gorkin puistossa pikkupioneerien joukossa.

Ensimmäisen kirjan viidennessä luvussa opetellaan ammattisanastoa. Listalta löytyy ammattinimikkeitä kuten betonityömies, nosturinkuljettaja, veturinkuljettaja, hitsaaja, viilaaja, rappaaja, kolhoosiviljeilijä sekä tietysti työläinen. А кто вы?

Toisen kirjan kahdeksannessa luvussa Heikki on levykaupassa Moskovassa. Musiikkivalikoima on laaja: löytyy muun muassa oopperaa, klassista, kamarimusiikkia ja venäläisiä romansseja. Myyjä kertoo Heikille, että nuoret pitävät nykyään kovasti rock-musiikista. Какая музыка тебе нравится?

Seuraavassa luvussa Heikki on vilustunut. Hän menee lääkärille, joka suosittelee lepoa, kuumaa juotavaa sekä sinappikääreitä. Горчичники.

Toisen kirjan viimeisessä luvussa Heikki venäläisystävineen menee illastamaan mökille eli "datshalle". Ruokailusanastosta löytyy muun muassa sellaisia herkkuja kuin borsh-keitto, seljanka, rassolnik, stroganoff, sashlikki, kiovalaiset kotletit, sampea moskovalaisittain ja kylmä vihanneskaljakeitto. Окрошка.

Kirjoissa opetetaan myös maan tapoja: vodka tilataan ravintolassa grammoissa ja tuntematonta henkilöä puhuteltaessa voidaan käyttää sanaa toveri tai kansalainen.

Kolmannessa kirjassa tulee "tietoiskuja", joissa esitellään merkittäviä henkilöjä kuten runoilija Vladimir Majakovski (1893-1930), yksi bolshevikkien valtaannousun symboleja. Kolmannen kirjan toisessa luvussa lukija oppii myös, miten sanotaan venäjäksi "Amerikan Yhdysvallat".