Erään joululaulun tarina

Kuusitoista vuotta sitten julkaisin tekemäni joululaulun Terästettyä glögiä. Biisistä on tullut klassikko, minkä vuoksi ajattelin kertoa sen taustoista.

Perjantaina 10.12.1999 lähdin parin kaverin kanssa ex tempore laivareissulle. Toisena päivänä laivan pubissa soi joku hilpeä joululaulu, josta sain idean: minun on tehtävä hilpeääkin hilpeämpi joululaulu, äänitän sen ja annan CD-levyn läheisilleni joululahjaksi.

Seuraavan viikon aikana sävelsin kitarallani melodian pätkiä, kirjoitin niistä nuotteja ja yritin keksiä jotain kivaa tarinaa sanoitukseksi. Inspiraatiota sain M.A. Nummisen legendaarisesta joululaulusta "Joulupukki puree ja lyö" sekä YUP:n levystä "Toppatakkeja ja Toledon terästä", jonka olin ostanut reilu kuukausi aiemmin.

Pohjaäänitykset olivat jo seuraavana perjantaina 17.12., sillä jouluun ei ollut paljoa aikaa. Tuolloin ohjelmoin nuotinnosten pohjalta kaverin luona rumpuraidan ja koskettimet. Käytiin saunassa, otettiin olutta ja kun olin melkein valmis biisin kanssa, yllätti sähkökatko. En ollut tallentanut tiedostoa kertaakaan, joten n. puolen tunnin kynttilän valossa vietetyn tauon jälkeen ryhdyin yön pimeinä tunteina uudestaan hommiin. En tarkkaan muista, muuttuiko kappaleen runko jotenkin, mutta YUP:n Myyrän riffin taisin sisällyttää väliosaan uutena päähänpistona.

Seuraavina päivinä kirjoitin biisin pohjaa kuunnellen sanat valmiiksi ja harjoittelin kitaraosuuksia. Laulun ja kitaroiden äänitysten vuoro oli jouluaaton aattona 23.12. ja muistan katsoneeni Jyrkin jouluspeciaalia samalla. Lauluun tuli muutamia rytmillisiä virheitä, joita en kuitenkaan jaksanut korjata uusintaotoilla. Saatiin biisi valmiiksi ja poltettiin se muutamalle CD-levylle, jotka annoin joululahjaksi.

Kuuntele "Terästettyä glögiä"

Laivat vertailussa

Katselin tv:stä loistavaa Sinkkulaiva-ohjelmaa ja aloin muistella omia laivareissujani. Arvioni mukaan olen elämäni aikana ollut laivalla reilu 60 kertaa. Ajattelin hieman arvioida kokemusteni perusteella joitain entisiä ja nykyisiä Itämeren risteilijöitä.

Silja Europa

Itselleni legendaarisin laiva, jolla tuli risteiltyä paljon, laskujeni mukaan reilu parikymmentä kertaa vuosina 1999-2008. Europalla olin mm. abiristeilyllä -99 sekä ilmaisreissulla katsomassa Bogart Co:ta vuoden 2008 alussa.

Yleisluonnehdinta: Erittäin toimiva kokonaisuus. Panoraamahissin ympärille aukeaa avara tila, jossa pyörreportaat yhdistävät seiskakannen ja kasikannen, joilta löytyy mm. infopiste, tax free, ravintolat ja pub.

Disco ja tanssiravintola: Tax freen takana, laivan perällä sijaitseva disco on hieman ahtaanoloinen loukko. Tanssiravintola on kohtalaisen kokoinen ja tanssilattia kätevästi tilan keskellä.

Saunatilat: Yläkannella sijaitseva spa-osasto on avara ja valoisa, joskin porealtaita on liian vähän ja ne ovat turhan pieniä, jos porukkaa on enemmän. Lattiasta kattoon ulottuva ikkuna miesten saunatilassa tarjoaa upean näkymän Itämerelle löylyjen heittämisen ja suihkussa käymisen lomassa.

Viking Amorella/Isabella

Isabellalla tuli reissattua 1998-2003 usein, kun se kulki iltalähdöllä Turusta Tukholmaan ja oli siten vaihtoehto Silja Europalle.

Yleisluonnehdinta: Selkeä kokonaisuus ja aivan kuten Europa, laiva rakentuu seitsemännen ja kahdeksannen kannen ympärillä, joilta löytyy ravintolat, pub ja tax free.

Disco ja tanssiravintola: Kaksikerroksinen disco on Itämeren paras ja parvelta hyvä näkymä. En muista, millainen tanssiravintola on.

Saunatilat: Kuudennen kannen keulassa, ikkunattomassa tilassa sijaitsevat porealtaat ovat mukavasti syrjässä ja rauhallisessa paikassa.

Silja Serenade/Symphony

Olin ensimmäisen kerran Silja Symphonylla alkuvuonna 1992. Viime vuosina olen käynyt jommalla kummalla aluksista joulun alla Tukholman risteilyllä. Promenade-hytti on must.

Yleisluonnehdinta: 140 metriä pitkä ja viiden kannen korkeuteen ulottuva promenaadi-katu on laivan sydän, josta löytyy ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Keulassa on tanssiravintola ja perässä pub.

Disco ja tanssiravintola: Yläkannella sijaitseva disco on hieman sekavan oloinen, mutta kohtalaisen kokoinen. Laivan keulassa kahdessa kerroksessa sijaitseva tanssiravintola puolestaan on avara, kivasti porrastettu ja joka puolelta on hyvä näkyvyys lavalle.

Saunatilat: Vanha spa-osasto alkoi olla jo aika retro ja uudistus teki tilasta valoisan ja tyylikkään. Myös höyrysauna on valoisampi ja entistä viihtyisämpi. Merelle avautuva näkymä on kesäaikaan ja talviaamuisin upea.

Baltic Queen/Princess

Itämeren uusimpia risteilijöitä, joilla olen käynyt muutaman kerran pääasiassa töiden merkeissä.

Yleisluonnehdinta: Mielestäni sekava laiva, jossa vaikea muistaa, missä kohtaa mikäkin ravintola ja baari sijaitsee. Yleisilme kuitenkin tyylikäs ja uudenkarhea.

Disco ja tanssiravintola: Yläkannella sijaitseva disco vaikuttaa sellaiselta, ettei siihen oikein ole panostettu tai mietitty loppuun asti. Suuri, kahteen kerrokseen sijoittuva tanssiravintola sen sijaan on Itämeren komein.

Saunatilat: Huonosti suunniteltu sauna on tungettu sinne, minne se on mahtunut eli kakkoskannelle. Pienet suihkutilat ja pukukoppeja vain kaksitoista eli ahdasta on. Ei poreallasta, mutta iso uima-allas löytyy.

Viking Cinderella

Tällä laivalla olen ollut muistaakseni neljä kertaa, joista kahdesti Goom-risteilyllä. Harmittavasti laiva liikennöi tätä nykyä Tukholman ja Maarianhaminan väliä.

Yleisluonnehdinta: Mielestäni kaikin puolin mukava kokonaisuus.

Disco ja tanssiravintola: Tanssiravintola sijaitsee kahdessa kerroksessa. Ainoa ongelma on matala lava, jonka vuoksi bändiä on vaikea nähdä muualta kuin parvelta. Discosta ei ole muistikuvia.

Saunatilat: En ole käynyt tai ainakaan en muista.

Viking Grace

Itämeren uusin risteilijä, jolla olen ollut vain kerran palatessani Ahvenanmaalta viime kesänä.

Yleisluonnehdinta: Tyylikäs sisustus, jossa selvästi panostettu siihen, että laiva erottuu muista. Ensikokemuksen perusteella kuitenkin sekava ja paikoin ahtaan oloinen.

Disco ja tanssiravintola: Discosta ei käsitystä päiväreissun perusteella, mutta tanssiravintola vaikutti tyylikkäältä.

Saunatilat: En ole käynyt, mutta esitteiden perusteella upea spa-osasto, jota käsittääkseni vielä remontoidaan entistä paremmaksi.

R.I.P. Scott Weiland

Viime viikolla musiikkimaailma sai suru-uutisia, kun Scott Weiland löytyi kuolleena. Weiland nousi rock-kartalle 1990-luvulla Stone Temple Pilotsin laulajana. Olen viime päivinä törmännyt YouTubessa kommentteihin, joissa Stone Temple Pilotsia pidetään yhtenä merkittävänä grunge-bändinä. Todellisuudessa yhtyeellä ei ole mitään tekemistä grungen kanssa. Grunge tarkoitti ja tarkoittaa 1990-luvun alussa Seattlesta noussutta skeneä, erityisesti vuonna -91 menestyslevyjä julkaisseita Nirvanaa, Soundgardenia, Alice In Chainsia ja Pearl Jamia, kun taas Stone Temple Pilots oli kalifornialainen bändi, jonka ensimmäinen levy ilmestyi vasta seuraavana vuonna.

Vuonna -92 julkaistu Stone Temple Pilotsin debyyttialbumi Core epäilemättä hyödynsi pinnalla ollutta "Seattlen saundia", mutta levyn anti on paljon rikkaampi, minkä vuoksi olisi väärin sivuuttaa se kritisoimalla bändiä pelkäksi Pearl Jamin ja Nirvanan jäljittelijäksi. Vuonna -94 julkaistu toinen levy Purple menestyi edellistä pitkäsoittoa paremmin ja oli tyyliltään huomattavasti monipuolisempi. Weiland puolestaan oli persoonallinen solisti, jolla oli omintakeinen, jopa country-musiikin suuntaan flirttaileva laulusaundi. Hän jää rock-historiaan yhtenä 1990-luvun merkittävimmistä äänistä.