Kovasikajuttu

Pertti Kurikan Nimipäivät -nimisestä kehitysvammaisten punk-bändistä kertova dokumenttielokuva Kovasikajuttu on saanut erilaisia palkintoja ja ylistystä osakseen. Elokuva on huomioitu myös ulkomailla. Tätä taustaa vasten Kovasikajuttu oli itselleni pettymys.

Elokuvan kenties suurin ongelma on, että siihen ei ole onnistuttu leikkaamaan minkäänlaista juonta tai draamankaarta. Tasapaksuna etenevä, yksittäisistä kohtauksista yhteen nivottu dokumentti käy paikoitellen jopa pitkäveteiseksi. Kovasikajuttu onnistuu hienosti kuvaamaan kehitysvammaisia nimenomaan ihmisinä ja yksilöinä ja meininki on kauttaaltaan sympaattista, mutta valitettavasti henkilökuvat jäävät melko ohuiksi.

Kovasikajutun yksi kohokohta on, kun laulaja Kari purkaa turhautumistaan jalkahoitajaan biisin keinoin. Samalla kiteytyy punk-rockin syvin olemus: kun harmittaa ja asiat eivät mene niin kuin haluaisi, kiukutellaan siitä sitten vaikka musiikin keinoin.

Pertti Kurikan nimipäivä on muuten 24. huhtikuuta, jolloin on myös Altin nimipäivä.

Nouseeko Lukko?

Olen seurannut jääkiekon SM-liigaa kaksikymmentä kautta Rauman Lukkoa kannattaen. Tämän kauden Lukko on aloittanut viidellä peräkkäisellä tappiolla, jota ei ole viimeisen kahdenkymmenen kauden aikana tapahtunut kertaakaan.

Jääkiekkolehti ennusti Lukkoa runkosarjassa sijoille 4-6. Viime kaudella ennuste oli sama, mutta suoran pudotuspelipaikan sijasta Lukko taisteli pääsystä ns. Villi kortti -kierrokselle ja oli lopulta runkosarjan yhdeksäs. Jo varhain puhuttiin "välikaudesta" ja odoteltiin, että Risto Dufva aloittaa Lukon päävalmentajana tällä kaudella.

Dufva on ansioitunut valmentaja. Hän nosti menestymättömyyteen tottuneen JYP:in kahdessa vuodessa Suomen mestariksi ja vei joukkueen kolmesti peräkkäin runkosarjan voittoon. Kun tällaisen poppamiehen lisäksi Lukko sai maalin suulle maailmanmestari Petri Vehanen, joka kauden 2009-2010 alussa torjui Lukolle 14 voittoa putkeen, oli odotukset kuluvan kauden alla korkealla. Toisin on käynyt: liigan kolmanneksi suurimmalla pelaajabudjetilla operoiva Lukko on sarjan jumbona. Hupaisinta on, että SaiPan pelaajapalkat ovat vain reilu puolet Lukon vastaavista, mutta lappeenrantalaiset porskuttavat sarjan kärjessä.

Lukon joukkue on tiettävästi rakennettu Dufvan toivomusten mukaan. Kuitenkin silminnäkijähavainnot kertovat, että Lukon peli on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin organisoitua. Jo ennen kauden alkua oli tiedossa, että Lukolla ei ole liiaksi maalintekijöitä. Uusi hankinta Justin Avezedo on ollut täysin hampaaton ja Lauri Tukosen pelikunto on täysi arvoitus. Kakkoskentän sentteri Juhani Jasu soveltuisi paremmin jarrukenttään kuin ns. tulosyksikköön. Kun tämän lisäksi Petri Vehanen ei ole pelannut tasollaan, näkyvät seuraukset sarjataulukossa.

Optimistisimmat raumalaiset sanovat, että Dufvan pelityylin sisäistäminen vie aikansa. Tietysti tosiasia on, että runkosarjaa on vielä 55 ottelua jäljellä ja tärkeimmät pelit pelataan vasta keväällä. Viime kaudella JYP voitti kauden seitsemästä ensimmäisestä pelistään ainoastaan yhden ja senkin jatkoajalla. JYP paransi otteitaan, sijoittui runkosarjassa neljänneksi ja voitti lopulta Suomen mestaruuden. Voisiko näin käydä myös Lukolle? Jääkiekossa kaikki on mahdollista, mutta todennäköisemmin Dufvan kaksivuotinen projekti saa päätöksensä, kun herra saa potkut viimeistään marraskuun alussa ja Lukko taistelee keväällä jälleen kymmenennestä sijasta.

Kuulumisia

Te kaikki rakkaat kolme blogini lukijaa olette varmaankin ihmetelleen, miksi en ole viime aikoina juuri postaillut mitään. Syy on hyvin yksinkertainen: ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai oikeammin en ole ehtinyt/jaksanut. Työni on enimmäkseen tekstien kirjoittamista ja muiden tekstien editointia, mistä johtuen energiaa ei ole riittänyt blogia varten.

Olen ottanut tavakseni kirjoittaa blogissani ihan mistä vain. Kuitenkaan omasta yksityiselämästäni en ole juuri mitään kertonut. Koska eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi ensimmäisestä postauksestani, ajattelin sen kunniaksi vähän kertoa, mitä minulle kuuluu.

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Töissä on ollut kädet täynnä tekemistä ja sen lisäksi olen ottanut itselleni sivutoimisia hommia ja videointiprojekteja, joiden parissa puuhailen vapaa-ajallani. Tämän lisäksi lentopallon alasarjat käynnistyvät lokakuussa, jolloin alkaa tuomarointihommat.

Fyysinen kunto on nousujohteinen:  lenkillä sykkeet ovat pysyneet alkukesää alhaisempina ja voimatasoissa olen huomannut pientä nousua. Syksyn kunniaksi pitäisi kokeilla penkkimaksimia, uskoisin olevani 135 kg kunnossa. Juoksumäärä on jäänyt viime vuodesta vähäisemmäksi, kun kärsin loppukeväästä penikkavaivoista ja lentopallon mukaantulo on vähentänyt lenkkeilykertoja. Tätä nykyä käyn kahdesti viikossa pelaamassa lentopalloa, nelisen kertaa salilla treenaamassa ja sen päälle pari kertaa lenkillä.

Yöunien kanssa on ollut vähän niin ja näin, sillä toisella kissallamme oli neljä viikkoa kestänyt kiima ja ensi viikolla se pitäisi saada vihdoin vietyä leikattavaksi. Juuri kun luulin, että mouruaminen ja ulvominen on kaikkein rasittavinta, aloitti katti merkkailun ts. kuseskelun eri paikkoihin, pääasiassa sänkyyn ja sohvalle. Alkuviikosta heräsin yhtenä yönä neljän aikoihin siihen, kun kissa kusee tyynylleni ja poskelleni.