Luen parhaillaan kirjaa Kaikki rakastavat Seattlea: Grungen tarina. Heti kirjan alussa haastateltavat toteavat, kuinka koko sana "grunge" meinaa saada heidät oksentamaan. Kun menimme vuosi sitten lomamatkalle Seattleen, opaskirja tiesi kertoa, että "G-sana" on Seattlessa kirosana, joka kuvastaa ainoastaan median pyrkimystä kategorisoida musiikkia genreihin. Ymmärrettävästi seattlelaiset ovat kyllästyneitä siihen, että musiikkidiggareille Seattle merkitsee samaa kuin grunge, vaikka kaupungin musiikkiskene on aina ollut kirjava.
Oikeastaan voisi sanoa, että grunge ei ole musiikkityyli, vaan käsite, jolla kuvataan ilmiötä ja tietyn aikakauden bändejä Seattlessa, ensisijaisesti Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden ja Alice In Chains. Nykyään grungella tarkoitetaan joskus myös näitä bändejä jäljitteleviä yhtyeitä. Tyylillisesti ns. "Seattlen saundin" luoneet yhtyeet ovat kuitenkin melko erilaisia: siinä missä Nirvana kumartaa punk-perinteen suuntaan, kuuluu Soundgardenin musiikissa vahvemmin metal-vaikutteet ja rytmilliset koukerot, kun taas Pearl Jam on rouheilla kitaroilla kyllästettyä perinteisempää hard rockia. Vuonna 1993 perustettua seattlelaista orkesteria nimeltään The Presidents Of The United States kuvailtiin myös grungeksi, vaikka tyylillisesti se oli radioystävällisempää poppia. Myös kalifornialainen Stone Temple Pilots niputettiin grunge-kategoriaan, kun sen vuonna 1992 ilmestynyt debyyttialbumi oli saundinsa puolesta ottanut selvästi vaikutteita Seattlen bändeistä.
Sanan grunge (suom. "lika") alkuperä on 1980-luvun vaihteessa, jolloin herra nimeltään Mark Arm käytti sitä tietynlaisen kovaäänisen rock-musiikin kuvaamiseen. Käsitteen popularisoi 80-luvun lopulla Bruce Pavitt, joka yhdessä ystävänsä Jonathan Ponemanin kanssa perusti Seattlessa levy-yhtiön nimeltään Sub Pop. Levy-yhtiön ensimmäisiä bändejä olivat mm. Nirvana, Soundgarden ja Mudhoney, jonka laulaja-kitaristi Mark Arm oli ja on edelleen. Viime kesän matkamme Seattleen osui sikäli hyvään ajankohtaan, että kaupungissa järjestettiin tuolloin Sub Popin 25-vuotisfestivaali, jossa kävimme kuuntelemassa Mudhoneyta.
Seattlen musapiirit olivat 1990-luvun vaihteessa pienet: Mudhoney oli Kurt Cobainin suuria suosikkeja ja yhtyeen alkuperäisbasisti Matt Lukin oli jonkin aikaa Cobainin kämppis. Ennen Mudhoneyta Arm vaikutti yhtyeessä nimeltään Green River, jota pidetään jonkinlaisena grungen pioneerina. Green Riverin basisti Jeff Ament ja kitaristi Stone Gossard soittivat myöhemmin legendaarisessa Mother Love Bonessa. Kun Mother Love Bonen laulaja Andrew Wood kuoli heroiinin yliannostukseen vuonna 1990, Ament ja Gossard perustivat yhdessä Soundgarden-laulaja Chris Cornellin kanssa Woodin muistoksi yhden levyn projektin Temple Of The Dog, jossa yhdellä kappaleella Cornellin kanssa duetoi Ed Vedder, josta tuli sittemmin Gossardin ja Amentin perustaman Pearl Jamin laulaja.
Seattlen musapiirit olivat 1990-luvun vaihteessa pienet: Mudhoney oli Kurt Cobainin suuria suosikkeja ja yhtyeen alkuperäisbasisti Matt Lukin oli jonkin aikaa Cobainin kämppis. Ennen Mudhoneyta Arm vaikutti yhtyeessä nimeltään Green River, jota pidetään jonkinlaisena grungen pioneerina. Green Riverin basisti Jeff Ament ja kitaristi Stone Gossard soittivat myöhemmin legendaarisessa Mother Love Bonessa. Kun Mother Love Bonen laulaja Andrew Wood kuoli heroiinin yliannostukseen vuonna 1990, Ament ja Gossard perustivat yhdessä Soundgarden-laulaja Chris Cornellin kanssa Woodin muistoksi yhden levyn projektin Temple Of The Dog, jossa yhdellä kappaleella Cornellin kanssa duetoi Ed Vedder, josta tuli sittemmin Gossardin ja Amentin perustaman Pearl Jamin laulaja.
Musiikki kehittyy vastavoimien kautta: Proge syntyi 70-luvun vaihteessa tavoitteena luoda kunnianhimoisempaa, korkealentoisempaa ja "taiteellisempaa" musiikkia. Punk oli 70-luvun lopun vastaisku, jonka ihanteena oli suoraviivaisempi ilmaisu ja kapinamentaliteetti yhteiskuntaa ja kaikkea hienostelua vastaan. 1980-luvulla glam- ja "stadion-rock" kehittyivät pitkälti MTV:n perustamisen ja musiikkivideoiden yleistymisen myötä, jolloin bändien ulkonäkö alkoi saada suurempaa roolia. Grunge oli 1990-luvun vastaisku kiiltokuvamaiselle kasaritukkaheville.
Grungen läpimurto tapahtui loppuvuonna 1991, kun kahden kuukauden sisällä ilmestyi kolmen äänekkään seattlelaisen bändin levyt: Pearl Jamin Ten, Soundgardenin Badmotorfinger sekä Nirvanan Nevermind. "Smells Like Teen Spirit" alkoi soida MTV:llä useita kertoja vuorokaudessa ja tammikuussa 1992 Nevermind nousi lopulta USA:n albumilistan ykköseksi, minkä seurauksena koko musiikkimaailman katseet kohdistuivat Seattleen. Grungesta tuli ilmiö, jota musiikkijournalistit yrittivät parhaimpansa mukaan selittää ja analysoida: genren ominaispiirteiksi määriteltiin roisi, "likainen" saundi, masennuksesta ja epätoivosta kertovat lyriikat, flanellipaidat, takkutukka jne. Grungeen liittyy vahvasti myös käsite X-sukupolvi, jonka äänitorveksi Nirvanan keulamies Kurt Cobainia tituleerattiin.
Grungen läpimurto tapahtui loppuvuonna 1991, kun kahden kuukauden sisällä ilmestyi kolmen äänekkään seattlelaisen bändin levyt: Pearl Jamin Ten, Soundgardenin Badmotorfinger sekä Nirvanan Nevermind. "Smells Like Teen Spirit" alkoi soida MTV:llä useita kertoja vuorokaudessa ja tammikuussa 1992 Nevermind nousi lopulta USA:n albumilistan ykköseksi, minkä seurauksena koko musiikkimaailman katseet kohdistuivat Seattleen. Grungesta tuli ilmiö, jota musiikkijournalistit yrittivät parhaimpansa mukaan selittää ja analysoida: genren ominaispiirteiksi määriteltiin roisi, "likainen" saundi, masennuksesta ja epätoivosta kertovat lyriikat, flanellipaidat, takkutukka jne. Grungeen liittyy vahvasti myös käsite X-sukupolvi, jonka äänitorveksi Nirvanan keulamies Kurt Cobainia tituleerattiin.
Suosion myötä grunge kaupallistui, isot vaatemerkit lanseerasivat omat "grunge-mallistonsa" ja levy-yhtiöt etsivät talleihinsa trendikkäitä "grunge-bändejä". Vuonna 1992 jopa ilmestyi Seattle-skenestä kertova elokuva Singles. Grungen varsinainen aikakausi kesti 1990-luvun alkupuoliskon. Hypetyksen seurauksena vastakulttuurista tuli muotia, joka alkoi hiipua vuonna 1994, jolloin Nirvana hajosi Kurt Cobainin tehtyä itsemurhan. Samalla musiikkimaailmassa alkoi puhaltaa uudet tuulet skeittipunkin (Green Day, Offspring) ja brittipopin (Oasis, Blur) tulon myötä. Vuoden 1994 Woodstockissa Seattlen skeneä "edusti" ainoastaan vähemmälle huomiolle jäänyt Candlebox, joka peri paikan Alice In Chainsilta yhtyeen laulajan Layne Staleyn pahenevan huumeriippuvuuden vuoksi. Alice In Chains laitettiin telakalle vuonna 1996 ja seuraavana vuonna puolestaan hajosi Soundgarden.
Grunge-aikakauden perinnöksi jäi nippu seattlelaisbändejä apinoivia, väsyneitä "post-grunge" -yhtyeitä kuten Creed ja Nickelback (ks. http://IsNickelbackTheWorstBandEver.tumblr.com/ ).
