perjantai 30. maaliskuuta 2012

The Mars Volta - Noctourniquet


















The Mars Voltan edellisestä pitkäsoitosta ehti kulua kolme vuotta, joka on pitkä aika, kun ottaa huomioon, että viisi ensimmäistä albumiaan yhtye julkaisi kuuden vuoden sisällä (2003-2009). Noctourniquetin kappaleista peräti kuusi kuultiin viime kesän "treenikeikalla" Helsingin Circuksessa. Tulevana kesänä bändi esiintyy Ruisrockissa.

Orkesterin kokoonpanossa on tapahtunut parin viime vuoden aikana muutoksia: Thomas Pridgenin tilalle rumpujen taakse on päätynyt vähintään yhtä energinen Deantoni Parks. Koskettimia ja syntetisaattoreita levyllä soittaa kitaristi-säveltäjä-tuottaja Omar Rodriguez-Lopez, kun Isaiah Owens poistui vuosi sitten takavasemmalle keskittyäkseen muihin projekteihinsa.

Rodriguez-Lopez luonnehti ennakkoon uuden albumin tyyliä sanoilla "future punk". Helmikuussa julkaistu ensimmäinen single, hämäränpuoleinen Tom Waits -pastissi The Malkin Jewel ei antanut aivan täsmällistä kuvaa Noctourniquetin sisällöstä. Levyn ensitahdit avauskappaleella The Whip Hand ovat tunnistettavaa Mars Voltaa ja psykedeelisillä saundeilla kyllästetty atonaalinen kertosäe nostattaa odotukset korkealle.

Noctourniquetia on vaikea luonnehtia yleisesti, sillä albumin tyylillinen skaala on kenties laajin Mars Voltan tuotannossa. Dyslexicon sekä levyn kiistaton huippuhetki Molochwalker ovat yhtyeelle tyypillistä "kohkaamista", joskin hallitumman kuuloista kuin aiemmin. Aegis on hyvä esimerkki siitä, että Mars Volta osaa tehdä myös tarttuvia kertosäkeitä. Rauhallisempaa tuotantoa edustavat levyn loppupuolella Imago, Trinkets Pale Moon ja Vedamalady.

The Mars Voltan levyt ovat kuulijalle haastavia, minkä vuoksi kahden kuuntelukerran jälkeen ei kovin syvällistä arviota saa kirjoitetuksi. Kappaleet kuten Lapichka ja yli seitsemän minuuttia kestävä In Absentia eivät avaudu kovin helpolla. Kuitenkin albumin yleismeininki ja timanttinen päätösraita Zed And Two Naughts jättävät varsin hyvän maun suuhun ja tunteen, että  Noctourniquetiin kannattaa syventyä tarkemmin.

****

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Pussikaljaelokuva

Pussikaljaelokuva on viime vuoden syyskuussa julkaistu, Mikko Rimmisen Pussikaljaromaaniin perustuva elokuva. Luettuani arvioita tiesin jo entuudestaan, että Pussikaljaelokuvassa ei ole mitään varsinaista juonta, vaan että se kuvaa kolmen ystävyksen yhden päivän tapahtumat Helsingin Kalliossa. Halusin nähdä elokuvan ensisijaisesti siksi, koska asuin kolmisen vuotta Kalliossa, vieläpä juuri silloin, kun elokuva filmattiin.

Pussikaljaelokuvan tapahtumat sijoittuvat lähinnä akselille TorkkelinmäkiHelsinginkatuVaasankatu. Varsinkin hesarin tunnelmat on taltioitu autenttisesti ja mieleen muistuu kesäiset kauppareissut Vaasanaukion S-Markettiin.

Pussikaljaelokuvassa ei tapahdu juuri mitään. Kolme päähenkilöä lähinnä hengailevat, istuvat Kustaa Vaasan terassilla, juovat pussikaljaa Torkkelinpuistossa, vikittelevät tyttöjä, juoksevat pakoon poliiseja, saavat tarkastusmaksun pummilla matkustamisesta, istuvat iltaa Heinähatussa... ja sitten elokuva päättyy. 

Vaikka Pussikaljaelokuva etenee suht luontevasti, ei se ole millään lailla mukaansa tempaava. Ainakaan itselleni ei tullut elokuvan jälkeen ikävä Kallioon eikä alkanut tehdä mieli pussikaljaa.


 

torstai 1. maaliskuuta 2012

Suuri maitotesti

Maito on suomalaisen ruokakulttuurin yksi tärkeimmistä raaka-aineista. Moni kuluttaja on vaikeiden valintojen edessä kaupan kylmähyllyllä, kun maitoa löytyy niin monenlaisesta eri pakkauksista.  Päätin testata viisi eri rasvatonta maitoa.


Pirkka
Tasapainoinen ja varsin luonteikas maku, jossa vivahde maatilan henkeä.
8+

Milbona
Raikas ja poikkeuksellisen kukkea maito. Pakkaus pelkistettyä designia.
8

Valio
Eloisa ja kohtalaisen kaareva maku. Tyylikäs ja varsin hienostunut pakkaus.
8-

Arla
Harmoninen ja melko ryhdikäs, tuo mieleen tuulen tuivertamat lumikinokset.

Arla Ingman
Notkea ja erityisen vivahteikas. Maitoa juodessa muistot palaavat lapsuuteen.
8+