Kuulumisia

Te kaikki rakkaat kolme blogini lukijaa olette varmaankin ihmetelleen, miksi en ole viime aikoina juuri postaillut mitään. Syy on hyvin yksinkertainen: ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai oikeammin en ole ehtinyt/jaksanut. Työni on enimmäkseen tekstien kirjoittamista ja muiden tekstien editointia, mistä johtuen energiaa ei ole riittänyt blogia varten.

Olen ottanut tavakseni kirjoittaa blogissani ihan mistä vain. Kuitenkaan omasta yksityiselämästäni en ole juuri mitään kertonut. Koska eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi ensimmäisestä postauksestani, ajattelin sen kunniaksi vähän kertoa, mitä minulle kuuluu.

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Töissä on ollut kädet täynnä tekemistä ja sen lisäksi olen ottanut itselleni sivutoimisia hommia ja videointiprojekteja, joiden parissa puuhailen vapaa-ajallani. Tämän lisäksi lentopallon alasarjat käynnistyvät lokakuussa, jolloin alkaa tuomarointihommat.

Fyysinen kunto on nousujohteinen:  lenkillä sykkeet ovat pysyneet alkukesää alhaisempina ja voimatasoissa olen huomannut pientä nousua. Syksyn kunniaksi pitäisi kokeilla penkkimaksimia, uskoisin olevani 135 kg kunnossa. Juoksumäärä on jäänyt viime vuodesta vähäisemmäksi, kun kärsin loppukeväästä penikkavaivoista ja lentopallon mukaantulo on vähentänyt lenkkeilykertoja. Tätä nykyä käyn kahdesti viikossa pelaamassa lentopalloa, nelisen kertaa salilla treenaamassa ja sen päälle pari kertaa lenkillä.

Yöunien kanssa on ollut vähän niin ja näin, sillä toisella kissallamme oli neljä viikkoa kestänyt kiima ja ensi viikolla se pitäisi saada vihdoin vietyä leikattavaksi. Juuri kun luulin, että mouruaminen ja ulvominen on kaikkein rasittavinta, aloitti katti merkkailun ts. kuseskelun eri paikkoihin, pääasiassa sänkyyn ja sohvalle. Alkuviikosta heräsin yhtenä yönä neljän aikoihin siihen, kun kissa kusee tyynylleni ja poskelleni.